Katsoin Yle ykköseltä 15.12. 2021 ohjelman Kulttuuricocktail. Tällä kertaa sen teemana oli Sananvapauden rajoilla rytisee. Ohjelma kiinnosti jo senkin vuoksi, että 10. joulukuuta katsomani Viimeinen sana -ohjelma oli pöyristyttävä rutistus Sanna Marinin ajojahdin legitimoimiseksi. Ajattelin, että ohjelman etukäteistekstin lupailut sananvapauden käyön rajoista voisi sivuta sitä problematiikkaa, joka nykytilanteessa on minun mielestäni vaarallisinta. Esittelytekstin viittaus ”kipukohtiin” synnytti odotuksia, joissa petyin. Ei rytissyt tässä ohjelmassa.
Ohjelman vieraina olivat Suomen Kuvalehden toimittaja Salla Vuorikoski ja sarjakuvia piirtelevä Ville Ranta. Vuorikoski oli pitkäaikainen toimittaja Mainostelevisiossa mm. sen uutistoimituksessa. Hän siirtyi sieltä Ylen ajankohtaistoimittajaksi, missä ominaisuudessa joutui liriin Juha Sipilää ja Terrafamea koskeneen jutun yhteydessä. Kohuun liittyi Ylen tuolloinen uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtajana sekä vastaavana päätoimittajana toiminut Atte Jääskeläinen. Hänet liitettiin monen toimittajan sanomisilla sensurointiin, missä Yle esti Terrafamea koskevan uutisoinnin ja torppasi monta muutakin asiasta tehtyä ohjelmaa. Kävi näet ilmi miten pääministeri Sipilä oli lähettänyt Jääskeläiselle juttuihin ja uutisointiin liittyviä sähköpostiviestejä.
Vuorikoski sanoi itsensä irti Ylestä ja siirtyi Suomen Kuvalehteen. Samoin erosi Ylen ajankohtaistoimituksen esimies Jussi Eronen. Kohu johti myös myöhemmin A-studion juontajan Susanna Päivärinnan eroon, tämän esittaessä syytöksiä Jääskeläisen johtamistyylistä ja sensuroinnista. Samassa yhteydessä Ylessä annettiin varoitus Ruben Stillerille. Suomen Kuvalehden juttu ja myöhemmin Helsingin Sanomien juttu samasta teemasta johtivat myös Atte Jääskeläisen eroon keväällä 2017.
Vuorikosken kokemukset sananvapauden rajojen löytymisestä antoivat luvan odottaa jotain enemmän ytimeen osuvaa, mitä lopulta pöytään katettiin. Sarjakuvapiirtäjä Ville Rannan osuus oli kyllä mielenkiintoista kuultavaa ja erityisesti minua viehätti hänen omaperäinen esiintymisensä. Ranta ilmeisesti on piirtänyt moneen lehteen, joten hänellä olisi luullut olevan enemmänkin kerrottavaa, mutta ehkä juontaja ei osannut tehdä oikeita kysymyksiä? Varsinaista sensuuria Ranta ei sanonut kokeneensa, mutta tunnusti jonkinlaisen itsesensuurin, joka ei tietenkään ole mikään huono piirre toimittajalle tai pilapiirtäjälle.
Yllättävää minusta ei ollut ohjelman sananvapauskritiikin kohdistuminen sosiaaliseen mediaan. Kritiikissä painottui tietysti tuttu ruma käyttäytyminen eli hienosti sanottuna nettiketin rikkominen. Toisaalta olisi nimenomaa pitänyt katsoa, sananvapauden kyseessä ollen, asian myönteistä puolta eli mielipidevapauden lisääntymistä. Facebookit, Twitterit jne ovat helpottaneet kriittisten näkökulmien julkisuuteen pääsyä. Onhan kuitenkin tosiasia, ettei suurin osa someen kirjoittajista harrasta persujen ja muiden riemuidioottien tapaa haukkua erimieltä olevat tai uhkailla heitä. Facebook on poistanut lehtien toimittajien ja toimitussihteerien ”hirmuvallan” päättää mitä lehteen laitetaan. Asia, joka on näiden ja päätoimittajien yksiselitteinen oikeus sekä lakiin perustuva. Toisaalta sitäkään tosiasiaa ei saa kätkeä, että monet tarjotut tekstit ovat jääneet julkaisematta muista kuin asiallisista perusteista.
Olen itse joutunut kuulemaan, näkemään ja lukemaan, miten monet tahot ja etenkin asenteiltaan ahdaskatseiset tuomitsevat tai ainakin pitävät pahana sitä, kuinka some antaa sananvuoron muullekin kuin toimitetulle ja vartioidulle viestinnälle. Some on lopultakin tärkeä henkireikä tilanteessa, missä viestimet ovat äärimmäisen keskittyneitä, kuten mm. Venäjällä, Puolassa ja Unkarissa. Asia, jonka kehuja ja prenikoita toisilleen jakava eliitti unohtaa kertoa. Niinpä nyt ajankohtaisen Sanna Marinin ajojahdissa Facebook on ollut kelpo keino kyseenalaistaa valtamedian, mukaan lukien Ylen, roskajournalismi tämän tapauksen tiimoilta. Kasaan juuri parhaillaan muun puuhailun ohessa juttua tästä Marinin ajojahdista, jonka operation päämaja näyttää tälläkin kertaa sijaitsevan talossa numero Eteläranta 10.
Reino Seppänen
