Gotlannin kirkot

Gotlannista puhutaan sadan kirkon saarena.  Ne ovat peräisin keskiajalta, jolloin Gotlantiin rakennettiin useita ja monia merkittäviäkin kirkkoja. Itse asiassa saarella on 92 keskiaikaista pitäjänkirkkoa.  Asiaa voi verrata Suomen keskiaikaisten kirkkojen lukumäärään.  Markus Hiekkasen tutkimuksen mukaan Suomeen rakennettiin keskiajalla 103 kivikirkkoa tai sellaisen osaa.  Gotlannin kirkkojen lukuisuus selittyy rakennusbuumilla, joka liittyi saarella vallitsevaan taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen.  Gotlannin ja Visbyn asema Itämeren maiden välisessä kaupankäynnissä oli keskeinen. Saaren talonpojilla oli myös vanhastaan oikeus harjoittaa vapaasti kaupankäyntiä, joka muiden elinkeinojen ohella lisäsi talonpoikaisluokan varallisuutta poikkeuksellisen merkittävässä määrin verrattuna muiden Ruotsin ja muidenkin pohjoismaiden tilanteeseen. 

 

Ensimmäiset kirkot rakennettiin Gotlantiin, kun kristinusko voitti jalansijaa saarella 1000-luvulla.  Nuo kirkot rakennettiin puusta ja osa niistä oli norjalaistyyppisiä sauvakirkkoja. Yksikään niistä ei kuitenkaan ole säilynyt.  Tosin Hemsen kirkon 1800-luvulla tehtyjen restaurointitöiden yhteydessä kirkon lattian alta löydettiin sauvakirkon jäännökset. Nykyinen Hemsen kirkko on sen sijaan rakennettu 1200-luvulla, joten sauvakirkko on ollut sitä huomattavasti vanhempi.   Kivisten kirkkojen rakentaminen alkoi, kun useimpiin puisiin kirkkoihin lisättiin kivisiä osia jo 1100-luvulla. Kirkkojen vallitseva tyyli oli aluksi romaaninen ja myöhemmin goottilainen.  Kirkkojen koko myös kasvoi ajan mittaan.  Rakennusten suuruudella pyrittiin korostamaan kirkon ja uskonnon voimaa sekä arvovaltaa.

 

 

Gotlannin kirkot

 

 

Gotlannin kirkkojen rakentamisen intensiivisin vaihe ajoittuu vuosien 1100 – 1350 väliin.  Erityisesti niitä rakennettiin 1200-luvulla.  Kirkkoja rakensivat etenkin talonpojat, jotka usein ryhminä myös omistivat nuo rakennukset. Kirkot rakennettiin Gotlannissa useasti vanhoille pakanallisille palvontapaikoille, kuten mm. Bron kirkko lähellä Visbytä.  Osa Gotlannin kirkoista liittyvät luostarilaitoksen maihinnousuun saarella.  Gotlannissa oli uskonpuhdistukseen asti kaksi sisterssiläiseen sääntökuntaan kuulunutta luostaria. Vanhin niistä, munkkiluostari, perustettiin noin vuosina 1163 – 1164 saaren tuolloiseen hallinnolliseen keskukseen Romaan.  Toinen luostari oli nunnaluostari ja se sijaitsi Solbergassa Visbystä etelään.  Luostari oli toiminnassa vuosien 1246 – 1404 välillä.  Gotlannin keskiaikaiset kirkot riittivät täyttämään saaren uskonnollisten riittien tarpeen aina vuoteen 1960 asti. Tuolloin Sliteen rakennettiin ensimmäinen kirkko 600 vuoteen. Vuonna 1984 perustettiin organisaatio hoitamaan ja huoltamaan seurakuntien kirkkoja ja vastaamaan niiden restauroinnin tarpeesta.

 

Gotlannin  kirkkojen  rakennustyylien  muutos

 

 

1000-luku. Kristinusko saapui saarelle. Kirkot rakennettiin puusta. Esiintyi myös sauva-kirkkoja.  (Kuva 1 )

 

1100-luku.  Puukirkot alkoivat jäädä. Tilalle tuli kivi, ensiksi laajennusosiin, jotka olivat pimeitä, runsaskuvaisia huoneita. Portaalit olivat ympyräkaarisia kirkot osin holvattuja.  (Kuvat 2 – 4 )

 

1200-luku. Kivi ja tiili korvaavat loullisesti puun. Ensimmäisiä kivikirkkojakin puretaan joko kokonaan tai osin. Kirkkoja myös laajenneteen vanhoja osia säilyttäen. Kirkot saavat vaikutteita muualta Euroopasta, jotka näkyvät mm. porttaaleissa ja kirkkotiloissa.  (Kuvat 5 – 7 )

 

1300-luku.  Kirkkojen rakentaminen saarelle jatkuu edelleenkin. Kirkkojen torneja korotetaan kirkkosalien ja kuorin laajentaminen aloitetaan tai sitä uunnitellaan aloitettavaksi.  Mutta noin 1350 kirkkojen rakentaminen ja kehittäminen päättyy, Gotlannin suuruusaika on ohi.   ( Kuvat 5 – 8 )

 

1400- ja 1500-luku.  Kirkkoihin tulee kuvia Jeesuksen kärsimyksistä ja muitakin seinämaalauksia.

 

1600 – 1900 lukujen välinen aika.  Merkittävä määrä kirkkojen puuveistoksia, lasimaalauksia ja kalkkimaalauksia tuhotaan tai poistetaan. Meidän aikanamme vielä kirkoissa näkyvät ovat vain pieni osa kaikista olemassa olleista. Kirkkoihin ilmestyy protestanttisten kirkojen tavalla alttaritauluja, saarnatuoleja, penkkejä, virsien nmerotauluja jne.

 

 

 

Tärkeä osa kirkoissa on ollut kautta aikojen niiden koristelu maalauksin, veistoksin ja puukaiverruksin.  Keskiaikana kirkkoihin maalattiin raamattuaiheisia kuvia kertomaan kansalle uskontoon liittyvistä tapahtumista.  Koska itse jumalanpalvelukset tapahtuivat latinaksi, tuli kansan saada tietää kristinuskon sisällöstä mm. näiden kuvien kautta.  Usein maalauksilla pyrittiin myös pelottelemaan ihmisiä niillä kauheuksilla, jotka seurasivat käskyjen ja kirkon opetuksen rikkomisesta.  Uskonpuhdistuksen seurauksena nämä katolisen ajan maalaukset ja tunnukset peitettiin kalkkimaalilla ja usein myös sen päälle maalatuilla ornamenteilla ja muilla kuvilla.  Uskonpuhdistuksen seuraukset kirkkojen kuvaräikeyttä ja itse asiassa muutokset korostivat rakennusten sisätilojen arkkitehtuurin kauneutta.  Holvikaaret, portaalit ja lukuisat yksityiskohdat säilyivät edelleenkin kirkkorakennuksien oleellisina osina.  Protestanttisen uskonnon vanhetessa myös kirkkojen koristeellisuus lisääntyi.  Oleellisena yksityiskohtana on syytä korostaa kirkkojen votiivilaivojen osuutta ja merkitystä meren yhteydessä kun elettiin.

 

Gotlannin 92 keskiaikaista kirkkoa on ainutlaatuinen kulttuuriaarre ja kansainvälisen mielenkiinnon kohde.  Yhdelläkään toisella seudulla Ruotsissa ei ole näin lukuisaa määrää vastaavanlaisia, hyvin säilyneitä keskiaikaisia kirkkoja. Vain pari kirkkoa on kokenut niin voimakkaita muutostöitä, että ovat kadottaneet keskiaikaisen luonteensa.  Kaikki kirkot palvelevat yhä alkuperäistä tarkoitustaan. Kirkoissa ovat myös säilyttäneet monet keskiaikaiset kivestä veistetyt yksityiskohdat, puuveistokset, freskot ja lasimaalaukset. Niissä on myös tunnistettavissa uskonpuhdistuksen 1600- ja 1700-luvuilta jälkeen tehdyt sisätilojen muutokset.

 

 

Reino Seppänen