Suomen vielä toimitusministeriönä toimiva Juha Sipilän kopla on järjestelmällisesti pyrkinyt rikkomaan suhteita naapurimaamme Venäjän suuntaan.  Vielä kalkkiviivoilla sen toimesta on tuotettu puolustusministeriön, ulkoministeriön ja sisäministeriön toimeksiannosta laadittu Voiman Venäjä -raportti, joka julkistettiin tänään tiistaina 12.03. 2019.  Raportti päätyy pöyristyttävään  johtopäätökseen: ”poliitikkojen ja kansalaisten on varauduttava siihen, että Venäjä voi kohdistaa Suomeen mielivaltaisia tekoja”.  Väite on vahva ja hyvin provokatiivinen.  Isänmaallemme se on vaarallinen, koska toimeksiantajana on toiminut virallinen Suomi.  Valitettavasti raportin takana oleva ryhmä on koottu tarkoitushakuisesti ja ilmeisesti pitäen silmällä juuri saavutetun kaltaista lopputulosta.  Siten johtopäätöksenä ei voi olla muu, kuin tarkoituksellinen Venäjän parjaaminen ja siten pyrkimys vahingoittaa vakavasti maidemme välisiä suhteita.

 

Raportin esittämä lopputulos on niin rankka, että on perusteltua vaatia siihen johtavien tosiasioiden olevan pitäviä ja työskentelyn tarkastelukulman riittävän monipuolinen.  Arvioitaessa raporttia, lienee paikallaan olettaa, että raportista jutun tehnyt Iltalehti on ottanut kaikki oleelliset asiat huomioon.  Mikäli näin on, voi päätyä vain yhteen tulokseen eli siihen, että kyseessä on, vakavasti otettavan arvion sijasta, göbbelsimäinen trollaus.  On todella ikävää, että tämä ”raportti” on  tuotettu verorahoilla ja viranomaistoimin.

Iltalehden jutun kirjoittajana on toimittaja Lauri Nurmi, jonka pohjanoteeraus oli taannoinen parin aukeaman kokoinen reportaasi Aamulehdessä.  Siinä toimittaja Nurmi kauhisteli kokemuksiaan Airiston Helmestä,  kiereltyään päivän veneellä saaren ympärillä.  Nähtyä tuli vaikka mitä outoa ja kauheaa.  Pelottelun huippuna oli erään rakennuksen edessä puutarhatuolilla istuva mallinukke.  On tietysti vaikea sanoa, millaisia kauhuntunteita herkkäsieluinen toimittaja itse koki, mutta lukija ei noita fiboja mitenkään kyennyt tavoittamaan. Jotenkin samanlaiseen ymmärrykseen tulee tämän raportinkin painoarvosta ainakin Iltalehden jutun perusteella.

Kun tuon Iltalehden tekstin lukee viileän ja objektiivisen asenteen säilyttäen, käteen jää hyvin vähän mitään konkreettista.  Se ehkä onkin tuotoksen tärkein anti!  Mitään uutta ja ennen sanomatonta raportista ei näytä irtoavan.  Eikä ihme sillä tekijöiden joukkoon ei ole kelpuutettu yhtään henkilöä, joka olisi voinut kyseenalaistaa ennalta määritellyn lopputuloksen.  Niinpä kaikki väitteet ovat jo moneen kertaan julkisuudessa jauhettua potaskaa.  Ja yhtä moneen kertaan ne on ammuttu alas useammankin asiantuntijan toimesta. En nyt tarkoita näitä UPI:n ”asiantuntijoita” ja muita natotrolleja, joiden tehtäväksi on annettu kansan pelottelu Venäjän uhkalla.

Jos Venäjän uhka on todellinen, niin miksei sitä kerrota tässäkään raportissa konkreettisesti?  Kaikki johtopäätöksen perustelut ovat suoraan Suomeen liittymättömiä, lukuunottamatta vuosien 2015–2016 aikaista turvapaikanhakijoiden tapaus.  Tästä seuraa vain se johtopäätös, että sellaista uhkaa ei nykytilanteessa ole ollut!  Ei vielä, mutta jos Suomen viranomaisten pyrkimyksenä on vakaasti rikkoa 70 vuotta kestänyt ja ajan myötä parantuneet välit itäisen naapurimme kanssa, niin taatusti sellainen saadaan aikaan.  Saatiinhan se 1920 ja 1930-luvuillakin, mutta tulokset eivät oikein kannusta tekemään sitä uudelleen.

Väite, että Venäjä pyrkii vaikuttamaan Suomen politiikkaan, on lapsellista jokellusta. Totta kai Venäjä pyrkii sitä tekemään!  Kaikilla mailla on samanlaisia pyrkimyksiä muiden valtioiden suhteen. Etenkin rajanaapureiden.  Ja etenkin suurvalloilla.  Venäjäkin on jonkin luokan suurvalta ainakin sotilaallisella potentiaalilla mitattuna ja vielä meidän naapurimme.  Naapuri, joka väitetystä uhkasta huolimatta ei ole tuonut rajoillemme uusia aseitaan eikä sanottavasti muutakaan voimaa.  Mitään vaatimuksia maa ei ole esittänyt ja on toiminut hyvin maltillisesti jopa suomalaisen ryssävihaisen uhon ja provokaatioiden edessä  Provokaatioiksi lasken ”sotaministeri” Jussi Niinistön toiminnan ja Suomen puuhastelun Naton eräänlaisena ulkojäsenenä isäntämaasopimuksineen. Siis missä uhka?  Suomen kansan enemmistö ei tuota uhkaa ole kokenut, mikä näkyy myös viimeisissä mielipidetutkimuksissa.  Venäläiset vastaavissa tutkimuksissa suhtautuvat Suomeen ja suomalaisiin hyvinkin myötämielisesti.  Se implikoi vahvasti, ettei maan johto ole valmistellut kansaansa vihamieliseen kampanjointiin pientä naapuriaan kohtaan.  Päinvastoin kuin mitä on tapahtunut Suomessa, kuten tämä kolmen ministeriön tilaama raportti osoittaa.

Raportin johtopäätösten pohjana on kolme spekulatiivista skenariota, jotka nekin kaikki ovat johdettavissa läntisiin lähinnä trollauksen piirteet täyttäviin lähteisiin.  Onkin hyvä oletus, että kolmen ministeriön tarkoituksena on kantaa oma kortensa läntiseen Venäjän vastaiseen operaatioon.  Oleellista siinä on pyrkimys näyttää Venäjä aggressiivisena ja vaarallisena potentiaalisena vihollisena.  Tässä hankkeessa on vain se ammottava, koominenkin ristiriita, että samalla, kun Venäjä kuvataan köyhtyvänä ja hajoavana yhteiskuntana hupenevin voimavaroin, se nostetaan hyökkääväksi voimaksi, jolla on suuria tavoitteita vaikutusvaltansa ja alueidensa lisäämiseksi rajoja muuttamalla!  Aggressioihin perustuva politiikka taas vaatii paljon varoja, joita Venäjällä ei ole Yhdysvaltain lailla.

Ei ole siis yllätys, että raportin takana ovat samat pimeät ”natokiimaiset” voimat, jotka ovat askaroineet teeman parissa pitkään ja hartaasti.  Tosin huonoin tuloksin.  Tämän vuoksi raportin asiallinen arvo olematon.  Missään vakavasti otettavassa selvityksessä ei etukäteen aseteta tavoitteita, joihin todistelun tulee päätyä. Aito tutkimus lähtee siitä, että punnitaan myös vaihtoehtoisten näkemysten painoarvoa ja niiden takana olevaa argumentointia.  Tämä näyttää puuttuvan raportista, ainakin ”peltipaita-Nurmen” jutun perusteella.

Nyt Venäjän johdon toiminnan perusteeksi nähdään läntisten tahojen toitottamat tekijät, joista keskeisin on presidentti Putinin persoona ja häneen liitetty pyrkimys palauttaa Neuvostoliiton aikaiset rajat.  Ukraina ja Krim ovat ne argumentit, joilla perustellaan Suomeen kohdistuva uhka.  Työryhmän raportoijat eivät ole turvautuneet omaan ajatteluun, vaan soittavat samaa tuubaa mitä lukemattomat propagandistit läntisessä maailmassa yleensä.  Lähes päivittäin ilmestyy tuota samaa sanomaa toistavaa kirjallisuutta, joka julkisuudessa esitellään uutena ja paljastavana tietona Venäjän kavalista juonista.  Tästä viimeisimpänä esimerkkinä Glenn E. Howardin ja Matthew Czekajn kirja ”Russia’s Military Strategy and Doctrine”.  Kolmen ministeriön lähetystehtävänä näyttää olevan todistelu siitä, että Venäjä uhkaa Euroopan unionin pohjoista sivustaa.  Ikävää raportoijien ja heidän käskyttäjien kannalta, ettei  tuolle uhkalle ei löydy katetta ainakaan Venäjän Suomenpolitiikasta. Yhteys Venäjän Ukrainan ja Kaukasuksen suunnalla olevien intressien ja sen Suomen politiikan välillä jää toteen näyttämättä.  Ehkä olisikin parempi ollut näyttää toteen Naton takana olevien voimien intressit Venäjän suhteen?

Mielenkiintoista onkin se, että Venäjän reagointia Mustanmeren suunnalla ei mitenkään liitetä Naton aggressioon idässä.  Länsiliitto on vierinyt pidäkkeettömästi ja vastoin Yhdysvaltojen johdon kanssa tehtyä sopimusta Venäjän rajoille, mutta ”selvityksentekijöiden” mielestä se ei ilmeisesti ole Venäjälle uhka!   On lukuisa määrä läntisiäkin strategian tutkijoita, jotka ajattelevat toisin ja ymmärtävät Venäjän vastatoimet puolustuksellisiksi tässä kontekstissa.

Tämä niin sanottu raportti on puhdasta spekulointia Venäjän uhkalla vieläpä kapeasti rajatussa puitteissa.  Siis puitteissa, joissa ei sallita pienintäkään mahdollisuutta sille, että Venäjällä saattaisi olla joitakin oikeutettuja tarpeita pelätä läntisiä aggressioita.  Itse ajattelen, että jos aivan objektiivisesti ollaan huolissaan Suomesta ja maamme puolustamisesta, tämä näkökulma olisi yksi keskeisimmistä huolenaiheista ja pohdinnan kohteista.  Nyt sen puuttuminen kertoo vain siitä, että maamme todellinen johto, tuo poliittis-taloudellinen eliitti on asemoinut itsensä jo Natoleiriin ja viis välittää muusta.

Rosvot ovat valtaamassa valtiolaivamme! Jälleen kerran ovat parlamentarismin ulkopuoliset voimat ottamassa isänmaamme ohjakset käsiinsä.  Sama on tapahtunut jo useasti mm. silloin, kun valtiosopimuksia ovat allekirjoitelleet ohi eduskunnan kaikenlaiset pellet ja kolmeljanttarit.  Suomen eduskunta,  valtiojohto ja perustuslakien valvojat ovat seuraavat tapahtumia vain katseella.  Miksi?   ”Lapuanlaki” on otettu käyttöön eliitin suunnitelmien tueksi.  Siksi olisi äärimmäisen tärkeää saada selville, kenen tai keiden aloitteesta tällainen tilaustyö on katsottu tarpeelliseksi!

 

Reino Seppänen