Meikäläiseltä meinasi mennä iltasaikat väärään kurkkuun, kun TV-uutiset kertoi pääministeri Matti Vanhasen julistaneen uusliberalismin tulleen tiensä päähän. Samassa linjapuheessaan hän myös visioi kymmenien miljardien eurojen investointiohjelman ensi vuosikymmenelle. Mikäli Vanhasen puhe oli tarkoitettu vakavasti otettavaksi, se on likipitäen totaalinen takinkääntö keskustan ja porvarihallituksen nykylinjalta. Samalla se lyödä läväyttää kunnon taisteluhaasteen kepulaisella lantarukkasella Kataisen kokoomuksen siloposkelle.
Vanhasen esityksessä on perusajatus kohdallaan ja on siinä paljon muutakin hyvää. Nyt on näemmä mennyt kovaan porvarikalloonkin vihdoin viimein tämä meidän isänmaallisten sosialistien kantama huoli, siitä että maamme muuttuu vauhdilla banaanivaltioksi. Siis yhteiskunnaksi, jonka tärkeimmät päätökset tehdään maan rajojen ulkopuolella suurten yhtiöiden pääkonttoreissa.
Arvoisan pääministerin esitys uutisoitiin näyttävästi ja kepulainen propagandamylly on ehtinyt jo toitottaa sitä uudeksi avaukseksi. Tosiasiassa siinä ei ole mitään uutta. Vanhanen on kyllä suoraan sanoen käväissyt meillä aatevarkaissa kopioimassa vanhaa kunnon sosiaalidemokraattista reseptiä, jolla aikoinaan rakennettiin Ruotsin ja muiden pohjoismaiden hyvinvointi sekä nostettiin Suomi nykyaikaiseksi yhteiskunnaksi demareiden vaalivoiton 1966 jälkeen. Viittaukset Kekkoseen ovat tässä mielessä operaation ylle laskettua sumuverhoa, jolla halutaan piilottaa visioiden alkuperä.
Vanhasen esitys on sellaisenaan ihan hyvä lähtökohta aidolle keskustelulle siitä, miten isänmaa voitaisiin nostaa jaloilleen nykyisen kuolemanvaaran edessä. Se olisi jopa uskottava, jos Vanhanen ja keskusta olisivat edes himpun verran yrittäneet käytännössä taivutella hallituksen linjaa nyt esitettyyn suuntaan. Vaan kuinkas on toimittu?
Muistamme hyvin, mitä tapahtui esimerkiksi Kemijärvellä. Yhteinen etu joutui väistymään pörssikeinottelijoiden edessä. Keskustalaiset ministerit seurasivat vain katseella, kun Kemijärven kaupungille annettiin kuolinisku, jotta kyltymättömän ahneus saavuttaisi tavoitteensa. Valtio-omistaja ei Kemijärvellä rientänyt apuun. Samat näytelmät näyteltiin myös Voikkaalla, Inkeroisissa, Valkeakoskella. Edellisenä päivänä, siis melkeinpä samaan aikaan, kun Vanhanen, omatekoinen Pelastaja-Jeesus, julistaa ohjelmaansa, ilmoittaa Metsä-Botnia lopettavansa Kaskisten tehtaan.
Olisi perin mielenkiintoista tietää, millä lihaksilla keskustajohtaja Matti Vanhanen on aikonut toteuttaa haasteelliset visionsa? Kommentit rakkaan hallituskumppanin kokoomuksen suunnalta ovat näet olleet sen suuntaisia, ettei ohjelman toteuttaminen nykyisellä hallituspohjalla nyt eikä lähitulevaisuudessa ole ”agendalla”. Uusliberalismi ei kokoomuksen ja sen taustavoimien suunnalla ole vieläkään menettänyt vetovoimaisuuttaan. Puolueen talouspolitiikka orientoituu edelleenkin siitä
Ihmekkös tuo! Uusliberalismiin uskoneet ovat likipitäen samassa tilanteessa, mitä kommunistit 1990-luvun alussa. Usko joutuu koetukselle, kun aate ja sen kulissit sortuvat ympäriltä. Väki tyhmemmästä päästä ei käsitä mitä kello on lyönyt. Suunta on nyt hukassa. Sormi suussa ihmetellään, kuinka oikeistoaatteen kompassin neula pyörii vinhaa vauhtia ympyrää. Suuntaa yritetään yhä ottaa vanhasta kartasta vuodelta 1776.
EK:n yksi pomomies, talouspolitiikasta vastaava johtaja, Jussi Mustonen on ehtinyt jo ampua alas Vanhasen visiot. Herra Mustonen ei hyvällä katso valtiovallan puuhastelua pörssiyhtiöiden areenalla. Tosin hän näkee kyllä valtiolla tietyn roolin: ”Valtiota toki tarvitaan pitämään hyvää huolta infrastruktuurista”. Lieneekö tämän takana ajattelu, jonka mukaan tiet metsiin, tehtaille ja kaivoksille pitää olla kunnossa, jotta isänmaamme kansallisvarallisuus olisi ulkomaisten saalistajien helppo rahdata ulottuviltamme pois?
Jos Vanhanen ja keskusta ovat tosissaan, nyt julkituodun ohjelman takana, luulenpa, että me sosiaalidemokraatit olemme enemmän kuin valmiit keskustelemaan sen toteuttamisesta. Tästä maasta löytynee muitakin poliittisia voimia, jotka edelleen asettavat yhteisen edun, yksityisten pörssiyhtiöiden ahneuden edelle. Näillä voimin on toki mahdollista toteuttaa sellaista politiikkaa, joka jatkossakin mahdollistaa elämän ja hyvinvoinnin täällä napapiirin rajamailla. Me tarvitsemme valtion lisääntyvää panosta kotimaiseen teollisuuteen. Me tarvitsemme isänmaallista pääomaa. Me tarvitsemme dynaamista, innovoivaa yrittäjyyttä sekä hyviä toimintaedellytyksiä keskisuurille ja pienyrityksille. Isänmaamme Suomi on meidän yhteinen projekti.