Uutisissa kerrottiin tänään (25.03.2019) kuinka suomalaiset maanviljelijät eivät ole huolestuneita glyfosaatti-nimisen kasvimyrkyn käytöstä. Kyseinen myrkky oli jo kerran aikeissa poistua Suomen markkinoilta vaaralliseksi katsottuna aineena. Sittemmin myrkyn käyttömahdollisuutta pidennettiin muutamalla vuodella. Perusteena oli tuolloin tarjota mahdollisuus käyttäjille tyhjentää varastonsa peltoihin! Vaikka käytössä oli validia tietoa aineen haitoista, alkoi julkisuuteen ilmestyä uutta ja aiemmat tutkimukset kumoavaa ”tietoa” glyfosaatin ”vaarattomuudesta” ja eduista. Jos ei ainetta nyt aivan terveystuotteeksi julistettu, niin ei paljon muutakaan. Ja jäljet näissä tutkimuksissa johtivat tietysti sylttytehtaalle…
Törmäsin ensimmäisen kerran glyfosaattiin mökillämme kesällä 2007. Sireenipensaassa liikkui tokkuraisia mehiläisiä ja niitä putoili myös maahan. Ensin naureskelin, että pörriäiset olivat humaltuneet sireenin huumaavasta tuoksusta, joka sinä kesänä oli meillä todella voimakasta. Kun sitten seuraavanakin päivänä samat mehiläiset olivat maassa jalat pystyssä, tajusin niiden kuolleen. Massakuolema herätti pelon, koska minulle jo lapsena isä selitti mikä merkitys mehiläisillä on kasvien pölytykselle ja siten ihmiskunnallekin.
Ajoin läheisille mehiläispöntöille ja totesin, että sama ongelma esiintyi sielläkin, mutta vain paljon suuremmassa mittakaavassa. Tokkuraisia ja kuolevia sekä kuolleita mehiläisiä oli jokaisessa pöntössä. Otin tilanteesta useita kuvia. Palasin apeana ja järkyttyneenä mökille. Myöhemmin kävi selville, että ongelma ei ole vain paikallinen eikä edes suomalainen. Sama ilmiö oli havaittavissa koko maailmassa. Pahimmillaan se riehui Yhdysvalloissa, jossa myrkkyjen ja muiden aineiden (mm. hormoonit) käyttö on ollut estotonta. Vuoden 2007 mehiläiskuolemat selittynevät läheisillä rypsipelloilla tehdyillä glyfosaattimyrkytyksillä. Tilan isäntä toki dementoi väkevin argumentein tämän mahdollisuuden. Itse olin toista mieltä. Ja olen edelleenkin.
Tästä tapauksesta kirjoitin jutun vuonna 2013. Voit lukea sen osoitteesta: http://reinoseppanen.net/rypsiko-mehilaisia-tarkeampaa/
On kulunut siis kohta 12 vuotta, kun ensimmäisen kerran itse jouduin silmätysten ongelman kanssa ja mitään ei ole tehty tilanteen korjaamiseksi! Paitsi on tietysti tuotettu suurten konsernien uusia tilaustutkimuksia, joilla pyritään rauhoittelemaan ihmisiä. Syöpään sairastuneita ne eivät lohduta ja mehiläiskuolemat jatkuvat yhä. Pari päivää sitten sain luettua Donna Leonin viimeisimmän teoksen ”Maalliset jäänteet”. Siinä teema on sama eli tällä kertaa mehiläiset kuolevat Venetsian laguunilla.
Jo vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa on todettu glyfosaatin vaikuttavan tuhoisasti mehiläisten keskushermostoon. Suomalainen tutkimus vuodelta 2009 on osoittanut aineen säilyvän täällä huomattavasti pitempään maaperän kylmyyden vuoksi. Jyväjemmareiden keskusliitto MTK väitti vielä kolme vuotta sitten myrkyn hajoavan kahdessa viikossa, vaikka kotimaiset tutkimukset ovat osoittaneet aivan muuta.
Puheet suomalaisen ruuan puhtaudesta eivät taida ollakaan niin tosia kuin meille on luuloteltu. Tämän asian laajempi selkeneminen niin kotimaisille kuin etenkin ulkomaisille kuluttajille on kova isku toimialalle. Siksi on käsittämätöntä tuottajien ja heidän keskusjärjestönsä epärehellisyyteen perustuva temppuilu maata, satoa ja ihmisiä tuhoavilla myrkyillä. Se on istumista ruutitynnyrin ja ennen kaikkea pelisilmänsä päällä. Kyseistä tahoa on ehkä paikallaan muistuttaa, että se sama pelisilmä tuotti maahan uusliberalistisen pääministerin ja citykepulaiset…
Olemme vaimon kanssa uskollisesti pyrkineet ostamaan kotimaista ruokaa. Takana ei niinkään ole ollut usko sen puhtauteen kuin isänmaallinen velvollisuus tukea kotimaista tuotantoa. Maalla lapsuuteni viettäneenä osaan arvostaa kotimaista elintarviketuotantoa. Sittemmin minulle on muodostunut tosiasioiden pohjalta vankka vakaumus elintarviketuotannon likimääräisen omavaraisuuden välttämättömyydestä.
Näistä lähtökohdista olen ollut vankka suomalaisen talonpojan puolustaja, tietäen hyvin kyseisen ihmislajin huonot puolet – oveluuden, ahneuden ja kopeuden omistamattomaan luokkaan kuulumattomien edessä. Tämä kantani ei ole ollut kovin yleinen ja suosittu mm. demarien keskuudessa. Seurauksena ovat olleet lukemattomat kiihkeät riidat ja joskus jopa uhkailu turpiin antamisella.
Harras toiveeni on, että glyfosaatti tultaisiin kieltämään niin meillä kuin muualla. Luulen, että valtavan moni muukin yhtyy tuohon toiveeseen, etenkin saatuaan riittävää tietoa myrkystä. Sen myyntinimi on muuten Roundup ja kohta aineen mainonta pääsee vauhtiin niin painetussa kuin muussa mediassa. Kevät on näet taas käsillä.
Reino Seppänen