Aamulehti kertoi tiistaina 22.09. 2019 tuomiosta heinäkuussa Ylöjärvellä kuolemaan johtaneessa päälle karkauksessa. Tuolloin vuonna 1992 syntynyt mies oli yllättäen lyönyt kolme kertaa nyrkillä ohi kulkenutta 62-vuotiasta miestä. Mies oli katunut maahan ja menettänyt tajuntansa. Hän menehtyi sairaalassa tajuihinsa tulematta yli viikon myöhemmin. Uhri ja tekijä eivät tunteneet toisiaan.
Käräjäoikeus tuomitsi syyllisen kolmeksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen. Syyttäjä vaati miehelle ensisijaisesti taposta 10 vuoden tuomiota. Vaihtoehtoiset syyteperusteet olivat törkeä kuolemantuottamus ja törkeä pahoinpitely.
Lehden uutisen mukaan syytetty tuomittiin törkeästä kuolemantuottamuksesta. Tuomioon sisältyivät rangaistukset myös törkeästä pahoinpitelystä, kahdesta muusta pahoinpitelystä, huumausaineen käyttörikoksesta kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudettomasti ja vahingoittamiseen soveltuvan esineen hallussapidosta. Tekijä oli aiemmin tuomittu kotirauhan rikkomisesta ja pahoinpitelystä 45 päivän ehdolliseen vankeuteen, josta tuomiosta hän oli vielä koeajalla. Käräjäoikeuden antama tuomio jäi voimaan, koska niin syyttäjä kuin tuomittu eivät valittaneet hovioikeuteen.
Tapauksen liepeiltä olen joutunut ilman omaa aktiivisuutta käymään sitä koskevia keskusteluja. Syynä niihin ovat paljolti se, että olen lähin otollinen kohde purkaa epäoikeudenmukaisuuden tunnetta ja siitä seurannutta turhautuneisuutta. Olenhan tunnetusti ”hyysännyt” lakeja rikkoneita kansalaisia peräti 30 vuotta, minkä törkeän ja pitkäkestoisen teon suostun tunnustamaan. Sen sijaan kiellän jyrkästi syyllisyyteni nyt puheena olevaan ja vastaaviin tuomioihin, kuten myös säädettyyn rikoslakiin.
Aamulehden jutun perusteella on vaikea sanoa mitään lopullista asiasta. Esille ei käy oikeuden pohdinnan lopputulosta. Mielestäni tuomio asettuu kuitenkin selvästi törkeän kuolemantuottamuksen haarukkaan. Saattaa olla, että tekijälle on ”bonuksena” tullut syytteen lisärötöksistä ja teon erityispiirteistä lisääkin kakkua purtavaksi.
Syyttäjän ratkaisu hovioikeuteen valittamatta jättämisestä näyttää tämän kapeankin tiedon pohjalta ymmärrettävältä. Käräjäoikeuden antamat perustelut ilmeisesti vakuuttivat hänet. Mitään oleellista lisäystä tuomion pituuteen tuskin olisi tullut ja valittaminen olisi vain lisännyt muutenkin suurta hovioikeuksien juttukuormaa.
Nämä perusteluni eivät tietenkään vakuuttaneet opponenttejani, mikä ei ollut minulle yllätys. Monet rikokset herättävät kuulijoissa ja lukijoissa voimakkaita tunteita huolimatta siitä, etteivät ne sivuaisi itseä millään tavoin. Näiden tunteiden hallintaa vaikeuttaa vielä tietämättömyys lainkäytön perusteista. Itse puheena oleva tapauskin jää harmillisen usein vähäisen tiedon varaan monestakin syystä. Tiedotusvälineet uutisoivat useinkin hyvin kapeasti tapauksia ja korostavat monesti vain yhtä näkökulmaa. Kokonaan oma lukunsa ovat nuo bulevardijulkaisut, ns. keltainen lehdistö. Niiden juttujen tarkoituksena on vain lisätä lehtien myyntiä. Samaa luokkaa on useinkin suusta suuhun kulkeva viestintä, jossa tarina muuttuu hurjasti hyvinkin nopeasti.
Varmemmaksi vakuudeksi kävin Edilexissä ja löysin samantyyppisen tapauksen. Siinä oli jopa KKO antanut päätöksensä hovioikeuden tuomiosta. Siitä Edilex kertoo seuraavaa:
”A oli yllättäen lyönyt voimakkaasti B:tä kasvoihin, jolloin B oli kaatunut ja lyönyt päänsä asvalttiin. B oli sairaalassa menehtynyt kallon sisäisiin vammoihin. Hovioikeuden lainmukaisen syyksilukemisen mukaan A oli syyllistynyt pahoinpitelyyn ja törkeään kuolemantuottamukseen. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomiota, jolla A oli tuomittu yhteiseen 1 vuoden 6 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja sen ohessa 60 tunnin yhdyskuntapalvelukseen.”
Kas tässä vertailupohjaa Ylöjärven tapaukseen. Itse en ota kantaa näihin tuomioihin, koska ne ovat lainvoimaisia ja perustuvat parempaan tapausarviointiin, mihin itse kykenen. Suhtautumiseni voisi olla kokonaan toinen, mikäli ne sivuaisivat omaa lähi- tai tuttavapiiriä, sen myönnän. Oikeus ja kohtuus saavat näet sellaisissa tilanteissa yksilön kohdalla aivan toisen merkityksen. Toki tuolloinkin näkökulmaan vaikuttaisi se, onko läheinen tai tuttava uhri vai tekijä.
Yleisesti lainkäyttöä ja rangaistuksia arvioitaessa tulee ottaa huomioon, että hyvin suurelta osin lainrikkominen on yhteiskunnan itsensä tuottamaa. Vastuu on toki aina yksilöllä itsellään. Ongelmaa kokonaisuutena arvioiden epätoivottuun käyttäytymiseen voidaan kyllä vaikuttaa yhteiskuntapolitiikan kautta. Esitänkin mietittäväksi, miten paljon esimerkiksi väkivaltarikoksien taustalla on väkivaltaviihde elokuvine, räiskintäpeleineen, sarjakuvineen jne. Imekselkääpä sitä!
Reino Seppänen