”Olut sopii onnettomalle, / viini sille, jonka mieli on katkera. / Juodessaan hän unohtaa kurjutensa / eikä mieti murheitaan.” Tämän viisauden kertoo meille Raamattu (Sananl.31:6-7). Rakkaassa isänmaassamme lienee ylen runsaasti kurjuutta ja murhetta, jos lainauksessa on hitunenkaan totta. Tilastokeskus julkisti eilen, torstaina (04.12. 2008) Suomen viime vuoden kuolinsyytilastot. Vuonna 2007 kuoli alkoholin käytön suoranaisiin seurauksiin työikäisenä 1 796 henkilöä ja eläkeikäisenä (yli 64-vuotiaana) 371 henkilöä.
Kannoimme siis melkoisen uhrin Bacchusen, tuon viinin, traagisen taiteen, päihtyneen hurmion, ja hedelmällisyyden roomalaiselle jumalalle. Kreikkalaisessa mytologiassa vastaavia hommia hoiteli muuten Dionysos -niminen herra. Hän on virkaiältään vanhempi sillä roomalaisethan plagioivat pitkälle omat jumalansa antiikin Kreikasta, kuten niin monta muutakin asiaa.
Alkoholi oli syynä suomalaisten kuolemiin 18,7 prosentissa tapauksia. Sepelvaltiomotauti, tuo havumetsien väen toinen innokas viikatteenheiluttaja oli vasta toisella sijalla 15,9 prosentilla viime vuoden kuolemista. Kaikkiaan vuonna 2007 kuoli 24 805 miestä ja 24 288 naista. Heistä työikäisiä oli7 629 miestä ja 3 219 naista. Luku oli 218 suurempi kuin vuonna 2006.
Lukuja tutkaillessa jää taas kerran apeana miettimään miten niitä voitaisiin pienentää. Erityisen karmeaa on työikäisten alkoholikuolemien kasvu, joka oli edellisestä vuodesta lisääntynyt 8,6 prosenttia. Lähinnä kasvua tapahtui alkoholiperäisiin maksasairauksiin kuolleiden määrässä. Muihin alkoholiperäisiin syihin kuolleiden määrä pysyi suunnilleen ennallaan.
Päihteet ja niiden käyttö on kulttuurisidonnaista. Olen tässä vuosien varrella tehnyt sen havainnon, että kaikkien pohjoisten kansojen alkoholinkäyttö on rajumpaa, mitä etelän viinivyöhykkeellä. No, Pariisin romantisoidut pultsarit ehkä vahvistavat säännön. Mutta jos ajatellaan suomalaisten, venäläisten ja Venäjän muiden kansojen, ruotsalaisten, norjalaisten, eskimoiden jne. juomista, sitä leimaa useinkin vahva humalahakuisuus ja rankan alkoholinkäytön haitat. Brittienkin örvellystä on tullut nähtyä aivan liiaksi etelänmatkoilla, joten heidätkin on perusteltua liittää samaan kategoriaan, kuten myös skotit ja etenkin iirit.
Liiallinen alkoholinkäyttö on hyvinkin tietoisesti pyritty leimaamaan köyhän kansan, ns. alaluokkien ongelmaksi. Tämä on kyllä täysin virheellinen tulkinta. Luokkasuhteet eivät todellakaan määritä päihteiden väärinkäyttöä. Päihdehaitat näkynevät varmaankin helpommin ja ovat julkisempia tulonjakojanan alapäässä. Se ei kuitenkaan todista sitä, etteikö ongelma olisi koko yhteiskuntaa halkova. Toki asian politisointia ja luokkakantaistamista on aika ajoin yritetty kovastikin.
Aamulehden alakerturi Kari Huoviala kirjoitti aikanaan edesmenneen Presso-lehden kolumnissaan, että Suomi on täynnä sosialisteja, j otka eivät kykene elämään nykyisessä uusliberalismin ihanneyhteiskunnassa. Huovialan mukaan sosialistit eivät osaa juoda, päinvastoin kuin porvarit. Selityshän se on tämäkin ja Kari Huovialan intelligensille hyvinkin tyypillinen.
No, jottei kenellekään jäisi pienintäkään epäselvyyttä siitä, ettei Huovialan höpinöissä ole päätä eikä häntää, nostakaamme esille pari pientä episodia kuluvan loppuvuoden uutistarjonnasta. Noin kuukausi sitten joutui poliisi keskeyttämään K-kauppiasliiton suurtapahtuman tappeluiden vuoksi Messukeskuksessa. Ongelmat johtuivat kauppiasseurakunnan reippaasta päihtymyksestä, mistä Etelä-Suomen lääninhallitus on antanut huomautuksen tarjoilusta huolehtineelle Amicalle. Järjestystä ylläpitänytta henkilökuntaa oli liian vähän tuossa 3500 hengen tapahtumassa.
Toinen tapaus, joka osoittaa, että osaavat sitä paremmatkin piirit, jopa tämä svensktalande bättre folk. Muistammehan kuinka viime kuussa ministeri Stefan Wallinin (RKP) valtiosihteeri Stefan Johansson joutui eroamaan, kun kävi ilmi hänen ahdistelleen useita naisia Ruotsin suurlähetystön järjestämällä vastaanotolla. Voi pyhät pyssyt! Moni olisi varmaan maksanut pientä rahaa, kun olisi päässyt näkemään miten herra valtiosihteeri oli tarrannut kiinni arvovaltaisia naisia maitorauhasista. Ikävä kokemus niin kyseisille naisille, k uin myös päihtymyksestään selvinneelle valtiosihteerille.
Alkoholissa liikkuu Suomenkin kaltaisessa yhteiskuntataloudessa valtavat summat rahaa. Ei siis ole ihme, jos ahneet bisnesketut ovat pyrkineet tunkeutumaan tällekin aluelle korjaamaan itselleen mehevän saaliin vapaan markkinatalouden ja uusliberalismin nimissä. Tarkoituksena heillä on ollut yksityistää alkoholin valmistuksen ja myynnin valtavat tuotot. Päihdekäytön haitat he jättävät kyllä yhteiskunnan ja ongelmaisten harteille. Tässä törkeilyssä näemme vastuuttoman markkinahumpuukin karuimmillaan – oikein väärin, kokoon käärin.
Yrityksiä repiä voittoja alkoholista on ollut monenlaisia. Eva Biaudet oli aikoinaan Lipposen II hallituksessa peruspalveluministerinä. Hän asetti ministerinä ns. yhden miehen komitean tutkimaan suomalaisen alkoholipolitiikan kehittämistä. Kukaan tunnetuista asiantuntijoista, joita Suomessa oli toki monta, ei Biaudetin mielestä ollut hommaan pätevä. Niinpä ongelmaa pohtimaan arvoisa ministeri valitsi erään Petri Viglionen, tuntemattoman suuruuden ja nimestä päätellen varmaankin jonkun pohjolaan eksyneen posetiivarin jälkeläisen. Asiantuntijapiireissä tätä herra Viglionea pidettiin pukkina, joka oli päässyt viinalta tuoksuvan kaalimaan vartijaksi. Hän näet kävi aikanaan yhdenmiehen sotaansa valtiota vastaan viinintuonnin vapauttamiseksi. Jonkinlainen parempien piirien lestinheittäjä siis.
Viglionen uurastukset tasavaltamme päihdepolitiikan kehittämiseksi päättyivät perin nolosti. Mies otti tehtäväksiantonsa liian laajasti ja päätti suosittaa ”komiteamietinnössään” myös ns. ”mietojen huumeiden” laillistamista. Tietoon ei tullut, oliko hänellä kenties tässäkin suhteessa omia intressejä vaalittavana. Viglione on edelleenkin jatkanut ylvästä taisteloaan sosialismin pirua vastaan. Viime kunnallisvaaleissa mies oli ehdolla RKP:n riveissä. Hänen vaalisloganinsa kuului ”Viina vapaaksi!” Vetosi varmaan kaikkiin niihin, joille alkoholi on elämän keskeisin sisältö.
Olen kovin skeptinen sen suhteen, oppivatko suomalaiset tai muut pohjoisen vyöhykkeen ihmiset maistelemaan alkoholia pikkusormi pystyssä etelän ihmisten malliin. Monet toki kykenevät kohtuukäyttöön ja hyvä niin. (Itseni toki luen mukaan tähän jaloon joukkoon.) Meillä kuitenkin tarvitaan jatkossakin pitkäjänteistä ja johdonmukaista alkoholipolitiikkaa. Sen tulee tähdätä edelleenkin haittojen minimointiin.
Onkin mielenkiintoista nähdä pitääkö Kuopion yliopiston professorin Jussi Kauhasen arvio paikkansa siitä, että alkoholin kulutus Suomessa olisi lähiaikoina kääntymässä laskuun. Tämä arviohan esitettiin viime kuun lopulla Suomen Akatemian alaisessa FinDrink-tutkimuksessa. Myönteistä on ainakin se, ettei alkoholin kokonaiskulutus Suomessa ole merkittävästi kasvanut neljään vuoteen.