Olen havainnut, että useat ihmiset ottavat hyvinkin ärhäkästi kantaa valtamedian juttuihin ja erityisesti käynnistettyihin, keskusjohtoisesti ohjattuihin kampanjoihin. Se on hyvin luonnollista, koska tällaisissa tapauksissa valtamedia häivyttää ja dementoi vasta-argumentit. Niinpä jää jäljelle eliitin totuus. Tuo ”Totuus”, sillä kertaa porvarillisen yhteiskunnan ”Pravda”. Se murjotaan samalla brutaalisuudella kansalaisten tajuntaan kuin aikoinaan Neuvostoliitossa. Vaikutinkin on kutakuinkin sama – turvata pienen hyvinvoivan eliitin ja sen liehakoiden vallassaolo kaikkine taloudellisine etuineen.
Sananvapaus on mielenkiintoinen asia. Lain mukaan se kuuluu kansalaisen perusoikeuksiin. Yleensä käsitämme tuon asian oikeudella kertoa oma mielipiteensä. Tiettyjä rajoituksia mielipiteen ilmaisemiseen laki ja vallitseva käytäntö tietenkin asettaa. Siihen laki ei niinkään ota kantaa, missä tuon mielipiteensä saa ilmaista. Eikä tietenkään voi ottaakaan. Demokratiassa sananvapauteen kuuluu tiedotusvälineiden ja kustantajien oikeus valita mitä ne haluavat kulloinkin julkaista välineissään. Tästä johtuen sananvapaus on suurelta osin näennäistä. Tietotekniikan kehitys ja netti ovat osaltaan murtaneet tätä eliitin suojamuuria ja siksi on käynnistetty valtavia, maailmanlaajuisia kampanjoita netissä riehuvista trolleista ja esiintyvästä vihapuheesta.
Tiedotusvälineiden voimakas keskittyminen ja etenkin sanoma- ja aikakauslehtien kuolemat ovat synnyttäneet Suomenkin monopolistisen tiedonvälityksen, joka käytännössä rajoittaa oikeutta sananvapauteen. Sellaiset firmat kuin Sanoma Osakeyhtiö tai Alma Media määräävät hyvin pitkälle sen mistä valtakunnassa puhutaan.
Kapitalismin keskeisin kehityspiirre on keskittyminen. Tuo piirre esiintyy kaikessa toiminnassa ja on systeemin toimimisen elinehto. Keskittyminen syö markkinoilta pienet ja keskisuuret kilpailijat. Tiedonvälityksen kohdalla se merkitsee sananvapauden kannalta porvarillisen hegemonian voimistumista. Yksi esimerkki tästä mielipidemarkkinoiden monopolin kärjistymisestä oli mm. Lännen Media Oy:n syntyminen vuonna 2014. Tuossa operaatiossa 12 länsi- ja pohjoissuomalaista maakuntalehteä perustivat yhteisyrityksen, joka tuottaa sisältöä niin painettuihin lehtiin kuin digi-, verkko- ja mobiilikanaviin.
Yhtenä syynä sen synnylle oli tuoda taloudellista hyötyä omistajille saavutettavien säästöjen kautta. Se, mikä jää julkilausumatta, on omistajatahojen otteen kiristyminen suomalaisen yhteiskunan mielipiteenhallinnassa. Tuon hallinnan näpeissä pitäminen on äärettömän paljon tärkeämpää kuin keskittymisestä saatu välitön taloudellinen tulos. Pitkällä tähtäyksellä kyse on saavutetun mediavallan paljon suuremmasta taloudellisesta tuotosta. Tuotosta, joka varisee omistajatahojen laareihin hyvinkin monella tapaa.
Kapitalismissa politiikka ja talous kytkeytyvät aina oleellisesti toisiinsa. Koska elämme luokkayhteiskunnassa, jossa varallisuuksien suuret massat omistaa yhä pienentyvä joukko, kansalaismielipiteen hallinta on tullut valtaeliitille yhä tärkeämmäksi. Takavuosina puhuttiin porvarillisesta hegemoniasta, jolla käsitteellä tarkoitetaan juuri tuota omistavan luokan kansalaismielipiteen hallintaan taloudellis-poliittisten etujen suojelemiseksi. Tuolloin todettiin, että tiedonvälitys on useinkin tiedon pimitystä. Sitä sen on vieläkin ja ehkä vielä suuremmassa määrin?
Joskus 60-70 -luvuilla nähtiin tärkeäksi saada tähän valtavaan epätasapainoiseen tilanteeseen parannusta silloisen Suomen Yleisradion kautta. Puhuttiin Repo-radiosta pääjohtaja Eino S. Revon nimeen nojautuen. Tuo pienikin avaus oli liikaa homehtuneelle suomalaiselle porvaristolla. Niinpä yritykset demokratisoida Yleisradio päättyivät oikeiston aggressiiviseen hyökkäykseen, ryhtiliikkeeseen ja valtavaan sekä pitkäkestoiseen propagandapommitukseen. Sen kaikuja kuullaan vielä lähes 50 vuotta myöhemminkin. Eräs seuraus tuosta, vasemmiston ja osan liberaaleja ajamasta hankkeesta ja surkeasti lässähtäneestä yrityksestä oli se, että oikeisto valpastui seuraamaan terävästi tilannetta YLE:ssä. Kokoomus tunki omia voimia taloon vieläpä hyvällä menestyksellä. Viimeinen saavutus tällä rintamalla on ollut se, että Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtajaksi ja vastaavaksi päätoimittajaksi on valittu peräkkäin kaksi luotettavaa ja kokenutta media-ammattilaista, porvarit Atte Jääskeläinen ja Jouko Jokinen. Hyvin ovat porvarispojat saamansa taistelutehtävän hoitaneet eli prenikoita sataa!
Aikoinaan opiskellessani niin sanotun ”tiedotusopin” alkeita ja tutustuessani myöhemmin myös alan tutkimuksiin, sain paljolti toisenlaisen kuvan tiedonvälityksen tehtävästä demokraattisessa yhteiskunnassa. Valitettavasti on todettava, että tuo kaikki hieno teoria on osoittautunut kaunomaalailuksi ja lumeeksi. Valtamedian vallankäyttäjät jakavat kyllä noiden kaunomaalailujen hengessä toisilleen palkintoja ja kunniamainintoja, aivan kuten tapahtui aikoinaan Neuvostoliitossa. Kaverillisten olantaputusten lisäksi, on aika ajoin käyty myös näyttäviä kampanjoita koululaisten ja opiskelijoiden keskuudessa. Ollaan opettavinaan ”median lukutaitoa”. Se taito tarkoittaa, että opetuslasten tulee uskoa sinisilmäisesti kaikki se, mitä valtamedia, etenkin Sanoma Oy, Alma Media ja YLE suoltavat eri tuuteistaan. Ja vastaavasti karsastaa kaikkea sitä, joka tuota pravdaa kyseenalaistaa.
Eikä tässä suinkaan kaikki. Varmemmaksi turvaksi palkataan kaikenlaisia jessicoita ja jässicöitä kertomaan valetieteen hengessä netissä luuraavista trolleista, hakkereista ja pahansuovista viideskolonnalaisista. Asetelma on äärimmäisen dikotominen – meidän puoli on ”pravdaa”, arvovapaata ja objektiivista tiedotusta, vastapuoli se valehtelee, vääristelee sekä pyrkii höynäyttämään ”hyväuskoisia hölmöjä” etujensa ajajiksi. Nyt näitä informaatiosodan esikuntia on perustettu niin Unionin kuin kotimaankin tarpeisiin. Ajattelevalle ja kriittisille ihmiselle se kuitenkin kertoo, että sotaa käydään kaiken aikaa ja molemmin puolin yhtä likaisin asein ja tavoittein. Trolleja ja muunnettua totuutta löytyy joka suunnasta. Myös ihan kotitekoista, villahousuissa väkerrettyä.
”Totisesti elämme synkkää aikaa.”
Reino Seppänen
