Taannoin kiersi lehdissä lähinnä hömppäjournalismin piiriin kuuluva juttu puolalaisesta miehestä, joka asioidessaan eräässä kotikaupunkinsa bordellissa, törmäsi siellä yllätyksekseen omaan vaimokultaansa. Rouva oli pienten sivutulojen merkeissä myymässä sitä, jota perheen isäntä taas oli ostamassa. Pariskunnan yllättävä tapaaminen näillä palvelumarkkinoilla tuskin johti varsinaiseen kauppatapahtumaan. Uutinen näet kertoi tämän bordellidraaman johtaneen 14 vuotta naimisissa olleen avioparin erohakemukseen.
Ostaminen ja myyminen ovat tämän meidän markkinataloudeksi sievistellen nimetyn talousjärjestelmän kivijalka. Markkinauskovaisten eli porvarien mielestä kaikki on mitattavissa rahalla. Ihmisen arvokin punnitaan sen mukaan, miten paljon tämä pystyy kusettamaan lajitovereitaan ja repimään rahaa heiltä. Tai vaihtoehtoisesti kuinka suuri luuseri tämä on. Kaikki on hinnoiteltu, kaikki on muuttunut tavaraksi, jota ostetaan ja myydään ahneuden markkinoilla.
Joskus taannoisella 70-luvulla marxilaisesti suuntautuneet sosiologit puhuivat sellaisesta käsitteestä kuin yhteiskunnan läpikapitalisoituminen. Tuolloin tuo käsite ei välttämättä kaikille avautunut, mutta nyt ja vielä enemmän tulevaisuudessa tilanne lienee toinen. Kunnon porvarille kaiken pitää olla kauppatavaraa. Bordellien naiset he ovat muuttaneet tavaraksi jo ajat sitten. Väinö Linna on kuvannut ilmiön nasevasti ”Täällä Pohjantähden alla” –teoksessaan, laittaessaan Laurilan Aliinan sanomaan: ”Kyllä ne herrat taksat tietää. Ne on niin monta huoraa hinnotellu.”
Seksibisnes on tunnetusti tuottoisaa ja suurta liiketoimintaa. Se on kuitenkin nappikauppaa liiketoiminnassa, jota porvarit harjoittavat myydessään yhteiskunnan, siis meidän veronmaksajien omaisuutta toisilleen. Niinpä kokoomus, tuo erinomainen loispesä, on luonut oman poliittisen bordellinsa, jossa rappariveli tai rotarykaveri voi punastelematta hieroa edullisia kauppoja yhteiskunnan omaisuudesta. Periaate on sama mitä aikoinaan heidän venäläisillä aateveljillään: ”Ei ihan ilmaiseksi, mutta halvalla”.
Näiden poliittisten bordellien pitäjinä toimivat omaan, uusliberalistiseen ideologiaansa pyhästi vannovat luupäät. Heidän uskoaan tai ehkäpä ahneuttaan ei ole lannistanut tuon katalan aatteen totaalinen romahdus. Mitäpä siitä, vaikka maailmantalous ja sen mukana maailmankirjat ovat sekaisin tämän huijari-ideologian vuoksi! Meillä on vielä paljon myytävää! Ja asiakkaita riittää. Tässä bordellissa asiakkaat eivät punastele, vaikka tavaran tarjoajana olisi oma vaimo. Eikä kyllä hätkähdä myyjäkään. Raha ei haise ja se tekee gutaa!
Kokoomus on tämän yhteiskunnallisen omaisuuden alennusmyyntien alku ja lähde. Osaa porvareista, etenkin keskustaa meno on alkanut jo pelottaa. Viisaammasta päästä keskustalaiset ekonomistit ovat jo pitkään varoittaneet siitä, että pää tulee vetävän käteen. Jopa pääministeri Vanhanen on tehnyt suutareiksi jääneitä avauksia suunnan muuttamiseksi. Kouhkon kokkarin päätä ei kuitenkaan palella. Tukea kokoomus on saanut liberaaleilta porvareilta, jotka häveliäästi nimittävät itseään ”vihreiksi”. Sillä taholla ollaan valmiit myymään vaikka äiti ja tarvittaessa kilon paloina, mikäli saadaan parempi hinta.
Tiedustelutietona on noussut esiin suuriakin suunnitelmia, joiden mukaan isänmaamme kansallisomaisuutta ollaan valmiit siirtämään ulkomaisiin käsiin. Ei toki ilmaiseksi, mutta halvalla. Ja jos vanhat merkit paikkansa pitää, operaatiot saavat hyväksyntänsä viherporvareilta. Keskusta vikisee, mutta kristillinen oppositio antaa siunauksensa. Nyt on käytettävä tilaisuus hyväksi, kun on oma mies ”omistajaohjaajana”. Mies, jota eräs veteraani kuvasi sanalla öykänpöllö. En nähnyt siinä keskusteluyhteydessä tarvetta korjata kyseisen veteraanin näkemystä.
Valtion toimintojen ”liikelaitostaminen” on ollut esivalmistelua niiden yksityistämiselle. Tätähän me oikeat demarit olemme väittäneet alusta alkaen. Ja oikessa olemme olleet. Sama tahti on ollut myös kunnallisella sektorilla. Rahanahneet pedot ovat himoinneet saalista silläkin taholla. Eikä toki turhaan. Kokoomuksen bordelli ottaa silläkin suunnalla asiakkaita vastaan. Ja mikseipä ottaisi, kun on palvelualtis mieli ja pimeä ideologinen asenne. Eikä posket punehdu rakkaan rappariveljen ilmestyssä poliittisen buduaariin. Palvelualtista paikallista ”omistajaohjaajaa” löytyy kyllä riittävästi.
Meillä Tampereella tapeetilla on nyt Tietotekniikkakeskuksen ulkoistaminen. Kaupungin virkamiesjohto on kuulemma valmistelemassa asiaa koko tarmollaan. Vaikka tunnetusti tämä virkamiesjohto onkin omapäistä ja itseohjautuvaa, nyt idea tuskin on lähtöisin siltä taholta. Ajatuksen linee kuiskannut johdon korvaan toinen taho. Ehkäpä se taho löytynee juuri siltä suunnalta, missä uusliberalistisen ideologian sylttytehdas sauhuaa kuumimmillaan? Kilpailuttaminen, tuo koko maailman uusliberalistien huijaustermi, on otettu käyttöön tässäkin operaatiossa. Reilu pelikö? No, katsotaan. Ehkäpä sirkus eteneekin toisilla nuoteilla? Kokoomuksen silmänkääntäjät heilauttavat taikasauvaansa ja kas kummaa: kun taikasana akrabadakra, vai oliko se nyt kilpailuttaminen on lausuttu, estraadille nousee palkintoa pokkaamaan taiston ”rehellinen voittaja”. Kuka? No, mitäpä sillä väliä. Näytelmän siunaa kuitenkin koko porvarikopla. Huh, huh!
Tampereen sosiaalidemokraareilla on tähän juoneen selkeä ja johdonmukainen kanta. Se on reilu ja rehdellinen, kuten sosiaalidemokrattisen politiikan tulee ollakin. Meidän valtuustoryhmämme ei näe mitään perusteita ulkoistamiselle. Ulkoistaminen sisältää näet koko joukon suuria vaaroja, etenkin, jos sitä ollaan viemässä monikansalliselle yhtiölle, kuten suunnitelmissa on ollut tietyillä tahoilla. Demareiden mielestä toimintaa tulee kehittää ja uudistaa. Valtuustoryhmämme esittää isänmaallista vaihtoehtoa, jossa suurimmat käyttäjät, Tampere ja Pirkanmaan sairaanhoitopiiri muodostaisivat yhtiön. Siihen voisivat liittyä myös ympäristökunnat. Toinen juttu on, kelpaako tämä sinivalkoinen ehdotus Tamperetta isännöiville sini-vihreille porvareille. Ehkäpä paikallisessa poliittisessa bordellissa on jo hieraistu toisenlaiset kaupat?
Hyvät toverit! Kevät on jo edennyt niin pitkälle, että Reksakin alkaa yhä enemmän viihtyä Hämeenkyrön suurissa metsissä. Luulenpa, että me kaikki valmistaudumme tästä lähtien kesänviettoon mitä moninaisimmin tavoin. EU-vaalit toki viemme vielä uljaaseen voittoon ja sen jälkeen kirmaamme lomalaitumille, jokainen omalle tahollemme. Hyvää ja aurinkoista kesää, toverit! Elokuussa taas tapaamme!