Georgian parlamentissa käytiin käsirysyä ”ulkomainen agentti” -lain läpimenon yhteydessä. Meillä Suomessa menivät sinimustan hallituksen esittämät lakkolait ilman delegaattien välisiä fyysisiä matseja. Ja hyvä niin. Se kertonee siitä, että gruusialainen veri kuohahtelee helpommin kuin meidän pohjoinen elämänneste.
Minulla kyllä kuohahti mieli, kun katselin tuota YLEn uutisointia näistä Georgian tapahtumista. Paikalle YLE oli lähettänyt oman luottomiehensä ja sitä taas saatiin mitä tilattiin. Meille tungettiin suoraan kurkusta alas yksi ainoa tulkinta tuosta oudosta näytelmästä. Jos YLEn sanomaan on uskominen, oikea totuus kuului vain ulkona riehuvilta mielenosoittajilta, viis parlamentin enemmistöstä. Mutta onkohan tuo asia niinkään?
Näin demokraattina ja parlamentarismia arvostavana minua kauhistuttaa se törkeä yksioikoisuus, joilla ongelmiin suhtaudutaan meidän tiedotusvälineissämme. Kaikkea katsellaan ja tulkitaan tietynlaisen poliittisen viitekehyksen pohjalta. Siis vain yhdestä näkökulmasta ja isännälle suotuisasta. Tuo kehys on niin sanottu ”länsimaisen politiikan etu” -niminen tarkastelukulma ja isäntä läntinen imperialismi. Jos läntinen etu ei toteudu, kyseessä on julma, epäoikeudenmukainen ja epädemokraattinen päätös.
Georgiassa oikean asian tiesi ja päätti ”katuparlamentti” meillä vastaavat mielenosoittajat valtamedia ja hallituskoalitio halveksi nurin. Ero se on mielenosoittajilla ja mielenosoittajilla. Kun osoittaa oikean isännän asian puolesta, se saa YLEn ja valtamedian hyväksynnän. Viis siitä, että parlamentin enemmistö hyväksyi lain. Se oli väärin, koska soti läntistä etua vastaan. Ei parlamentilla voi olla oikeutta niin päättää. Eihän?
Mutta hetkinen! Georgian parlamentti valittiin vaaleissa, joita ei ole kyseenalaistettu. Siis ainakaan vielä, mutta epäilemättä kyseenalaistetaan nyt. Enemmistö hyväksyi lait, jotka minustakin ovat arveluttavat, mutta tietyin ehdoin voisivat olla jopa perusteltuja. Nuo YLEn ja läntisten voimien tukemat mielenosoitukset voivat ehkä olla yksi osoitus siitä, että lakiin voisi sittenkin sisältyä jotain mieltä? Meillä eduskunta hyväksyi äärioikeistolaisten masinoimat lakkolait ja YLEkin antoi ymmärtää, että oikein meni.
Nyt kyllä YLE ja koko valtamedia voisi kertoa, miksi meillä tuomitaan yhden parlamentin hyväksymät lait väärinä ja ”laittomina”, mutta taas Suomen kansainvälisten sopimusten vastaiset lakkolait ovat taas ihan normaalia parlamentarismia. Eikö itsenäisen maan parlamentilla ole oikeutta säätää laki, jota Yhdysvallat ja EU eivät hyväksy? Vastaus on luettavissa median tuomiosta – Ei ole! Kirsikan tämän kohukakun päälle kävi asettelemassa amerikkalaisen imperialismin edustaja, joka lupasi Georgialle ”pakotteita” ellei lakia peruuteta! Kas siinä vastaus Georgian parlamentin vallan rajoille! Se tuli maasta, jonka perustajaisät puhuivat kansojen- ja ihmisoikeuksista jotain aivan muuta.
Kas tässä oikea länsimaisen demokratian oppitunti. Se kertoo karkeasti, kuinka imperialismi kostaa kansalle, jos sitä edustava parlamentti ei muuta päätöstään. Miten tulikaan taas mieleen tapaus Chile ja Augusto Pinochet, tuo läntisen demokratian vankka asiamies isänmaassaan!
Eiköhän tämä tapaus taas kerro, mitä tämä poliittinen pelleily todellisuudessa on? Alastonta totuutta peitellään näennäisen sananvapauden ja tiedonvälityksen totuudellisuuden rievulla. Totuuden peili, jos siihen uskaltaa kurkistaa, kertoo kokonaan toista.
