Vuoden 2007 alkukesästä mökkimme sireenit hehkuivat upeasti kukkarunsaudessaan ja tuoksu oli päätä huumaavaa. Eräänä aamuna katsoin kukkatertuissa kömpelösti liikehtiviä mehiläisiä. Ne olivat kuin juovuksissa, osa putoillut maahankin. Kerroin vaimolle naureskellen mehiläisten pitäneen lystiä sireeni-baarissa. Mutta kohta ei enää naurattanut. Kasvien pölyttäjät olivat kadonneet. Saman olivat havainneet naapuritkin. Kävin katsomassa kilometrin päässä sijaitsevien mehiläispesien tilannetta. Joka pesässä oli tokkuraisia, kuolevia ja kuolleita mehiläisiä. Tuho oli katastrofi hunajaa keräävälle yrittäjälle. Seuraavana kesänä pesiä ei ollut enää jäljellä puoliakaan.
Tämä kokemus tuli mieleeni, kun luin lehdestä, miten kokoomuslainen maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen vähättelee Euroopan unionin kaavailemaa mehiläiskuolemia aiheuttavien torjunta-aineiden täyskieltoa. Ei kuulemma ole riittävää näyttöä niiden vahingollisuudesta. Kyllä on! Varmuuden vuoksi Koskinen antaa vielä toisenkin perusteen: Kielto iskisi muka pahasti suomalaiseen rypsinviljelyyn.
Jos ymmärsin ministerin aivoituksen oikein, rypsinviljelymme on niin pyhä asia, että sille alistuu jopa mehiläisten olemassa olokin. Melkoisen sammakon Koskinen suustaan laski, jos tuota tarkoitti. Mahtoikohan juuri rypsin myrkytyksillä olla osuutta meidän mökkitienoomme mehiläiskatoon? Kyseisenä kesänä läheiset pellot kimaltelivat perin kauniisti kyseisen kasvilajikkeen runsaudesta.
Koskisen puoluetoveri, europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen pitää torjunta-aineiden sisältämää neonikotinoidien yhteyttä mehiläiskuolemiin ilmeisenä. Hän varoittaa maa- ja metsätalousministeriötä sen nuivasta asenteesta aineen kieltoon. Juuri Suomen kielteinen suhtautuminen neonikotinoideja sisältävien torjunta-aineiden täyskieltoon, on lykännyt asian käsittelyä EU:ssa. Asenne tuskin kirkastaa kuvaamme luonnonsuojelun eturivin maana. Mutta siitä viis. Ministeriöhän myötäilee MTK:n ja keskustapuolueen linjaa.
Myrkynpuoltajat ampuvat itseään polveen, koska pölyttäjät ovat tärkeitä rypsinviljelyllekin, muusta kasvinviljelystä nyt puhumattakaan. Olemme taas eräänlaisen Déjà-vu -ilmiön edessä eli olemme eläneet tämän hetken ikään kuin aikaisemmin. Muistakaamme, miten tarmokkaasti DDT:n kieltoa vastustettiin ja tahot taisivat olla hyvin pitkälle samat mitä nytkin; viljelijät ja varsinkin myrkkyjä suoltava kemianteollisuus.
Ei voi muuta kuin ihmetellä tätä lyhytnäköistä ja huoletonta asennetta luontoa ja sen ekosysteemejä tuhoavaa toimintaa kohtaan. Turvallisuus ja elämän jatkuminenkin kyseenalaistetaan, jos oman hyödyn tavoittelu on ristiriidassa suojelupyrkimysten kanssa. Ihmisen pohjaton ahneus ylittää tältäkin osin kaiken mielekkyyden rajat. ”Oikein väärin, kokoon käärin”, ajattelevat hyötyjät ja heidän lobbaajansa.