”I dreamed I saw Joe Hill last night. Alive as you or me. Says I, but Joe you’re ten years dead. I never died says he.”
Me demarit olemme lukuisia kertoja laulaneet eri tilaisuuksissa letkeää ja voitontahtoa uhkuvaa laulua tytöstä, joka ei pelännyt edes kokoukseen aseineen tunkeutuvia yhtiön miehiä. Kyseisen laulun ”Liiton tyttö”, oli sanoittanut ja säveltänyt Yhdysvaltoihin muuttanut ruotsalaista syntyperää oleva Joe Hill. Hänen kuolemastaan tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Joe Hill oli yksi monista amerikkalaisen ammattiyhdistysliikkeen martyyreista. Hän kuoli luoteihin, joita eivät ampuneet yhtiön miehet eivätkäkä muutkaan palkkamurhaajat, vaan Utahin luokkaoikeudn väärän tuomion toteuttaneet ”oikeudenpalvelijat”.
Joe Hill oli syntyi Gävlessä Joel Emmanuel Hägglund -nimisenä seitsemäs lokakuuta 1879. Hän oli yhdeksänlapsisen perheen kolmas lapsi. Perheen lapsista kolme kuoli nuorena. Isä Olof Hägglund toimi konduktröörinä Gävlen ja Falunin välisellä rautatiellä. Isä kuoli vain 41-vuotiaana. Kuolema merkitsi taloudellista katastrofia perheelle. Perheen äiti, Margareta onnistui kuitenkin pitämään perheen koossa vuonna 1902 tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Elannon turvaamiseksi jokaisen piti auttaa kykyjensä mukaan. Joe Hill työskenteli muun muassa paikallisessa köydenpunomossa ja myöhemmin lämmittäjänä rakennusalan yrityksessä lapioiden hiiliä höyrykoneeseen.
Joe matkusti vuonna 1902 Amerikkaan yhdessä hänen kaksi vuotta vanheman veljensä Paulin kanssa. Tuohon aikaan siirtolaisuus Ruotsista oli yleistä. 1800-luvun puolivälistä vuoteen 1930 asti maasta lähti siirtolaiseksi puolitoistamiljoonaa ihmistä. Veljekset matkustivat, kuten yleensä siirtolaiset, laivalla sen kolmannessa luokassa. Joe oli oppinut jonkin verran englantia Gävlen Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen kerhossa. Hän sai työtä New Yorkin slummikorttelissa sylkykuppien puhdistajana, mutta jätti sen pian ja lähti länteen. Samalla erosivat myös veljesten tiet.
Joe Hill kierteli Amerikkaa useita vuosia tehden erilaisia töitä. Huonosti palkatut, raskaat työt ja työnantajien mielivalta radikalisoivat Joen. Hän mielsi näkemänsä ja kokemansa köyhyyden rikkaiden hyvinvoinnin edellytyksenä. Joe Hill liittyi, työskennellessään San Pedron satamassa Kaliforniasa, vuoden 1910 paikkeilla syndikalismia edustavaan IWW-ammattiliittoon (Industrial Workers of the World). IWW:n aktiivina Joe Hill muutti nimensä Joel Emmanuel Hägglundista Joseph Hillstromiksi. Muutos saattoi liittyä poliisin ja työnantajien mustien listojen välttelyyn.
IWW vuosinaan Joe Hill kehitti laulusta tehokkaan aseen amerikkalaiselle työväenliikkeelle. Hänen huumoria ja ironiaa tihkuvat laulunsa tekivät miehestä legendan, joka ylitti kaikki blokkirajat tuolloisessa työväenliikkeessä. Työläisaktivistit lauloivat niitä olivatpa he sitten syndikalisteja, sosialisteja tai anarkisteja. Tämä asenne lauluhin on säilynyt nykyaikaan asti. Joe Hill ja hänen musiikkinsa on yhteistä vasemmistolaista poliittista- ja ammattiyhdistysperinnettä.
Vastustajia, upporikkaita työnantajia ja heidän palveluksessaan olevaa väkivalta- ja oikeuskoneistoa IWW:n ja Joe Hillin lisääntynyt vaikutusvalta ei miellyttänyt. Maassa käytiin lukuisia työtaisteluja, jotka monesti päättyivät verisesti, kuten viime joulun alla TV yhdessä nähty dokumentti ”Veristä kuparia” kertoo. Tuolloin käyty työtaistelu oli IWW:n organisoima. Sen aikana lapsille järjestetty joulujuhla päättyi provokaation aiheuttamaan paniikkiin, jossa kuoli 73 lasta, puolet suomalaisia. Monet suomalaiset olivat tuolloin juuri IWW:n jäseniä. Yksi kuuluisimmista oli sittemmin merimiesunionin puheenjohtjana toiminut Niilo Wälläri.
Jou Hill teloitettiin Salt Lake Cityssä 19. marraskuuta 1915. Tuomio tuli murhasta, jonka tutkinta ja todisteet olivat heppoisia. Oikeustapaus herätti laajaa kansainvälistä huomiota ja useat oikeusoppineet tuomitsivat sen oikeusmurhana. Myös monet aikansa kuuluisuudet mm. Helen Keller toivoivat Joe Hillin armahtamista. Jopa Yhdysvaltain tuolloinen presidentti Woodrow Wilson yritti estää tuomion täytäntöönpanon. Vastavoimat olivat kuitenkin väkevämpiä.
Tuomion takana oli tapaus, jossa entisen poliisin John G. Morrisonin lihakauppaan tehtiin ryöstö tammikuun 10. päivä 1914. Siihen osallistui kaksi naamioitunutta miestä. Ryöstäjät ampuivat ensi isä-Morisonin ja sen jälkeen tämän pojan, Arlingin. Poika ehti haavoittaa toista ryöstäjistä käteen. Nuorempi, 13-vuotias, Morisonin pojista, nimeltään Merlin, oli ryöstön sattuessa kaupan takahuoneessa. Hän kykeni vain kertomaan poliisille ampujan huutaneen: ”We’ve got you now!”
Poliisi kuulusteli neljää miestä ja pidätti kaksi tulitaistelun jälkeen. Pidätetyt olivat C.E. Christensen ja Joe Woods, jotka olivat yrittäneet hypätä tavarajunaan aivan ryöstöpaikan lähellä sijaitsevalla rautatieasemalla. Yksi kuulustelluista oli W.J. Williams. Hänet tavattiin kävelemässä lähellä tapahtumapaikkaa verinen huivi kädessä. Mies kielsi syyllisyytensä ja kertoi asuvansa paikallisen Pelastusarmeijan asuntolassa. Myöhemmin kävi ilmi, ettei häntä tunnettu siellä. Neljäs mies oli 19-vuotias Oran Anderson. Häntä kuulusteltiin kun hän tuli poliisiasemalle 38 kaliiperin luoti käsivarressaan. Anderson kertoi, että hänet oli yritetty ryöstää murhapaikan läheisyydessä.
Murhailtana Joe Hill oli saapunut tohtori Frank McHugh vastaanotolle hoitoa vaativan ampumahaavan vuoksi. Sen hän kertoi saaneensa tapellessaan toisen miehen kanssa naisesta. Tämän nimeä hän ei suostunut kertomaan. Luoti oli osunut Hillin rintaan ja tullut ulos lapaluu alapuolelta. Se ei ollut vahingoittanut mitään elimiä. Frank McHugh kertoi jälkeenpäin, että Joe Hill oli aseistettu. Asetta ei vain löytynyt oikeuteen todistuskappaleeksi. Myös murhan motiivi puuttui. Sen sijaan motiivi saattoi olla niillä kahdella miehellä, jotka olivat aikaisemman ryöstön yhteydessä joutuneet tutustumaan entisen poliisin Morisonin aseeseen.
Poliisi lotti muiden tapauksessa pidätettyjen 12 henkilön tutkinnat ja pidätti Joe Hillin. Syyllistenpesijasta oli löydetty poliittisesti sopivampi tekijä. Oikeudenkäyntiin liittyi useita outoja tapahtumia. Niinpä takahuoneessa ollut Morisonin 13-vuotias poika ei ensin tunnistanut Hilliä tekijäsksi. Myöhemmin hän muutti todistustaan. Yllättäen oli löytynyt myös uusia, epämääräisiä todistajia. Teknistä näyttöä syytteen tueksi ei löytynyt. Hillin kertomus hänen kätensä asennosta ampumatilantessa osoittautui oikeaksi, mikä sekään ei tukenut syyttäjän kuvaa tapahtumista. Käsi oli nostettuna pään yläpuolelle.
Oikeudenkäynti Joe Hilliä vastaan oli harvinaisen nopea prosessi. Se alkoi kesäkuun 17. päivä ja tuomio julistettiin saman kuun 28. päivä 1914. Joe Hilliä puolusti kaksi oikeuden määräämää lakimiestä Salt Lake Citystä. Oikeudenkäynnin edetessä Joe Hill pyysi lupaa puolustaa itse itseään, koska huomasi ”puolustajiensa” toimivan itse asiassa piirisyyttäjän asiamiehinä. Tuomari Morris L. Ritchie ei sallinut sitä. Valamiehetkään eivät tuhlanneet aikaa päätöksentekoonsa. Joe Hill sai kuolemantuomion, joka ei muuttunut siitä valitettaessakaan.
Joe Hill teloitettiin ampumalla. Hän sai itse valita teloitusmuodon hirttämisen ja ampumisen väliltä. Teloitusaamun New York Times kirjoitti, että kuolemantuomio voisi ”tehdä Hillströmistä kuolleena yhteiskunnallisen vakaudelle vaarallisemman kuin mitä hän oli eläessään”. Eikä lehti kovin väärässä ollutkaan. Joe Hill elää edelleen laulujensa kautta. Häntä pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä amerikkalaisista protestilaulajista. Joe Hillin sanotaan inspiroineen sellaisia tunnettuja muusikoita kuten Joan Baez, Bob Dylan, Woody Guthrie ja John Lennon. Hillin lauluja ovat esittäneet etenkin Paul Robeson ja Pete Seeger, mutta myös em. Woody Guthrie ja Joan Baez.