Helsingin Sanomien kertoman mukaan hallitukset esittämät tiedustelulait antaisivat vieraiden maiden tiedustelulle luvan salaiseen tiedusteluun Suomessa. Se toki tapahtuisi supon ja puolustusvoimien ohjauksessa ja apuna, mikä on kaunisteltu savuverho toiminnan todellisen luonteen peittelylle. Perustelu on jo lähtökohdiltaan typerä, ikään kuin suurvaltojen tiedustelupalvelut taipuisivat aidosti jonkun Suomen kaltaisen kääpiövaltion komennukseen. Lehden mukaan hallitus ”uskoo” maamme hyötyvän ulkomaisten agenttien taidoista erityisesti tietoverkoissa. Jää vain ihmettelemään, missä muissa taidoissa? Erityisesti tietoverkkojen osalta meillä taitaa olla niin paljon osaamista, että sitä voitaisiin opettaa näille ulkoisillekin tahoille.
Hallitus on oikeassa uskossaan, että Suomi hyötyisi ulkomaiden agenttien taidoista. Siitähän on ihan aikaisempaa kokemusta. Gestapon erikoisosaajat kouluttivat aikoinaan valpon opetuslapsiaan erittäin tehokkaissa kuulustelumenetelmissä, joista kuulin aikoinani nuorempana muutamilta kommunistivetraaneilta. Luulen että tämän alan know howta löytyy erityisesti USA:sta, jossa niitä on kehitetty vuosikymmeniä ja esimerkiksi sellaisesta demokratiasta kuin Israelista, joka käyttää sähkö- ja vesikuulusteluissaan sitä arabeihin. Saatan uskoa, että Lapuanliikkeen rakastaja, ministeri Jussi Niinistö on noista keinoista hurmaantunut, mutta ovatko todella esim. keskustapuolueen nokkamiehet?
Minusta on suorastaan pöyristyttävää tämän nykyisen hallituksen ja maamme johdon halu avata ulkomaisille väkivaltaorganisaatioille maamme ovet sepposen selälleen. Tästä esimerkkinä on mm. ”isäntämaasopimus”, jota ei missään vaiheessa tuotu Suomen eduskuntaan. Sopimuksen on maamme puolesta allekirjoittanut puolustuvoimien komentaja. Ymmärtääkseni hänellä ei ole ollut siihen toimivaltaa eli on tunkeuduttu eduskunnan toimivallan alueelle ja se on tiettävästi jo valtiopetoksen tunnusmerkkejä hipova teko. Asia olisi ehdottomasti tutkittava.
Kun nyt halutaan tuoda vielä ulkomaiset tiedusteluorganisaatiot temmeltämään maassamme, on ryhdyttävä viimeistään pohtimaan mikä on kaiken tarkoitus. Jo pitkän aikaa on viritelty ja kasvatettu maassamme kriisitunnelmia ja luotu uhkakuvaa, että itäinen naapurimme olisi aivan kohta hyökkäämässä kimppuumme talvisodan lailla. Venäjä on kieltämättä imperialistinen suurvalta, mutta ei lajissaan suinkaan ainoa. Talvisota on hyvä esimerkki siitä, että pitää olla valppaana. Mutta vaikka yritän kuinka olla valpas ja miettiä näitä itäisiä uhkatekijöitä, en kyllä löydä niitä vaikka kuinka kaivelen. Maamme rajoille ei ole tehty joukkojen keskityksiä. Suhteet Venäjään ovat niin hyvät kuin ne voivat olla tilanteessa, jossa läntiset imperialistiset maat yrittävät parhaansa kampittaa Venäjää ja sen poliittista johto. Miksi kampittaa? Tietenkin omista intresseistään. Miksipä muuten?
Edellä todetusta seuraakin kysymys, miksi Suomen pitää olla tässä pelissä mukana? Miksi syyllistymme taas samaan, johon maamme poliittinen johto syyllistyi talvisodan jälkeen vuonna 1941?
Tästähän tässä asiassa on kyse, koska normaalia ”tietojen vaihtoa” on ollut kautta aikain. Ihmisoikeuksien, perinteisten kansalaisvapauksien sekä kansanvallan kannalta tällainen hallituksen touhuilu minua hirvittää. En lakkaa ihmettelemästä, mistä ihmismielen pimeimmistä syövereitä tämä pohjaton halu kontrolloida lajitovereitaan yli kaiken kohtuullisen tarpeen, kumpuaa. Olen päätynyt siihen, että pimeät tohuht vetävät puoleensa mitä pimeintä väkeä, joka on valmis vaikka mihin ihmisoikeusrikkomuksiin ”JALON ASIAN PUOLESTA”. Joskus se asia on ollut noitien vainomminen, sitten epäjärjestyksen vastustaminen, väärin ajattelu jne. Aina varma argumentti on tietenkin ollut ISÄNMAA. Minullekin on isänmaa aina ollut tärkeä asia, mutta luulen, että en halua elää sellaisessa maassa, joka rakentuu näiden jussi niinistöjen ja antti häkkästen arvoille ja vapauskäsityksille. Ai niin, siltä taholta varmaankin ollaan halukkaita tarjoamaan pientä palvelusta, ettei tarvitsisikaan elää. Näistä nykyisen hallituksen tarjoamista lähtökohdista on vain kukonaskel tyraniaan.
Waterboarding eli vesikidutus on ikivanha kidutusmenetelmä, jonka myöhempien aikojen epäpyhät sadistit ovat kehittäneet mm. Yhdysvalloissa moderniin muotoonsa. Siinä uhria, jota kiduttajat ystävällisesti kutsuvat ”kohteeksi” sitovat tämän tiukasti kallellaan olevaan alustaan jalat päätä ylempänä. Kiduttajat kaatavat, yleensä kankaalla peitettyjen, kasvojen päälle vettä saadakseen aikaan uhrissa tukehtumisen tunteen ja kauhuntunteen hukkumisesta. Menetelmä on niin tehokas, että se saa kidutettavan tunnustamaan vaikka presidentti Kennedyn murhan ennen syntymäänsä. Amerikkalaiset kidutuksen ”asiantuntijat” pitävätkin sitä liian tehokkaana.
Menetelmä on vuosisatoja vanha. Yhdysvaltain CIA:n käyttämässä waterboarding-menetelmässä kuulusteltava sidotaan jalat hieman kallellaan olevan lankun korkeammalle puolelle ja pään päälle sidotaan kangas, jonka päälle kaadetaan vettä. Tunne tukehtumisesta johtaa yökkäysrefleksiin ja voimakkaaseen hukkumisen pelkoon. Menetelmä ei aiheuta välttämättä pysyviä ruumiillisia vammoja. Kokeissa CIA:n agentit, joilla tekniikkaa kokeiltiin, kestivät käsittelyä keskimäärin 14 sekuntia.
Monet ihmisoikeusryhmät ovat arvostelleet waterboardingia ja kutsuneet menetelmää kidutukseksi. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on syyttänyt George W. Bushin hallintoa kidutuksen, etenkin vesikidutuksen, käytöstä. Bushin hallinnon mukaan vesikidutus oli tarpeellinen tapa saada terroristeiksi epäillyiltä kriittistä tiedustelutietoa. Kuulustelutekniikan asiantuntijat kertovat, ettei kovaotteisen kuulustelun tuloksiin voi luottaa, koska kidutettava on käsittelyn jälkeen tilassa, jossa hän on valmis tunnustamaan mitä tahansa tekemättömiäkin rikoksia.
Keväällä 2008 Yhdysvaltain senaatti sääti lain, joka olisi kieltänyt yksiselitteisesti vesikidutuksen käytön, mutta presidentti Bush esti lain voimaantulon veto-oikeudellaan. Hänen mielestään kidutuksen kieltäminen olisi rajoittanut hallituksen toimia ja kiduttamisen avulla Bushin hallinto voi toimia tulevaisuuden terrori-iskuja vastaan.
Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama kielsi vesikidutuksen käytön Yhdysvalloissa vuonna 2009.
Psykiatrit osannevat tiettävästi ketoa, miksi jotkut kädellisen lajimme yksilöt ovat niin viehtyneitä lajitoveriensa kiduttamiseen. Eivät ainoastaan sadistit ja kiduttajat itse, vaan myös ns. päättäjät.