Ohraista on ohranan valvonta

Jokaisessa maassa on valtiollinen poliisi / suojelupoliisi. Joko oma tai vieraan vallan. Demokraattisessa maassa tuon laitoksen tulee olla kansan valvomaa, siis varmaankin parlamentin. Näin siksi, että demokratiassa maata hallitaan kansan antamalla mandaatilla. Demokratiahan tarkoittaa sitä, että kansan hallitsemisella tulee olla kansan suostumus.

 

On totta, että 100 vuotisen itsenäisyytemme aikana on tämä turvallisuuselin (jonka nimi on vaihtunut lähes yhtä usein, mitä Neuvostoliitto / Venäjällä), on enimmäkseen ollut irvikuva ja poliittisten oikeistovoimien ellei ihan fasistien miehittämä. Lyhyen aikaa toimi ns. ”punainen Valpo”. Sen ohjaksissa olivat toiset voimat, mutta paljolti samoin menetelmin mitä vanhankin.

Mielestäni vanhoja turvallisuuspoliisin organisaatioita ei voi kuitenkaan verrata nykyiseen, jos halutaan pysyä tosiasioissa. Nykyisin on näet olemassa suojelupoliisia valvova systeemi, mutta se on ymmärrykseni mukaan ollut pitkälti tehoton. Taisi olla hiljan kokoomuksen Pertti Salolainen, joka totesi, että eduskunnan ko. elin käy juomassa Ratakadulla kahvit ja syömässä voileivän. Ei se valvonta voi ja saa olla tällaista. Etenkin, kun vanha suola näyttää vieläkin janottavan kotimaista ”ohranaamme”. On olemassa vahvaa tutkimuksellista näyttöä, että mitä oikeammalla ihminen on poliittisissa asenteissaan, sitä suurempi kontrollifiikki hän on, Kun tähän lisää kyseisten ihmisten suuremman taipumuksen narsistisuuteen ja psykopatiaan, on pommi jo valmis.

 

Salassapidettävää tietoa vuotaa ulkopuolelle eikä se taho taatusti ole mikään kovin vasemmalle asemoituva. Aivan laillisesti tehdään työnantajatahoille selvityksiä mm. tönhakijoiden taustoista. Olisi mielenkiintoista tietää millaisia ja keille-  Ainakin takavuosina noiden selvitysten takana usein olivat eri paikkakunnilla olevat epäluotettavat vasikat, jotka olivat joko oikealla tai helvetin pitkällä oikealla olevia nilkkejä. Noiden tyyppien ”luonnekuvien” informatiivinen arvo oli siinä, että saatiin poliisin toivoma tulos ”faktoitettua”. Periaate oli sama kuin vuoden 1918 ”tuomioistuinten” selvityspyynnöillä paikallisilta suojeluskunnilta vasemmistoon taipuvainen leimattiin karkeasti.

Eräs ongelma on suojelupoliisin ”valvonnassa” ollut se, että eduskunnassa on liki kaikista puolueista valittu oikeistolaisimmat ja tyhmimmät tyypit ”valvomaan” tätä hämärän rajamailla toimivaa elintä.  Toteutuiko siinä tasapuolisuus – ei taatusti.  Nyt siis lakiehdotukseen yritetään oikein tunkea kirjoitettu ajatus, että valvottava kohde saisi itse valita nuo ”valvojansa” eli oikeistolaisimmat ja tyhmimmät tyypit. Tämä ajatus ei voi tulla kuin aidon fasistin päästä tai perseestä. Eiköhän olisi viimeinkin aika päästä tuosta kansalaissodan jälkiselvittelyjen huumassa syntyneestä poliittisesta kulttuurista tälläkin sektorilla ja tulla aidon kansanvallan piiriin. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin sithen demarit en juuri pyrkivät. Ongelmana taitaa vain olla persoonat, joille aito demokratia on vierasta.

Demokratiassa turvallisuuspoliisin tulisi valvoa, ettei kansanvallan periaatteita loukat.  Loukkaajana ei saisi olla mikään taho, korkakaan.  Onko meidän demokratiassa ollut näin?  Ei todellakaan.  Ajatellaanpa nyt vaikka maata talvisodan jälkeen, jolloin Suomi vietiin sotaan natsi-Saksan liittolaisena maan korkeiden viranomaisten toimesta.  Reagoiko valtiollinen poliisi siihen millään tavalla?  Reagoi toki.  Se vei henkilökuntaansa Saksaan gestapon koulutettavaksi ja teki yhteistyötä natsihallinnon kanssa mahdollisimman laajasti.  Aidossa oikeistohengessä!

Silloinen valtiollisen poliisin päällikö Arno Anthoni luvutti mm. sisäministeri Toivo Horellin kanssa ihmisiä mm. juutalaisia Saksaan kidutettaviksi ja tapettaviksi.  Kas tässä yksi vahva peruste sille, miksi lain varjossa ja julkisuudelta salaa toimivat organisaatioita ja henkilöitä on pidettävä kansanvallassa visusti silmällä.  Minulle on jäänyt vahva mielikuva siitä, että tässä, demokraattina, olen syvästi erimieltä nykyisen sisäministerin, sen sudensilmäisen kokoomuslaisen kanssa.  Ja varmaan monen muunkin.

Kun katsoo, mitä tämä meidän puolustusministerimme Jussi Niinistö ja kumppanit ovat touhunneet maamme sitoutumattomuuden romuttamiseksi, ei voi välttyä analogialta talvisodan jälkeisen tilanteen kanssa.  Minä en luota pätkääkään tuohon Lapuanliiketta ihannoivaan, ilmeettömään, zombien kaltaiseen ihmisolentoon.  Luottaako suojelupoliisi?

 

Reino Seppänen