Helsingin Sanomien kertoman mukaan hallitukset esittämät tiedustelulait antaisivat vieraiden maiden tiedustelulle luvan salaiseen tiedusteluun Suomessa. Se toki tapahtuisi supon ja puolustusvoimien ohjauksessa ja apuna, mikä on kaunisteltu savuverho toiminnan todellisen luonteen peittelylle. Perustelu on jo lähtökohdiltaan typerä, ikään kuin suurvaltojen tiedustelupalvelut taipuisivat aidosti jonkun Suomen kaltaisen kääpiövaltion komennukseen. Lehden mukaan hallitus ”uskoo” maamme hyötyvän ulkomaisten agenttien taidoista erityisesti tietoverkoissa. Jää vain ihmettelemään, missä muissa taidoissa? Erityisesti tietoverkkojen osalta meillä taitaa olla niin paljon osaamista, että sitä voitaisiin opettaa näille ulkoisillekin tahoille.
Nykyinen hallitus ja sen takapirujen lauma ajavat uusia tiedustelulakeja kuin käärmettä pyssyyn. Asiaan tietysti kuuluu kertominen kauheasta kiireestä, ikäänkuin Suomi romahtaisi aivan heti, ellei lakeja saada murjottua läpi ehdotetussa muodossa tässä ja nyt. Viimeistään tämä hoppu ja hallituspuolueiden kieltäytyminen suojelupoliisin alistamisesta riittävään kontrolliin pitäisi herättää uneliaimmankin horroksestaan pohtimaan mitä peliä tässä nyt pelataan.
Hallitus on oikeassa uskossaan, että Suomi hyötyisi ulkomaiden agenttien taidoista. Siitähän on ihan aikaisempaa kokemusta. Gestapon erikoisosaajat kouluttivat aikoinaan valpon opetuslapsiaan erittäin tehokkaissa kuulustelumenetelmissä, joiden tuloksista kuulin aikoinani nu
orempana muutamilta kommunistivetraaneilta. Luulen että tämän alan know howta löytyy erityisesti USA:sta, jossa niitä on kehitetty vuosikymmeniä ja esimerkiksi sellaisesta demokratiasta kuin Israelista, joka käyttää sähkö- ja vesikuulusteluja arabeihin. Saatan uskoa, että Lapuanliikkeen rakastaja, ministeri Jussi Niinistö on noista keinoista hurmaantunut, mutta ovatko todella esim. keskustapuolueen nokkamiehet, kenttäväestä nyt puhumatta?
Minusta on suorastaan pöyristyttävää tämän nykyisen hallituksen ja maamme johdon halu avata ulkomaisille väkivaltaorganisaatioille Suomen ovet sepposen selälleen. Tästä esimerkkinä on mm. vieraitten valtojen kanssa tehty ja Suomea sitouttava”isäntämaasopimus”. Sitä ei missään vaiheessa tuotu Suomen eduskuntaan, vaikka perustuslaki olisi sitä juuri edellyttänyt sopimuksen sitouttamisen kannalta. Kyseisen sopimuksen on maamme puolesta allekirjoittanut puolustuvoimien komentaja. Ymmärtääkseni hänellä ei ole ollut siihen toimivaltaa eli on tunkeuduttu eduskunnan toimivallan alueelle ja se on tiettävästi jo valtiopetoksen tunnusmerkkejä hipova teko. Mallina lienee ollut ns. Ribbentrop-sopimus vuodelta 1944. Asia olisi ehdottomasti tutkittava.
Kun nyt halutaan tuoda vielä ulkomaiset tiedusteluorganisaatiot temmeltämään maahamme, on ryhdyttävä viimeistään pohtimaan mikä on kaiken tuon operoinnin tarkoitus. Eikä kupletin juonta ole kovin vaikea edes keksiä. Jo pitkän aikaa on viritelty ja kasvatettu maassamme kriisitunnelmia ja luotu uhkakuvaa, että itäinen naapurimme olisi aivan kohta hyökkäämässä kimppuumme. Venäjä on kieltämättä imperialistinen suurvalta, mutta ei lajissaan suinkaan ainoa. Talvisota on hyvä esimerkki siitä, että pitää olla valppaana. Mutta vaikka yritän kuinka olla valpas ja miettiä näitä itäisiä uhkatekijöitä, en kyllä löydä niitä vaikka kuinka kaivelen. Enkä ole tässä ”sokeudessani” ainoa maassamme. Tuota poliittisen eliitin ja valtamedian hellimää ”vaaraa” eivät ole tunnistaneet monet etevät strategian asiantuntijatkaan Maamme rajoille ei ole tehty joukkojen keskityksiä, vaan pikemminkin päinvastoin. Venäjällä ei ole taloudellisia resursseja ryhtyä suursotaan eikä edes aitoja poliittisia intressejä. Ne eri yhteyksissä kerrotut ”uhkatekijät” ovatkin ilmeisen varmasti peräisin jostain muusta kaupungista kuin Moskovasta. Suhteemme Venäjään ovat niin hyvät kuin ne voivat olla tilanteessa, jossa läntiset imperialistiset maat yrittävät parhaansa kampittaa Venäjää ja sen poliittista johto. Miksi kampittaa? Tietenkin omista intresseistään. Miksipä muuten?
Edellä todetusta seuraakin kysymys, miksi Suomen pitää olla tässä pelissä mukana? Miksi syyllistymme taas samaan, johon maamme poliittinen johto syyllistyi talvisodan jälkeen vuonna 1941? Ja kaavakin on sama, mikä ei ole suinkaan oveluutta vaan sulaa tyhmyyttä. Tyhmyyksien tekemisen taas tämä nykyinen pölvästien muodotama hallitus toki osaa. Apinanaaraan tavoin maamme pimeät voimat pyllistävät voimakkaammalle ”urokselle” eli läntisille imperialistisille valtioille. Perusteluna on, että emme halua olla rähmällämme idän suuntaan. Ei sitten olla, mutta ei kyllä ole oikeasti mitään tarvetta aktiin läntistenkään apinaurosten kanssa natsi-Saksan kanssa harjoitetun huoruuden lailla.
Kaikkien mielipidetiedustelujen mukaan suomalaiset eivät halua liittyä Natoon. Nyt meitä viedään kuin pässiä teurastettavaksi poliittisen eliittimme voimin. Nämä isäntämaasopimukset, sotaharjoittelut, lentokoneiden kutsumiset maahan ja agenttien opetustoiveet ovat pitkiä askeleita kohti natojäsenyyttä. Se osoittaa, miten eliitti vähät välittää kansan mielipiteestä. Kansa on sen mielestä tyhmää ja siksi eliitti on oikeutettu tekemään mielensä mukaan. Kansa oli tyhmää ilmeisesti jo 1941, koska eduskunnan selän takana juonittiin surkeasti epäonnistunut liitto natsi-Saksan kanssa. Ilmeisesti Suomen kansa ymmärtää eliittiään paremmin sen totuuden, että viholliset kannattaa hankkia mahdollisimman kaukaa.
Ihmisoikeuksien, perinteisten kansalaisvapauksien sekä kansanvallan kannalta tällainen poliittisen eliitin touhuilu hirvittää minua. En lakkaa ihmettelemästä, mistä ihmismielen pimeimmistä syövereistä tämä pohjaton halu kontrolloida lajitovereitaan yli kaiken kohtuullisen tarpeen, kumpuaa. Olen päätynyt siihen, että pimeät tohuht vetävät puoleensa pimeää ainesta, väkeä, joka on tarvittaessa valmis vaikka mihin ihmisoikeusrikkomuksiin ”jalon asian puolest”. Joskus se asia on ollut noitien vainomminen, epäjärjestyksen vastustaminen, väärin ajattelu jne. Aina varma argumentti on tietenkin ollut isänmaa.
Minullekin on isänmaa ollut elämäni tärkenpiä asioita. Olen ollut ylpeä suomalaisuudestani. Tosin minun isänmaallisuuteni ei ole ollut porvarillista HURRAA-isänmaallisuutta ja sapelinkalistelua. Sillä suunnalla uhkakuvien luonti ja ylläpito on väline hyödyntää kansalaisten oikeutettuja isänmaallisia tunteita poliittisesti. Minulle isänmaallisuus merkitsee mm. kaikkia niitä hyviä asioita ja kehityspiirteitä, joita tämä nykyinen hallitus on nyt tuhoamassa uusliberalistisessa uskossaan. Minulle siis isänmaallisuus tarkoittaa aivan toisenlaista elämää, mitä nämä pimeät voimat tavoittelevat meille suomalaisille.
Valtakunnan johdon pitäisi pyrkiä vähentämään yhteiskuntaamme kohdistuvia riskejä eikä maksimoimaan niitä, kuten nyt tapahtuu. Luulen, että en halua elää sellaisessa maassa, joka rakentuu näiden jussi niinistöjen ja antti häkkästen kaltaisten tyyppien arvoille ja vapauskäsityksille. Ai niin, siltä taholta varmaankin ollaan halukkaita tarjoamaan pientä palvelusta, ettei tarvitsisikaan elää. Näistä nykyisen hallituksen tarjoamista lähtökohdista on vain kukonaskel tyraniaan.