Reino Seppäsen esikoisromaani on kuvaus sodanjälkeisestä pienestä kylästä hämäläisen teollisuustaajaman, taannoisen ja nimeltä mainitsemattoman kauppalan kyljessä. Kylän valtaavat evakot, siirtokarjalaiset, jotka muodostavat nopeasti sen enemmistön. Teos on samalla kertomus suurista ikäluokista ja niiden lapsuudesta. Kerronnan taso on kehittyvän lapsen ja nuorukaisen, Juhanin, näkökulma. Aikakausi on uudesta raskaana. Sitä enteilee myös vanhan koulujärjestelmän korahtelu muutoksen kourissa.
Kirjan takakannessa todetaan, ettei tuon hämäläiskylän rikkaus ollut kauneudessa, historiallisissa arvoissa tai siellä syntyneissä neroissa, vaan sen kiehtovissa asukkaissa ja aikanaan niin perin omaperäisessä elämässä. Teosta luonnehditaan pientä hämäläiskylää kuvaavaksi karjalaiseksi rapsodiaksi.
Kirja on fiktiivinen kertomus, jonka materiaalia ovat olleet tekijän omat kokemukset, hämäläisalueen runsas tarinaperinne ja kirjoittajan vilkas mielikuvitus. Yhdeltä osin teos kuvaa siirtokarjalaisten juurtumisesta uuteen kotipaikkaan, mutta samalla se on kertomus sodanjälkeisestä asuttamisesta ja yhteiskunnan nopeasta muutoksesta. Teemoja lähestytään huumorin sävyttämänä, mikä ehkä onkin oikea tapa käsitellä karjalaisuutta – ”ilo pintaa vaik syvän märkänis”.
Kuten takakannen teksti kertoo, teos on samalla sielunmessu yhden alueellisen kulttuurin, kannakselaisuuden, katoamiselle. ”Hämäläinen kylä ja karjalaisuus on osa suomalaista menestystarinaa, jossa maakuntien erityispiirteet ja ominaisuudet hioivat toistensa särmät. ”
Vaikka kylä elikin elämäänsä suuren teollisuustaajaman, kauppalan, kyljessä, perinteisen maalaiselämän realistisuus oli arjessa läsnä. Lasten elämä rehoitti monesti vapaana kuin rikkaruohot kylätien varressa.
Arvioita ja artikkeleja kirjasta:
Hervannan Sanomat 10.12. 2014
Markku Virkamäen kirja-arvostelu Hervannan Sanomissa 11.03. 2015
Valkeakosken Sanomat 2015
Juttu Rikosseuraamuslaitoksen Kontra-lehdessä 1 / 2015
Vierailu Valkeakosken kirjastossa. Juttu kaupunginkirjaston FB-sivuilla
