Pekka Haavisto erehtyi sanomaan yhden politiikan perustotuuksista, eli että kaikki vaihtoehdot tulee pitää pelissä avoimina ja arvioida niitä tilanteen mukaan. Tämä alkeistotuus sai omasta mielestään ”hyvät ja jalot ihmiset” hermostumaan ja tuomitsemaan Haaviston eriasteisilla volyymeillä johonkin Dante Alighierin kuvaaman helvetin yhdeksästä piiristä. 

 

Haavisto joutui taktisesti vetämään takaisin kuin Mylly-Matissa, kun rakkaat puoluetoverit alkoivat kalvaa kilpailijaansa kuin koirat herkullista luuta, kuten politiikoilla tapana on.  Tämä on mainio osoitus suomalaisen politiikan tasosta! Demarien Antti Rinne, ilmeisesti ennakoiden ilmaa kevyemmän sisäpiirinsä mielialoja, kuten myös kokoomuksen opportunisti Petteri Orpo jo ennakolta tyrmäsivät persut hallituskumppaneina. Ainoa aito politiikko näyttäisi taaskin olevan vasemmistoliiton Li Andersson, joka ainakin jossain yhteydessä sanoi pitävänsä kaikki vaihtoedot esillä.

Orpon lausuma oli sen sijaan pohjanoteeraus, koska kokoomukselle aikoinaan kelpasivat persut karvoineen päivineen.  Ja persujen diasporan jälkeen kelpasi puolueesta lohjennut siipi kumppaniksi edelleen.  Eikä ns. sinisten kirkkain helmi, sotaministeri Jussi Niinistö, ole lainkaan häirinnyt hallituksen yhteistyötä.  Yhteistyötä on päinvastoin kilvan kehuttu niin Orpon itsensä kuin pääministeri Sipilän suulla.  Herra sotaministeri, jota myös leikkisästi Natsistoksi kutsutaan, on persujen nykyisen puheenjohtajan, Jussi Halla-ahon mukaan ainoa, jonka paluumuuton puolue tulee hyväksymään!

Tässä opportunismissaan Orpo ja kokoomus osoittavat taitonsa poliittisten pelien pelaamiseen. Ja puheenjohtaja Rinne kykynsä maalata demarit nurkkaan jossain mahdollisessa tilanteessa. Kokoomus on saavuttanut poliittisella ”ketteryydellään” koko joukon keskeisiä tavoitteitaan, joiden maksumiehenä on Suomen kansa, etenkin sen köyhimmästä päästä.  Entäpä, jos persut olisivat edelleenkin ostettavissa ministeriautoilla ja raitahousuilla, mutta tällä kertaa ajamaan edistyksen ja palkansaajien asiaa?

Ruotsissa niin sosialidemokraatit kuin porvariblokki ovat maalanneet itsensä nurkkaan näillä jyrkillä kannanotoillaan ja taanneet sikäläisen populistipuolueen, ruotsidemokraattien, kannatuksen tulevankin kasvun. Argumentointi siellä on sama kuin täällä. Se on kaikessa ”järkevyydessään” kuvattu sanonnalla ”ruotsidemokraatit eivät sanele Ruotsin suuntaa – eivätkä perus­suomalaiset Suomen” (Yrjö Rautio).

Jos ei edes haluta neuvotella, niin kuinka tiedetään, että persujen kanssa olisi vain yksi vaihtoehto eli persujen sanelu?  Onkin paikallaan kysyä Orpolta ja Sipilältä, sanelivatko persut Suomen poliittisen suunnan hallitusneuvotteluissa?  Persutko pieraisivat tämän nykyisen poliittisen taantumuslinjan?  Eivät taatusti! Kyllä se on kokoomuksen ja citykepulien muotoilemaa uusliberalismia. Persut vain ostettiin sitä tukemaan.

Erityisesti minua häiritsee kaikkien perussuomalaisten maalaaminen natseiksi tai vähintäänkin äärioikeistolaisiksi. Sellainen on poliittista typeryyttä, joka vain lisää tuon leimatun ryhmän jäsenien ja sen kannattajakunnan koheesiota.  Asia, jonka jokainen jo sosiologian peruskurssin suorittaneen pitäisi tietää. Poliittista taitoa on se, että pystyy näkemään tarkasti, mistä vastustajan jäsenistö ja kannattajakunta koostuu.  Nyt koko persuvastainen poliittinen huutokuoro muka tietää ihan a priori, mistä tämä porukka koostuu – natseista!

Minusta persujen joukko on hyvinkin heterogeeninen, jopa muita puolueita paljon ristiriitaisimmista voimista koostuva. Siksi olisi syytä tsekata, kuinka paljon siinä porukassa olisi valmiutta muuttaa tätä ”köyhät kyykkyyn -linjaa”.  Omasta mielestäni koko eurooppalainen populismi ja siten myös Suomen perussuomalaiset ovat rangaistus työväenliikkeen ja demokraattisen porvariston synneistä. Juuri niistä veriruskeista, joita erityisesti demarien pieni oikeistokoplakin pyrkii kykynsä mukaan piilottelemaan.

Taitavaa politiikkaa on kyky peruuttaa vääriä arvioita ja linjauksia.  Taitavaa politiikkaa on myös kyky tehdä pakon edessa yhteistyötä pahimman vihollisensa kanssa.  Kun Hitlerin Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon, puolusti taitava taantumuksellinen politiikko Britanian pääministeri Winston Churchill yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa toteamalla, että jos Hitler päättäisi hyökätä helvettiin, hän liittoutuisi itse Saatanan kanssa.

Toinen taitava taantumuspolitiikko, Otto von Bismarck, perusteli Saksan ns. sosialistilakien kumoamista sanoen, että ”lasketaan muutama pahin pyrkyri kellarinluukusta salin puolelle, niin paine luukkua kohtaan pienenee huomattavasti”.  Demokratiassa kun elämme, salin puolella on jo noin 200 pyrkyriä, joista tosin kovinkaan moni ei ole sosialisti.  Paine luukkua kohtaan on silti helvetin kova, mikä näkyy poliittisten puusilmien määrän tavattomalla kasvulla.

Reino Seppänen

 

 

”Elomme vaelluksen keskitiessä
        ma harhaelin synkkää metsämaata
polulta oikealta poikenneena.”

              Dante Alighier ”La divina commedia”