Yhdysvallat on länsimaisen demokratian ja oikeusvaltion kehittymisen kannalta ollut aikoinaan äärimmäisen tärkeä yhteiskunta. Omana aikanaan maan uusi perustuslaki oli konstitutionalismin pisimmälle viety sovellutus. Britanniassa laadittua Magna Cartaa vuodelta 1225 pidetään ensimmäisenä absoluuttista hallitsijanvaltaa rajoittavana säädöskokoelmana. Yhdysvaltain perustuslaki oli taas ensimmäinen varsinainen julkista valtaa rajoittava laki, jonka eittämättömänä lähtökohtana oli hallitsemisen nojaaminen hallittavilta saatavaan mandaattiin. Tuo perustuslaki on edelleen vanhin yhä voimassaoleva säädetty perustuslaki. Tosin siihen on tehty eri aikoina 27 lisäystä.
Maan uusi perustuslaki merkitsi myös paljon muuta, oikeusvaltioperiaatteiden ja ihmisoikeuksien noudattamista. Tosin ihmisoikeuksien toteutuminen käytännössä oli kyseenalaista orjuuden hyväksymisen vuoksi. Vajaavaista myös oli tuolloinen demokratia. Perustuslaki salli vuodesta 1787 lähtien aina vuoteen 1865 orjuuden ja se oli hyväksyttyä ainakin osassa osavaltioita. Vuonna 1865 hyväksytty perustuslain 13. lisäys kielsi orjuuden kokonaan ja kaikessa muodossa. Tämä oli osaltaan aiheena Yhdysvaltain sisällissotaan.
Vaikka Yhdysvallat onkin länsimaisen demokratian ja oikeusvaltion kehto, ei maa ole kovinkaan ansiokkaasti kyennyt hoitamaan tätä esikoisasemaansa. Ydinajatus sen takana on saanut uudenlaista tulkintaa. Sosialistin on helppo ymmärtää miksi niin on tapahtunut. Niin demokratia kuin siihen oleellisesti liittyvä oikeusvaltio ja niihin nojautuvat lait ovat kaikkeen elolliseen ja elottomaankin kuuluvan evoluution eli päättymättömän kehityksen ja muuntumisen alaisia asioita. Tuon evoluution voi nähdä Genesiksen luomiskertomuksen toteutuksena, jonka lähtökohtana olivat Luojamme sanat ”Tulkoon valo.” (”Ja valo tuli.”) Olipa tuo valo alkuräjähdys, josta nykytiede puhuu, tai jotain muuta, mutta evoluution syntytapahtuma se silti oli. Ja evoluution jumalallisuus näkyy juuri siinä, että se käsittää kaiken olevaisen.
Yhteiskunnallista evoluutiota ajatellen ja erityisesti nyt ihmisoikeuksia, kehitys voi mennä kahteen suuntaan; eteenpäin tai taantua. Itse asiassa molemmat suunnat voivat kehittya saman aikaisesti. Myönteisemmässä tapauksessa se voi jatkaa oman alkuperäisen ideansa täydentymistä eli tässä tapauksessa luoda paremmat olosuhteet ihmisen ja inhimillisen vapauden kasvulle. Mutta evoluutio voi myö saada suunnan aivan päinvastaiseen eli se alkaa kehittyä alkuperäistä ideaa järsiväksi ja tuhoavaksi voimaksi. Yhdysvaltojen historiassa tätä molemminsuuntaista kehitystä on ollut nähtävissä. Valitettavasti toisen maailmansodan jälkeinen kehitys on ollut pääasiassa tätä viimeeksi mainittua.
Georg Orwellin teos erinomainen faabeli ”Eläinten vallankumous” ( ”Animal Farm” )on kirjoitettu aikoinaan kommunismin kritiikiksi, joka vertauskuvan omaisesti kuvaa Venäjän vallankumouksen muuttumista stalinistiseksi diktatuuriksi. Tuo teos on kuitenkin allegoria kaikelle alkuperäisen tarkoituksen vastaiselle muutokselle. Siksi se on helppo kytkeä myös amerikkalaisen demokratian ja oikeusvaltion rapautumiseen. Sudet ovat ottaneet vallan tassuihinsa myös tässä yhteiskunnassa. Niinpä perustuslain lause ”kaikki ihmiset ovat syntyneet vapaina ja tasa-arvoisina” on täsmentynyt todellisuudessa Orwellin kirjan mukaisesti muotoon ” kaikki ihmiset ovat syntyneet vapaina ja tasa-arvoisina, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset”.
Kyseinen ilmiö ei mitenkään ole ainutkertainen läntisissä demokratioissa. Sama ilmiö on nähtävissä niin meillä kuin vaikkapa muissa pohjoismaissa. Mutta Yhdysvalloista kyseen ollen, se on erityisen alleviivaavaa juuri maan esikoisaseman vuoksi perustuslakinsa perusteella. Monet näkevät tuon kehityksen johdonmukaisena seurauksena kapitalismista ja siihen liittyvästä rahakeskeisestä orientaatiosta.
Näkemys on paljolti perusteltu, mutta pitemmälle vietynä, johtaa täysin harhateille. Ahneus, johon Adam Smithkin perusti taloudellisen toiminnan vapauttamisen vaatimuksensa, ei vaivaa vain kapitalisteja ja keinottelijoita. Tuo piirre on kyllä meidän kaikkien eläinkuntaan kuuluvien ominaispiirre, ihmislaji mukaan lukien. Ja erityisesti juuri ihmislaji! Tämän ymmärsi jo katolinen kirkkokin nimetessään ahneuden yhdeksi perisynneistä.
Pahinta yhdysvaltalaisessa kehityksessä on kuitenkin se miten käsitykset ihmisoikeuksista ovat rapautuneet ja muuttuneet jopa irvikuvikseen. Kärkevimmillään tuo irvikuva on nähtävissä maan toisen maailmansodan jälkeen käymissä lukemattomissa sodissa ja väkivaltaisissa aktioissa. Kyseenalainen ihmisoikeusrikkomusten huipu saavutettiin syyskuun 11. päivä 2001 jälkeen tapahtuneiden massiivisten terrori-iskuihin reagoinneissa.
Oleellista oli, että maa räätälöi terroritekojen jälkeen, presidentti George W. Bushin johdolla, koko joukon toimia, jotka rikkoivat niin Yhdysvaltain perustuslain ihanteita kuin YK:n ihmisoikeuksien julistusta ja kansainvälisiä kidutukset kieltäviä sopimuksia vastaan. Tämä mahdollisti mm. Guantanamo Bayn vankileirin, Abu Ghraibin vankilan ja syylliseksi epäiltyjen kidutuslennot mm. eräisiin nykyisiin EU-maihin.
On tietysti kohtuutonta ajatella, että Yhdysvaltain hallinto ja maan eliitti olisi räikein toimija ihmisoikeuksien rikkojana. Tai, että se olisi edes yksimielisesti hyväksymässä tämän suuntauksen maan arvoissa ja käytännön politiikassa. On paljon yhteiskuntia, joissa käytäntö on räikeämpää ja syvemmältä kouraisevaa. Yhdysvaltain osalta oleellista on kuitenkin se valtava taantuminen, joka on tapahtunut maan perustuslain hyväksymistä seuranneiden yli 230 vuoden aikana. Maan nykyisessä arvotilanteessa ei ole paljon enää ylpeilemisen aihetta.
Maailman ja Yhdysvaltainkin tilanteesta pitää olla huolissaan, mutta toivottomuuteen ei ole syytä alistua. On hyvä ymmärtää mitkä uhkat kohdistuvat demokratiaan, oikeusvaltioon ja ihmisoikeuksiin. Niitä ovat mm. asenneilmapiirin koventuminen, pääomien ja omistuksen keskittyminen, ihmisten valvontaan liittyyvän tieteen ja teknologian kehittyminen sekä meidän perusarvojen (demokratia, oikeusvaltio ja ihmisoikeudet) vääristely sekä vähättely. Nuo perusarvot voivat elää ja kehittyä vain silloin, kun riittävä määrä ihmisiä on niitä vaalimassa ja puolustamassa.