Mieli blogistini Saku Timonen alias Uuninpankkopoika kirjoitti blogissaan 18.11.2020 otsikolla ”Kaikkea vastaan” persujen kunnallispolitiikasta pääkaupunkiseudulla.  Siellä, kuten monessa muussakin suuremmassa kaupungissa persujen kiinnostus osallistua oikeasti kunnallispolitiikkaan on romahtanut.  Sen takana on perussuomalaisten puolueen muuttuminen kotimaisen natsismin savuverhoksi.  Tästä ilmiöstä on nopea aikalaistodistaja Lauri Nurmi kirjoittanut ajankohtaisen teoksen ”Jussi Halla-aho: Epävirallinen elämänkerta”.   Halla-aholaisuus on tarkoittanut sitä, että asiakysymykset eivät persuja enää kiinnosta.  Heillä on vain yksi levy poliittisessa grammarissaan:  Maahanmuutto.  Tärkeä asia minunkin mielestä, mutta kun elämä on muutakin ja elämälle välttämättömät asiatkin pitäisi nekin hoitaa.  

Saku Timonen ihmettelee po. blogissaan Jussi Halla-ahon näkymätöntä roolia Helsingin kaupunginvaltuustossa.  Olen laittanut merkille saman asian, johon Saku jutussaan viittaa. Fyyreri Jussi Halla-aho on todellakin istunut 12 vuotta Helsingin kaupunginvaltuustossa tuppisuuna. Tämän asian toteaa myös Lauri Nurmi Jussi Halla-ahoa käsittelevässä kirjassaan.

En itse ihmettele Jussi Halla-ahon käytöstä.  Se selittyy osin hänen persoonansa kautta, mutta enemmän hänen poliittisten tarkoitusperiensä vuoksi.  Kunnallispolitiikka ja kuntalaisten yhteiset asiat eivät kuulu siihen aihepiiriin, johon Halla-ahon mielenkiinto suuntautuu.

Sen sijaan minä ihmettelen niitä, jotka Halla-ahoa äänestävät. Ei heitä voi  mitenkään kiinnostaa helsinkiläisten asioiden hoito ja pyrkimys vaikuttaa niihin, jos he kerta toisensa jälkeen antavat äänensä tuppisuuna valtuustosalissa istuskelevalle puunaamalle. Sellainen on itseasiassa kansanvallan halveksuntaa ja väärinkäyttöä, tosin ja onneksi rankaisematonta.

Näiden äänestäjien ainoa järkevä peruste omalle käyttäytymiselle on eräänlainen epäjumalan palvonta. Kyseessä on tuon epä-älyllisen ja menneisyyden syövereistä kumpuavan primitiivisen tunteen moderni muoto. Sen näkyvin palvontapaikka on some ja siellä tapahtuva häiriökäyttäytyminen.

Antaessaan äänensä tuppisuiselle puunaamalle, äänestäjä ilmaisee ihailunsa, jopa sokean rakkautensa kohteelleen. Tuossa suhteessa ei sisältönä ole toive esimerkiksi stadin paremmista liikennejärjestelyistä tai lasten päiväkotitoiminnan kehittämisestä. Ei! Äänestämällä tuppisuista puunaamaa, kaupunkilainen ilmaisee, tosin salaisesti rakkaussuhteensa mielestään täydelliseen yksilöön.  Samanlaista salarakkautta harrastivat natseja äänestäneet saksalaiset.

Tosiasiassa Jussi Halla-ahon tilalle voisi laittaa vaikkapa hopi-intiaaniheimon puisen toteemipylvään eikä sillä olisi kaupungin kuntapolitiikkaan tuon taivaallista vaikutusta. Tosin jotkut valtuutetut saattaisivat ihmetellä, kuinka Jussin habitus on viime aikoina kohentunut ja mies tullut miellyttävämmäksi.

 

Reino Seppänen