Tampereen demarien FB-ryhmässä Seppo Tuovinen esittää tärkeän kysymyksen ”Onko vapaus vain vahvojen vapautta?” Seppo on toveri, jonka syvällistä perehtymistä ideologioihin ja etenkin sosialidemokratiaan kunnioitan suuresti. Hänen vahva puolensa on myös tarkastella asioita historiallisessa kontekstissa, onhan hän koulutukseltaan juuri historiantutkija. Kysymyksensä Seppo esittää ranskalaisen taloustieteilijän Thomas Pikettyn ajatusten pohjalta. Ilahduin suuresti tästä kirjoituksesta, koska meidän demarien piirissä keskustellaan aivan liian vähän tulevaisuudesta ja etenkin siitä, miten olemme siihen omalla toiminnallaan vaikuttaneet.
Opiskelin Tampereelle tultuani pääaineenani valtio-oppi. Kipinän tähän tieteeseen minussa sytytti aikoinaan Työväen Akatemian taannoinen, upea opettaja Ensio Kotiranta. Tuon kipinän sytyttämä roihu leiskuaa vieläkin sielussani, vaikka jouduinkin olemaan kyseiselle tieteelle uskoton ja siirtymään leivän perässä sosiaalityön pariin. Tältä pohjalta esitän siis pohdintojani yhteiskunnan kehityksestä ja sen mahdollisesta tulevaisuudesta.
Jotenkin tuntuu siltä, että vasta nyt me demarit olemme heräämässä ankeaan todellisuuteen. Ei ole syytä nyt keskustella, miten tähän on tultu, vaan totean, että ”Tässä sitä ollaan puhtaan kaulamme kanssa.” Toivoisin, että pikku hiljaa me demaritkin alkaisimme analysoimaan tilannetta siitä näkökulmasta, mitä tulikaan tehdyksi. Uusliberalismin läpimurto Suomessa alkoi jo 1980-luvulla. Käänteentekevä hetki ajoittui 1990-luvulle, jolloin luopuminen valtiovallan ohjaavasta roolista lisääntyi. Aho-Viinasen katastrofihallitusta lukuunottamatta sosialidemokraatit olivat hallitusohjaissa.
Ratkaisevat vaiheet olivat kuitenkin Paavo Lipposen kaudella. Niistä Euroopan unioniin liittyminen näyttää olleen kohtalokkain. EU näet perustuu pitkälti uusliberalistisiin lähtökohtiin eli valtiovallan tulee toimia ainoastaan yritysten toimintamahdollisuuksien edistäjänä. Jopa perinteinen ”yövartiavaltion”-rooli kyseenalaistetaan. Tämä on merkinnyt yksityisten turvafirmojen yms. vastaavien tuloa. Amerikan malliin pohditaan meilläkin sakotusoikeuksien, vankiloiden ja osan poliisitoimen yksityistämistä. Yhteiskunta meillä ja muualla Euroopassa, USA:sta puhumatta, on läpikapitalisoitumassa, kuten eräät saksalaiset sosiologit ennustivat jo 1970-luvulla.
Tässä hetkessä tulevaisuus näyttääkin karmealta. Valistusaikana ja osin jo aikaisemmin alkanut ihmisyksilön vapautuminen näyttää saavuttaneen lakipisteensä. Anglosaksisista maista, Britanniasta ja Yhdysvalloista syntynyt demokratian ja ihmisoikeuksien kehitys tuntuu tulleen tiensä päähän Demokratian muutaman vuosisadan kestäneessä kypsymisessä nimen omaa kapitalismilla, tai jos niin halutaan sanoa – markkinataloudella, on ollut keskeinen rooli. Demokratia sen porvarillisessa muodossaan on ollut edellytys aidolle kapitalismille. On meidän plebeijien tehtävä turvata sen tulevaisuus ja jatkuva kehittyminen.
Nyt ovat uusliberalismin ideologit haastaneet porvarillisen yhteiskunnan perinteiset arvot. Kansanvalta on jopa Suomessa monelta talouselämän ja poliittisen oikeiston taholta kyseenalaistettu ”tehokkaana” järjestelmänä päätöksenteossa. Sama koskee osin vallan kolmijako-oppia. Eräät ideologit Yhdysvalloissa ovat jopa perustellee uudenlaisen kolonialismin syntyä ja sen ”etuja”. Modernien ihmisoikeuksien synnyinmaassa, Yhdysvalloissa on jo ajat sitten heitetty romukoppaan mm. kidutuksen kielto. Kukkeimpana esimerkkinsä tästä moraalisesta rappiosta on Bush-nuoremman kautena toteutetut laajat kidutusjuhlat, Irakin sota Abu Ghraibin vankiloineen ja Guantanamo Bayn vankileiri. Toki on muistettava latinalaisessa Amerikassa vuosikymmeniä jatkuneet ihmisoikeuksien rikkomukset amerikkalaisen välineistön ja ”know hown” turvin.
Hiljattain on herättänyt huomiota varallisuuden ja pääomien keskittyminen noin prosentille maailman väestöstä. Tämä keskittymiskehitys jatkuu, koska mitään vastavoimaa sille ei ole näkyvissä. Tulevaisuuden maailma näyttääkin muovautuvan, ellei kehitystä kyetä katkaisemaan, pitkälti uudelleen syntyneenä feodaaliherrojen yhteiskuntana, missä yksityiset armeijat, poliisitoimi ja lainkäyttö huolehtivat vallan säilymisestä pienen yläluokan käsissä. Tässä mielessä ei ehkä scifi-kirjojen tulevaisuudenkuva olekaan kovin kaukana.
Teille kaikille suunnattu kysymys kuuluukin; voimmeko sallia tämän kehityksen jatkumisen?