Teimme perjantaina 13. tammikuuta 2017 edullisen turneen Onnibussilla Helsinkiin. Kävimme tutustumassa Kansallismuseon Renessanssinäyttelyyn ja Ateneumin Modigliani näyttelyyn. Päivähän siinä vierähti ja vasta illalla klo 21:30 jälkeen oltiin takaisin kotona Osku-poikamme suureksi riemuksi. Mikko huolehti Oskun ulkoilutuksessa, joten jalat ristissä ei tämän tarvinnut olla. Molemmat näyttelyt olivat matkan arvoisia ja kiinnostivat molempia ja etenkin minua.

 

Kiehtova renessanssi

Renessanssi oli paitsi kulttuurillinen ilmiö niin myös yhteiskunnallinen, joka murti kirkon alistavaa valtaa ja sen asettamia ajattelun kahleita. Olihan keskiajalla Raamattu kaiken tiedon lähde ja katolinen kirkko sen suvereeni tulkki. Paluumatkalla mietin, milloin esimerkiksi islam voisi kokea jotain samankaltaista.

 

Kansallismuseon Renessanssi-näyttely eteni kronologisesti myös näytteille asetettujen töiden osalta. Alkunsahan renessanssin sanotaan saaneen Firenzessä. Näyttelyn tekstit kertoivat, että renessanssi sanan otti käyttöön italialainen taidemaalari ja arkkitehti Giorgio Vasari. Hän on tunnettu teoksestaan ”Taiteilijaelämäkertoja”, jossa mm. käytti kyseistä käsitettä.Sana tulee italian kielen rinascita-sanasta, joka tarkoittaa uudelleensyntymistä.  Ajallisesti renessanssin sanotaan ajoittuvan etenkin taiteessa karkeasti ottaen 1300-1500 lukujen aikaan. Renessanssi merkitsi myös ajattelutavan ja asenteiden muuttumista. Sen katsotaan myös yhdeksi tekijäksi keskiajan päättymiselle.

 

 

 

 

Näyttelyn kronologinen eteneminen näkyi mm. uskonnollisten aiheiden muuttumisena vähitellen maallisiksi – muotokuviksi ja elämää ylistäviksi maalauksiksi. Maalaustekniikan kehittymiselle renessanssi merkitsi myös paljon mm. perspektiivin ja anatomian huomioimisena. Renessanssin ihanteelna oli ”uomo universale” monilajakkuus ja elämästä iloitseva ihminen. Ajalle tyypillinen ajattelu korosti yksilön ominaisuuksia, mikä vaikutti ennen pitkään siihen, että aiemmin vallalla oleva näkemys taiteilijoista käsityöläisinä (antiikin perua), korotti heidät kirjailijoiden, filosofien ja tiedemiesten kaltaisiksi intellektuelleiksi. Tämä individualismi ja persoonallisten piirteiden korostaminen on säilynyt meidän päiviimme asti.  Renessanssin monilahjakkuuden tavoittelu  tuottikin muutamia neroja näiden joukossa kirkkaimpana yleisnero Leonardo da Vinci.

 

Renessanssi oli yksi tärkeä askel ihmisen vapautumisen tiellä. Sen takana oli monta tekijää, jotka yhdessä mahdollistivat katolisen kirkon ja sen tiukan uskonnon tulkinnan murtumisen. Poliittisesti kirkkoa haastoivat maalliset valtiaat ja vallan yksinapaisuuden murruttua kirkon ja sen johdon valtaa rajoittivat erilaiset maalliset valtiaat. Renessanssi oli alku sekularisaatiolle ja pitkälle kehitykselle kohti demokratiaa ja yleisiä ihmisoikeuksia. Osaltaan tuota tietä olivat aukaisemassa renessanssi taiteilijat ilman tietoista päämäärää tai  manifestoituja tavoitteita.

 

 

Modiglianin näyttely Ateneumissa

 

Ateneumissa viimeisiä viikkoja esillä oleva italialaisen taiteilijan Amedeo Modiglianin (1884-1920) retrospektiivinen näyttely on tähän mennessä Pohjoismaiden suurin Modigliani-näyttely. Esillä oli kaikkiaan 83 hänen maalaustaan, veistostaan ja lyijykynäpiirroksia. Näyttely palautti mieleen, että Modigliani oli monipuolinen lahjakkuus, joka siirtyi hetkeksi myös kuvanveiston pariin. Siihen hän hankki materiaalin Pariisin metron työmailta – helposti työstettävää kivilaatua. Hänet luetaan ekspressionismin edustajiin. Modiglianin tyyli kehittyi omaperäiseksi; liiotellun pitkät kaulat ja lumoavat kaaret naiskehoissa olivat hänen tunnusmerkkejään etenkin kypsällä kaudella. Itselleni jäi näyttelyn pohjalta kuva Modiglianista juuri eroottisena ja jotenkin aggressiivisenakin taiteilijana. Liekö ymmärrykseni sitten oikea, mene ja tiedä. Mutta naisen hän osasi kuvata naturell…

 

Modigliani eli lyhyen ja rajun elämän. Hänen sanotaan olleen tietoinen kuoleman läheisyydestä – Modigliani sairasteli läpi elämänsä jo lapsesta lähtien ja kuoli tuberkuloosiin. Hänen terveyttään heikensi myös alkoholi ja huumeet. Tietyssä mielessä Modiglianista tuli köyhyydessä eläneen väärin ymmärretyn neron prototyyppi. Vain 35-vuotiaana kuolleen taiteilijan elämää onkin hyödynnetty niin kirjallisuudessa kuin elokuvissa. Dramaattisuutta lisäsi vielä Modiglianin puolison Jeanne Hébuterne, joka teki Modiglianin kuolltua itsemurhan ollessaan yhdeksännellä kuulla raskaana.

 

 

Näyttelyn alussa oli erinomainen kuvaus Modigliaanin elämäpiiriin kuuluneista taidemaalareista, kuvanveistäjistä, kirjailijoista, runoilijoista ja säveltäjistä. Niihin kuuluivat mm. Pablo Picasso, Léopold Survage, Constantin Brâncus ja runoilija Anna Ahmatova. Tämä oli myös Modiglianin rakastajatar, kuten taidekriitikko Beatrice Hastings, jonka kanssa Modiglianilla oli kahden vuoden kiihkeä rakkaussuhde ja taideopiskelija Jeanne Hébuterne, josta tuli myös taiteilijan vaimo ja yhden lapsen äiti. Modigliani näytti tuntevan hyvin naisen kehon ja pelkisti siitä aivan omalaatuisen ja kiehtovan kaarimuodon. Tuon kehityksen pystyi näkemään esillä olevista töistä. Näyttelyssä on esillä myös Modiglianin läheisimpien taiteiljaystävien teoksia, mm. Pablo Picasson.

 

Näyttely muutenkin antoi mm. filmein, julistein, kirjallisin esityksi hyvän kuvan 1900-luvun alun Pariisin taiteilijaelämästä ja heidän omasta alueestaan Montparnassesta. Alueella oli paljon ravintoloita ja kahviloita, joista osa vieläkin toimii samalla nimellä. Montparnasse sijaitsee Pariisin neljännessätoista kaupunginosassa ja Seinejoen vasemmalla rannalla, bulevardien alueella. Näytteilleasettaja oli saanut loihdittua esiin tuon 1900-luvun ajan tunnelman, joka ainakin minulle palautui mieleen jo kymmeniä vuosia sitten luetuista taiteiljoiden ja kirjailijoiden elämänkerroista ja romaaneista.

 

Modigliaani kuoli liki rahattomana ja ilmeisen läpimurtonsa edessä. Hänen taiteensa rahallinen arvo on nousut sittemmin käsittämättömiin hintoihin. Hän oli myös erittäin tuottelias taiteilija, jonka sanotaan Pariisin vuosinaan, 1906–1920, maalanneen yli 400 taulua ja niiden lisäksi tehneen lukemattoman määrän piirustuksia, joista tosin myös ison osan tuhosi. Veistoksia Modiglianin santoaan tuottaneen 31 kappaletta. Ateneumin omaan kokoelmaan kuuluu yksi Modiglianin teos ”Taidemaalari Léopold Survagen muotokuva”, jonka museo hankki vuonna 1955.

 

Reino Seppänen

Julkaistu netissä 14.02. 2017