Talvisodan syttymisestä on kulunut 75 vuotta. Historiantutkimuksen näkökulmasta se on aika, joka mahdollistaa objektiiviset arviot ja tulkinnat tapahtumista ja syistä jotka sotaan johtivat. Näyttääkin siltä, että sodasta ja sen taustoista vallitsee laaja yhteisymmärrys niin Suomessa kuin maailmalla yleensä. Kyllä jo venäläinenkin tiedemies tunnustaa, kuka se oikea hyökkääjä oli.
Olen kertonut lyhyesti talvisodan ensimmäisestä päivästä romaanissani ”Kylä Hämeessä”. Tältä osin kertomus perustuu vanhempieni nauhoitettuihin haastatteluihin. Äitini ja isäni kohtasivat sodan syttymisen Viipurissa. Isä oli jo aiemmin kutsuttu ylimääräisiin kertausharjoituksiin ja muu perhe viety varmuuden vuoksi Valkeakoskelle, josta he olivat muuttaneet Viipuriin vajaat vuotta aikaisemmin. Isä oli komennettu töihin Viipuriin Kiviniemen rautatiesiltaa rakentamaan vuonna 1938. Samoissa hommissa hän oli ollut Valkeakoskella pari-kolme vuotta. Viipuriin he olivat tulleet noutamaan perheen elämiselle välttämättömiä tarvikkeita Valkeakoskelle. Vanhempieni kokemukset sodan syttymisestä vahvahduttavat vieläkin.
Talvisodasta on maassamme vedetty monenlaisia johtopäätöksiä suuntaan jos toiseen. Joskus hyvin perusteltuja, mutta raivostuttavan usein tunteisiin tai poliittisiin tarkoitusperiin nojautuvia. Yksi näistä viimeksimainituista kuultiin eilen, talvisodan syttymispäivän 75-juhlan merkeissä Kuhmossa pidetyssä seminaarissa. Paikkakunnalla, jossa käytiin aikoinaan eräs merkittävistä sodan taisteluista.
Pääministeri Alexander Stubb loihe siellä lausumaan väitteen, jota en parhaalla tahdollanikaan voi allekirjoittaa. Hän nimittäin väitti, että talvisotaa käytetään virheellisesti symboolina maan yksin pärjäämisestä. Väitteessään tämä transparenssia korostava selfien ottaja yksinkertaistaa totuutta tietoisesti. Mitä ilmeisemmin usein julkituomassaan Nato-kiimassa. Muistuttaisin, että meillä on usein ollut tapana toistella Viaporin perustajan ja rannikkolaivaston luojan Augustin Ehrensvärdin suuhun laitettuja sanoja, jotka löytyvät myös kiveenhakttuina Suomenlinnan (alkujaan Sveaborg) Kuninkaanportin kivitaulusta: ”Eftervard, stå här på egen botn, och lita icke på främmande hielp. (Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun).”
Ehrensvärdin ohjeen vastaisesti pääministeri Stubb luottaa, kaltaistensa lailla, enemmän vieraan apuun kuin omaan pohjaan. Minulle ja monelle muulle suomalaiselle, juuri talvisota on ollut osoitus siitä, että isänmaamme turvallisuus tulee rakentaa omalta pohjalta. Se tarkoittaa paitsi huolehtimista riittävästä ja korkeatasoisesta puolustuksesta niin myös panostamista hyvien ja luottamuksellisten suhteiden ylläpitämiseen naapurivaltioiden kanssa. Itse näet uskon, että paras turva meille on se, että naapurisuurvalta Venäjä voi luottaa siihen, että Suomen maaperää ei enää koskaan käytetä tukialueena siihen kohdistuvaan uhkaan.
Stubb kumppaneineen näyttää luottavan enemmän vieraiden apuun ja sen tahon hyväntahtoisuuteen. Viimeksi siihen luotettiin, kun liittolaismaatamme johti muuan korpraali ja epäonnistunut taidemaalari. Tuo luottamus ei kantanut kovin hyvää satoa. Siitä tehtiin ilmeisen oikeat johtopäätökset tuolloisen poliittisen johtomme toimesta. Tilanteesta selvittiin pahoilla kolhuilla, mutta kuitenkin itsenäisenä. Talvisodassa naapurikin oli hankkinut itselleen kalliiksi tulleen opetuksen pienestä tsuhnien kansasta ja sen itsenäisyystahdosta.
Tuon opetuksen on kertonut hyvin muistelmiinsa edesmenneen Neuvostoliiton eräs korkeatasoinen ja nyttemmin myös edesmennyt tiedustelu-upseeri Pavel Sudoplatov. ”Loppujen lopuksi meidän ei edes tarvinnut miehittää Suomea, sillä pystyimme pitämään maan puolueettomana kaikissa tärkeimmissä poliittisissa puolueissa toimivien vaikuttaja-agenttiemme avulla. Nämä agentit olivat yhteistyössä kanssamme vastineeksi siitä, että lupasimme säilyttää Suomen puolueettoman aseman Euroopassa ja antaa maan toimia siltana kommunistisen ja kapitalistisen maailman välillä. Seitsemän- kahdeksankymmenluvulla tätä ryhdyttiin kutsumaan suomettumiseksi.”
Muihin lähteisiin liitettynä tämä tieto kertoo karusti sen, että Suomen miehittämisen hinta olisi ollut naapurille liian korkea, minkä jo talvisota oli heille opettanut. Tuo tekstissä ilmennyt käsite vaikuttaja-agentti ei itseasiassa ole niin paha, miltä se äkkiseltään kuulostaa. Puuhakkaat tiedustelu-upseerit, maasta riippumatta, tahtovat kirjata ”agenteikseen” henkilöitä, joihin ovat yhteydessä keskustelujen ja yhteisen vapaa-ajanvieton merkeissä. Samalla logiikalla voidaan useat näistä natokiimaisista poliittisen ja taloudellisen eliittimme edustajista nimetä vaikuttaja-agenteiksi.
Stubb, kuten hänen hengenheimolaisensa ovat historiattomia, kvarttaalihengen elähdyttämiä nykyihmisiä, joille pitkäntähtäyksenkin ratkaisut ja strategiat voidaan pieraista tässä ja nyt ajattelematta lainkaan kauaskantoisia seurauksia. Vieraan apuun he luotettavat silmät ummessa unohtaen Suomen ja Venäjän välisen 1300 kilometriä pitkän rajan. He myös unohtavat, että Venäjä on vastaisuudessakin rajanaapurimme hamaan maailmantappiin. Olipa maan johdossa millaiset voimat tahansa, siellä tuskin unohdetaan maan turvallisuuden kannalta Suomen vihamielisiksi tulkitut teot. Sellainen olisi nyt esimerkiksi Natoon liittyminen. Jos vaikka johto unohtaisi, kenraalit kyllä muistuttavat.
Minut on mielipiteideni vuoksi usein nimetty Nato-vihamieliseksi. Se ei kyllä pidä paikkaansa, koska mielestäni Nato oli aikanaan, kuten sosialistisen internarionaalin Voksenasen julistus toteaa ”rauhan vankka paaluvarustus”. Siis aikana, jolloin neuvostoimperiumi oli aggressiivisimmillaan. Naton olisi vain pitänyt päästä ansaittuun vanhuuden lepoon kuululle historian roskatunkiolle, sinne Varsovanliiton ja neuvostokommunismin viereen. Mutta miten kävikään. Natosta tuli amerikkalaisen imperialismin vankka käsikassara sen pyrkimyksessä hallita maailman öljy- ja muita strategisia luonnonvaroja. Syy, minkä vuoksi Ukrainassakin nyt soditaan. Ja tähän seurakuntaan jotkut maamme poliittiset pölvästit haluavat samalla innolla kuin muuan Viro-niminen sotilasmahti. Venäjä on myös imperialistinen suurvalta, mutta kun se on meidän naapuri, ainakin minun mielestä meidän on syytä pysyä turvallisilla vesillä.