Luovutetun Karjalan alueella oli 450 teollisuuslaitosta joiden kokonaistuotanto vastasi 10 % Suomen teollisuustuotannosta. Merkittävin teollisuuden ala oli selluloosantuotanto.  Sen volyymi oli ennen talvisotaa peräti 25 prosenttia koko Suomen selluloosatuotannosta.  Luovutetun alueen teollisuus oli tuolloiseen aikaan nähden kuitenkin monimuotoista ja osin hyvin moderniakin.  Vaikka maatalous oli niin Karjalassa kuin muuallakin Suomea merkittävin leivän antaja kansakunnalle, teollisuuden merkitys oli ulkomaankaupan kannalta keskeistä ja kasvussa.  Luovutetussa Karjalassa oli monia suuria teollisia keskittymiä.  Itse asiassa Karjalan teollisuudella oli Suomen olosuhteet huomioon ottaen pitkät perinteet.  Tästä yhtenä esimerkkinä esiteltäköön Havin osakeyhtiö, joka myöhemmin tunnetiin juuri leimallisesti  viipurilaisena firmana. 

 

Havin tehtaiden historia yltää aina vuoteen 1829 asti, jolloin kuvernementtisihteeri ja tukkukauppias Anton Alfthan perusti tuolloiseen Kakin kappeliin, sittemmin Johanneksen kunta, kynttilätehtaan. Tuotanto käynnistyi Alfthanin omistamalla Kirjolan tilalla syyskuun ensimmäisenä päivänä 1829.  Alfthan oli voimakasluonteinen ja värikäs persoonallisuus, joka oli osallistunut mm. Napoleonia vastaiseen sotaan Venäjän armeijan  intendentuuriosaston palveluksessa.  Hänen toimeliaisuutensa ulottui useille aloille.  Anton Alfthanin mielenkiinto suuntautui monenlaiseen yritystoimintaan.  Hän harjoitti laajaa vähittäis- ja tukkukauppaa, perusti olutpanimon ja toimi myös laivaliikenteen parissa.

 

Vuoden 1839 huhtikuussa Alfthan sai tsaarilta uusia etuoikeuksia elinkeinotoimintaan, joka tuohon aikaan oli erittäin tarkasti säädeltyä.  Oikeuksiaan hän toteutti laajentamalla seuraavana vuonna vuonna tilalleen jauhomyllyn, jonka käyttövoimana oli höyrykone.  Kynttilöitä valmistettiin Alfthanin tehtaassa jo vuonna 1845 noin       120 000 kiloa.  Sen tuotannon arvon laskettiin tuolloin olleen noin 29 000 ruplaa. Työntekijöitä tehtaassa oli 19.  Tehdas muutti Viipuriin vuonna 1849 parempien yhteyksien päähän ja lähemmäksi markkinoita.  Uusi tehdasrakennus nousi Viipurissa Havin alueelle.  Samalla laajennettiin tuotantoalaa, kun tehdas alkoi valmista­an steariinikynttilöitä ja rikkihappoa.  Vuonna 1851 tuotannon arvoksi laskettiin noin 47 500 ruplaa.

 

Itämaista sotaa ja konkurssia

 

Anton Alfthan kuitenkin kuoli vuonna 1854 ja toiminnan jatkajaksi tuli hänen poikansa Ferdi­nand Alfthan.  Alfthanien liiketoiminta kuitenkin koki takaiskun, kun Venäjä ajautui Krimin sotaan, joka on tunnettu myös itämaisena sotana.   Sota käytiin Venäjän sekä Osmanivaltakunnan (Turkki), Britannian, Ranskan ja Sardinian muodostaman liittouman välillä vuosina 1853–1856.  Koska yhtynyt brittiläis-ranskalainen laivasto hallitsi meriä, ei Venäjän lipun alla purjehtineilla laivoilla ollut enää mahdollisuutta liikennöidä Itämerelläkään.  Niinpä Alfthanit lopettivat laivaliikennettä koskeneen toimintansa.  Myös höyrymylly lakkau­tettiin.  Sen sijaan Havin tehdasta laajennettiin ja vuonna 1859 siihen liitettiin saippuateh­das.  Kyseinen tehdas siirrettiin Haviin Tervajoelta, missä se oli toiminut vuodesta 1820 lähtien tilanomistaja Alexander But­zowin perustamana.  Työntekijöitä oli tuolloin Havissa jo 63 ja tehtaan tuotannon arvokin tuplautunut 106 000 rup­laan.

 

Alfthanin toiminimen alla harjoitettu liiketoiminta koki suomalaisenteollisuuden alkuvaiheille niin tyypillisen vararikon vuonna 1863.  Useimmiten näiden vararikkojen taustalla olivat likviditeettiin liittyneet ongelmat.  Tässäkään tapauksessa ei ollut kyse kysynnän vähäisyydestä, sillä tuotanto pyöritettiin peräti kolme vuotta kon­kurssipesän laskuun.  Vuonna 1866 viipurilainen kauppahuone Hackman & C:o osti tehtaat konkurssipesältä 160 000 markalla ja muodosti niistä Havin Osakeyhtiön. Kauppaan kuuluivat kynttilä- ja saippuatehtaat sekä Pantsarlahden olutpanimo.  Havin Osakeyhtiön ensimmäiseksi isännöitsijäksi valittiin yhtiöiden entinen omistaja Ferdinand Alfthan.  Hän hoiti tointa vuonna 1889 tapahtuneeseen kuolemaansa asti.  Hänen jälkeen  isännöitsijäksi valittiin hänen saman niminen poikansa, myöhempi kauppaneuvos, Ferdinand Alfthan.

 

Yhtiö kasvaa ja toiminta-ajatus virtaviivaistuu

 

Uuden omistajatahon alaisuudessa toiminta Havissa koki muutoksia, mutta myös voimistui monella tapaa.  Saippuan valmistus tuli yhtiön päätoimialaksi.  Kynttiläin valmistus taas lakkautettiin 1870-luvulla markkinatilanteen kiristyessä.  Uutena tuotteena alettiin valmistaa luujauhoja.  Tosin kynttilävalmistus palautui myöhemmin uudelleen tuotantoon ja muodostui Havin yhdeksi tunnusmerkiksi saippuoiden ohella.  Oluttehdas lakkautettiin vuonna 1881.  Vuonna 1873  rakennettiin kalkinpolttouuni ja vuonna 1894 laajennettiin merkittävästi saippuatehdasta.  Luujauhotehdas uusittiin vuonna 1901 ja sen laitteistot saatettiin ajan vaatimuksia vastaaviksi.  Tehdyt uudistukset nostivat nopeasti Havin tuotantomäärät merkittävälle tasolle.  Vuonna 1911 Havin Oy tuotti saippuaa jo 1,2 miljoonaa kiloa vuodessa.  Tuotteita meni myös vientiin.  Havin tunnettuja merkkejä vuosisatojen vaihteessa olivat pyykkisaippu­oista Extra prima ja Prima. Sa­moin ihosaippuoista Munasaippua ja tumma Glyserini– saippua.  Suosittuja val­misteita olivat mm. Puritas saippuapulveri  ja suopa.

 

 

Yhtiö suuntautui etenkin 1900-luvun alusta lähtien voimakkaasti ulospäin ja pyrki saamaan nimeä kotimaan ulkopuolellakin.  Myynti perustui pitkälti omaan kauppamatkustajaverkostoon.  Tuotteita markkinoitiin jo varhaisessa vaiheessa messuilla ja ne saivatkin palkintoja, joita pyrittiin hyödyntämään vielä vuosikymmeniä myöhemmin firman mainonnassa.  Havin tuotteet on palkittu mm. vuonna 1862 ”Honoris causa“ pronssimitalin Lontoossa, vuonna 1867 pronssimitalilla Parisissa, vuonna 1870 saivat tuotteet palkinnon Pietarissa Venäjän teollisuusnäyttelyssä, vuonna 1876 pronssimita­lilla Helsingissä, , vuonna 1887 hopeamitalilla Viipurin maanviljelynäyt­telyssä.  1900-luvun puolella palkintoja on tullut lisääkin.

 

 

Havin Oy seurasi hyvin muutoksia alan kehityksessä.  Se ryhtyi mm. valmistamaan ”hajusaippuoita” vuonna 1904, kun kiinnostus niihin kuluttajien piirissa alkoi kasvaa.  Rakennuksia ja koneita uusittiin sekä panostettiin tuotekehittelyyn.  Yhtiön tekemät ratkaisut saippuan ja hygieniatuotteiden valmistuksessa haastoi ulkomaista maahantuontia.  Havin Oy turvautui mm. runsaaseen lehtimainontaan.  Brändit näyttävätkin olleen yllättävän pitkäikäisiä, mikä käy hyvin selville juuri yhtiön lehtimainontaa seuraamalla.  Myöhemmin maamme itsenäisyyden aikana Havin Oy näyttää markkinoinnissaan turvautuneen hyvinkin moderneihin tuon ajan menetelmiin.  Yksi mielenkiintoinen mainonnan keino, yllättävän paljon vastaavaa amerikkalaista markkinointityyliä edustava, oli 1933 vuonna julkaistu laaja 184-sivuinen ”Tunnettuja henkilöitä ja Havin tuotteet” –kirjanen, missä tuon aikakauden kulttuurin ja viihdemaailman henkilöt kilvan kehuiva yhtiön tuotteita.

 

 

Havin Oy sosiaalisen toiminnan edelläkävijänä

 

Työnantajana Havin Osakeyhtiö oli aikoinaan edelläkävijä suomalaisessa yhteiskunnassa.  Yhtiö pyrki tietyissä rajoissa takaamaan henkilöstölleen kohtuulliset elinolot.  Se oli järjestänyt työntekijöilleen oman  lukusalin, kirjaston, sekä sairaskassan.  Tämä ”kipukassaksi” aikanaan kutsuttu sosiaalinen palvelu oli perustettu osin yhtiön voittovaroista myönnetyillä lahjoituksella ja osin se perustui jäsenten maksuihin.  Yhtiö tarjosi työntekijöilleen myös ilmaisen sairaanhoidon ja lääkärin.

 

 

Aikana, jolloin työväen asunto-olot olivat yleensä ala-arvoisia, yhtiö alkoi rakennuttaa työväelleen asuntoja peräti oman ohjelman puitteissa.  Vuoteen 1913 mennessä yhtiö oli käyttänyt noin 100,000 markkaa voittovaroistaan työntekijöiden asuntoihin.  Ennen ensimmäistä maailmansotaa Havin Oy pyrki käyttämään noista voittovaroistaan vuosittain henkilökuntansa uusien asuntojen rakentamiseen 25 000 markkaa. Ohjelman tavoitteena oli saada rakennettua yksi kahdelle perheelle tarkoitettu talo vuodessa.  Jokainen huoneisto käsitti olohuoneen, keittiön ja kamarin alakerrassa sekä yhden huoneen ja ullakkotilan yläkerrassa.  Lisäksi asuntoon kuuli komeroita vaatteiden ja ruuan säilytystä varten, kellari, halkovaja ja ulkosuoja eläimille.  Jokaista asuntoa varten oli myös oma aidattu puutarha. Ajatuksena oli mahdollistaa asukkaille omaa elintarvikkeiden tuotantoa.  Rakennusten suunnittelusta  vastasivat viipurilaiset arkkitehdit Ullberg ja Gyllden.

 

Havin tuotteita vuonna  1939

 

Havin Oy:n tuotanto ennen talvisotaa oli hyvin monipuolinen.  Yhtiön päätoimialalla saippuoissa ja pesuaineissa se näkyi tuotenimien runsautena.  Niinpä pesusaippuoita oli useita laatuja eri tuotenimiä.  Yhtiö markkinoi kolmea lajia suopaa ja kolmea sekä  saippuajauhe- että saippuahiutalemerkkiä.  ”Hajusaippuoita” yhtiö mainosti olevan peräti 26 tuotemerkkiä neljässä eri laatuluokassa.  Erikoissaippuoita taas oli kolmea eri lajia käsisaippuaa, hiustenhoitoon neljää eri laatua ja parranajotuotteina kolmea lajia.  Lisäksi oli kylpy- ja saunasaippuaa. Yhtiö valmisti myös puhdistus- ja desinfiointiaineita, eläinluusta tehtyjä tuotteina luurasvaa, luuliimaa, luuryynejä, luujauhoa ja raakaluujauhoa.  Kynttilöitä löytyi 12 eri luokassa useina pakkauskokoina.  Havin Oy osallistui myös Helsingin olympialaisiin tarvittavan stadionin rakentamiseen oman Stadion-tuotteiden kautta.  Kyseisistä tuotteista osa ostohinnasta meni olympiastadionin rakennusrahastoon. Näitä ”Stadion-tuotteita”olivat Havin Maija -saippuajauhe, Puritas-saippuajauhe, Nestor-saippua ja Stadion-saippua.

 

 

 

 

 

Havin Oy:kin lähti evakkoon

 

Havin Oy:n toiminta jatkui Viipurissa talvisodan syttymiseen asti vuonna 1939.  Tuotantolaitokset evakuoitiin Riihimäelle, missä oli vuodesta 1928 asti ollut yhtiön omistuksessa  Oy Teka Ab –niminen teknokemiallisia tuotteita valmistava tytäryhtiö.  Saippuoiden ja kynttilöiden valmistuksen yhtiö aloitti vuoden 1940 puolella.  Yhtiö kehittyi olojen vakiinnuttu 1950-luvulla vanhalta pohjalta.  Aikoinaan muotoutunut näkemys keskittymisestä saippuoiden, pesuaineiden ja kynttilöiden valmistukseen entisestään vahvistui.  Lisääntynyt myynti vaati tuotantokapasiteetin kasvattamista ja Riihimäelle rakennettiin uusi tehdas 1970-luvulla.

 

Isänmaallisen aspektin vähittäinen katoaminen liiketoiminnasta vaikutti syvällisesti myös Havi Oy:n kohtaloon.  Ensin myytiin yhtiön teknokemiallinen puoli saksalaiselle Henkelille vuonna 1977.   Kynttilöiden valmistus siirtyi Hackman Designor Oy Ab:lle vuonna 1996.  Se puolestaan myi Havin kynttilätehtaan ruotsalaiselle Dunelle vuonna 1998.  Havin kynttilätuotanto palasi takaisin suomalaiomistukseen, kun perheyritys Suomen Kerta Oy osti sen Dunelilta.

 

Kaksi Havin tuotteissa käytettyä logoa

 

                           

 

 

Reino Seppänen