Keskustelu Veikkaus Oy:n ympärillä käy kuohuvana ja kuumana.  Hyvin pitkään suomalaisessa yhteiskunnassa on vallinnut konsensus tuon yhtiön asemasta, tarkoituksesta ja tuoton jaosta.  Aika ajoin on toki vaadittu Veikkauksen hyvän tuloksen tulouttamista suoraan valtion pohjattomaan kirstuun.  Nämä pyrkimykset on pystytty torjumaan ja voittovaroilla rahoittamaan yleistä hyvinvointia mm.  urheilua, liikuntaa ja kulttuuria.  Tuo potti on ollut suuruudeltaan yli miljardin!  Nyt uusliberalistiset tahot ovat kampanjoimassa näitä varoja yksityisten, ahneiden firmojen haltuun.

 

Veikkaus Oy:n voidaan tällä hetkellä hyvin nähdä haavoittuneena voimaeläimenä, vaikkapa norsuna, jota vainoaa lauma verenhimoisia sakaaleja saadakseen selviytymiskamppailua käyvästä eläimestä lopulta itselleen muhkean saaliin.

Vertaus ei ole lainkaan pateettinen eikä huono.  Veikkauksen ympärillä on jo pitkään pyörineet tiedustelevat sakaalit valuttaen kidoistaan ahneuden kuolaa.  Tästä asiasta muistan käyneeni keskusteluja muutamien huolestuneiden urheilu- ja kulttuuripersoonien kanssa jo vuosia sitten.  Nuo havainnot ovat osoittautuneet valitettavasti oikeiksi.  Nyt saalista kohti rynnätään kootuin voimin ja selkeillä operatiivisin suunnitelmin.  Kärkijoukkoina tässä metsästyksessä on valtamedia ja yllätys, yllätys valtiollinen YLE.

Nasevin ja osuvin isku Veikkaus-norsuumme suunnattiin yllättävältä taholta, mikäli ajatellaan operaation käynnistäneitä tahoja.  Kaikkien strategian oppien mukaisesti voimakas isku tehtiin vastapuolen heikompaan kohtaan.  Näinhän tapahtui kaikkien sotilasoperaatioiden suosituimmassa esimerkissä Stalingradin taisteluissa.

Tuo Veikkauksen heikoin kohta on yhtiön velvoitteeksi asetettu pelihaittojen ehkäisy.  Koska yhtiön odotetaan tekevän myös hyvää tulosta, on kyse hyvin vaikeasta nuorallatanssista kahden vastakkaisen intressin kesken.  Tässä mielessä onkin perin outoa, että taannoinen porvarijohto maassa ja yhtiössä asetti Veikkauksen johdolle tulospalkkioita kannustimena paremman taloudellisen tuloksen aikaansaamiseksi.

Johto käyttikin tilaisuutta heti hyväkseen ryhtymällä aggressiivisiin mainoskampanjoihin pelaamisen lisäämiseksi ja omien palkkioidensa kasvattamiseksi.  Tämä herätti luonnollisesti suuren haloon peliongelmaisten tilanteesta huolestuneissa.  Itse olen miettinyt sitäkin, oliko alun perin tarkoitus toimia näin, vai käytettiinkö vain syntynyttä tilaisuutta hyväksi.  Se selvinnee aikoinaan osallisten paljastusmuistelmissa.

Näyttää vahvasti siltä, että tässä Veikkauksen vastaisessa kampanjassa on takana koko joukko viestintätoimistojen, poliittisten lobbareiden ja valtamedian ammattilaisia. Roolitukset ja maalittamiset on tehty ammattitaidolla.  Hyökkäyksen nyrkiksi on nostettu tietysti YLE, jonka ”uskottavuuden” julkikuva on valitettavan vahva vielä tietämättömyydessä elävässä kansan keskuudessa.  Tästä syntyy yksi perusteltu kysymys YLE:n päätoimittaja Jouko Jokisen osuudesta?

Katsoin A-studion torstain 24.10.2019 ja kiinnitin huomiota YLE:n A-studion surullisen kuuluisan toimittaja Sakari Sirkkasen esiintymiseen.  Hän oli kaikkea muuta kuin objektiivisuuteen pyrkivä toimittaja.  Oliko toimittaja Sirkkanen antanut kertoa itselleen, mikä on oikea suhtautumistapa Veikkaukseen ja sen edustajiin?  Ohjelman konnanroolit jaettiin Veikkauksen hallituksen puheenjohtajalle, kansanedustaja Jukka Gustfssonille sekä etenkin Veikkauksen varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoskelle.  Kumpikaan heistä ei provosoitunut provosoimisesta, vaan säilytti malttinsa ja pyrki tuomaan Veikkauksen näkemyksen esiin.  Se ei kelvannut Sirkkaselle, jonka  esiintymistä katsoessa en voinut välttyä vertaukselta natsi-Saksan kansantuomioistuimen surullisen kuuluisaan ”lakimieheen”  Roland Freisleriin.  Ainakin vastapuolen hiljaiseksi huutaminen ja syljen pärskyminen taisi olla samaa luokkaa?

Tiedän hyvin, että väitteeni organisoidusta Veikkeuksen vastaisesta kampanjasta tullaan mitä päättäväisemmin dementoimaan.  Kuinkas muuten!  Harvoin ketunhäntä kainalossa kulkeva myöntää tuon hännän olemassa oloa, sen näkyvyydestä huolimatta. ”Mistä hännästä sinä oikein puhut!” Vastaan, että siitä hännästä, jonka yksi karvatupsu on Elinkeinoelämän keskusliitosta eräälle sosiaalialan järjestölle po. asiasta lähetetty herjausviesti!

Puolustan tiukasti näkemystäni siitä, että kyse on organisoidusta kampanjasta.  Enkä ole yksin tämän näkemykseni kanssa.  Näkemys ei perustu pelkästään siihen oletukseen, että tässä kampanjassa kytketään epäloogisesti yhteen pelihaitat ja Veikkauksen toimintojen siirtäminen ns. lisenssijärjestelmän kautta yksityisille toimijoille.  Tällaisen aivopierun esittäjät eivät ilmeisesti itse tajua mikä valtava ristiriita siihen sisältyy!  Mutta toisaalta logiikka on vaikea laji etenkin, kun sillä pitäisi todistaa pohjaton ahneus ihmiskunnan onnellistajana.

Puheena olevassa operaatiossa on taitavasti pystytty käyttämään väärin sosiaalista mediaa. Rahaa siihen näyttää olevan paljon käytettävissä.   Asiantuntijat ovat huomanneet, miten käydyssä keskustelussa liikkuu valmiita twiittipohjia. Samoin he ovat kertoneet epäilyksensä kampanjaa masinoiduista trolleista.  Nuo trollit kirjoittavat tekstejään annettujen ohjeiden mukaisesti.  Tämä näkyi äärimmäisen hyvin esimerkiksi omistajaohjausministeri Sirpa Paateroon kohdistetusta häväistyskampanjasta, hänen maanantaina 21.10.2019 A-studiossa tapahtuneen haastattelun jälkeen.

Ihmisten addiktiot ovat olleet minulle sosiaalityöntekijänä selviö vähintään 30 vuoden ajan.  Siten tunnistan erinomaisesti peliriippuvuuden samankaltaiseksi ongelmaksi päihdeaddiktion kanssa. Me suomalaiset olemme valitettavasti yksi rahapelejä paljon pelaava kansakunta.  Tässä ilmiössä on myös vahva sosiaalinen lataus.  Niinpä korkein tulodesiili pelaa noin yhden prosentin (1%) edestä kokonaistulojaan. Alimman tulodesiilin vastaava luku on kahdeksan prosenttia (8 %). Tämä on hyvä muistaa, kun mietitään keneltä peräisin olevaa varallisuutta halutaan siirtää ahneiden kyltymättömiin näppeihin.

Tällä kirjoituksellani haluan sanoa, että ongelmalliseen pelaamiseen tulee puuttua ja pyrkiä auttamaan ongelmasta kärsiviä.  Mutta tuo ongelma ei ratkea sillä, kuten monet uusliberaalit väittävät, että pelaamisen tuotot siirretään yksityisille firmoille ja viime kädessä ulkomaille, Caymansaarille tai muihin veroparatiiseihin.  Pidetään siis kristallinkirkkaana, kaiken sumutuksen keskelläkin, että nykyisessä järjestelmässä pelaamisen hyöty tulee sellaisille edunsaajille, jotka tukevat suomalaisia ja suomalaista yhteiskuntaa.  Uusliberaalien ja Elinkeinoelämän keskusliiton ajamassa systeemissä nuo varat kasvattavat pelifirmojen osakkeenomistajien tuloja.

Reino Seppänen