Toimittaja Taneli luddisti-jahdissa

Nykyinen markkinatalouden kriisi ja uusliberalismin romahdus ovat johtaneet valtavaan paniikkiin myös Suomen porvarileirissä.  Viisaammasta päästä siellä ollaan irtisanoutumassa uusliberalismin houreista, kuten pääministeri Matti Vanhasen taannoinen julistus osoitti.  Tyhmemmästä päästä taas porukka säntäilee suuntaan jos toiseen ja yrittää pelastaa käsiin lahoavaa totemipaaluaan.  Onkin ollut ylen hupaisaa seurata mm. paikallisen Aamulehden ideologista pelastustyötä,  jossa puolitotuudet ja valheet lyövät toisiaan korville.

 

Viime perjantain lehdessä yksi lehden poliittisista komissaareista, Taneli Heikka, hyökkäsi säälittävällä tavalla Matti Vanhasen ja hänen suuren elvytysohjelman kimppuun.  Kolumnissaan Heikka nimitti Vanhasta ja muita kepulaisia nykyajan luddisteiksi.  Muistattehan nuo teollistamisen alkuajan koneidenrikkojat,  jotka saivat nimensä erään nottinghamilaisen, sukkakoneita rikkoneen  Ned Luddin mukaan.

 

Vanhanen ja kepulaiset puolustakoot itseään ja esityksiään,  mutta toisaalta olisi toivottavaa,  että käytävässä yhteiskunnallisessa keskustelussa ei tietoisesti vääristeltäisi totuutta.  Etenkin, jos lehti, kunten nyt Aamulehti julistautuu puolueettomaksi.  Taneli Heikkahan on lehden palkollinen,  joten vastuu tuotetusta tekstistä on aivan toinen mitä yleisönosaston kirjoittajilla.  Tosin niistäkin ähistyksistä taitaa melkoinen olla oman sylttytehtaan tuotosta.

 

Heikan väite siitä,  että Vanhasen esittämä investointiohjelma suuntautuisi kaupunkeja ja kaupungistumista vastaan on hölmö.  Heikka antaa ymmärtää,  että maan kaupunkilaistumista pyritään jotenkin estämään.  Väite on puhdasta pelottelua ja propagandaa.  Moinen tehtävä on sula mahdottomuus.  Jo nyt Suomi on pitkälle urbanisoitunut maa.  Meidän väestöstä 70 prosenttia asuu kaupunkimaisesti.  Kehittyneissä Euroopan maissa luku on noin 80 prosenttia, naapurissa Ruotsissa 83 %.  Heikan väitteelle,  että kaupungistusmista yritetään ”siirtää sukupolvella eteenpäin”, ei siis löydy perusteita.

 

Heikka väittää myös, että tehtaita ”ajetaan alas”, koska aluepoliittisella teollistamisella ei ole kilpailukykyä.  Tässä hän voinee vedota vain kahteen tapaukseen eli Kemijärveen ja Kaskisiin,  koska lopetettavista tehtaista ne ovat ainoat aluepoliittisin perustein syntyneet.  Tosin molemmat tehtaat olivat taloudellisesti kannattavia,  joten toimittaja Tanelin argumentit eivät tässäkään pure.  Sen sijaa syyt niiden lopettamiseen löytyvät siitä ideologiasta,  jota valistusupseeri Taneli Heikka ja hänen hengenheimolaisensa niin epätoivoisesti yrittävät puolustaa.  Tehtaiden ja tuotannon ylläpitäminen alueella,  josta raaka-aineetkin tulevat on päinvastoin järkevää.  Se on myös luontoa säästävää,  minkä seikan luulisi kiinnostavan kokoomuksen pikku apureita, viherporvareita.  Tuskinpa kiinnostaa, koska silloin virkapaikat ja saavutetut asemat joutusivat uhatuiksi.

 

Taneli suree kolumnissaan myös suur-Helsingin huonoa metroverkkoa.  Toivoisin,  että arvon toimittajalla jäisi uusliberalismin puolustelusta jonkin verran aikaa tutkivalle journalismillekin.  Hän voisi tarkemmin perehtyä pääkaupunkimme metron historiaan.  Kyseisen kulkuneuvon sabotointiin syylliset löytyvät kyllä Tanelin taustavoimista eli porvareista.  Muistan erityisen hyvin, kuinka Helsingin metron synty luettiin meidän sosiaalidemokraattien synniksi.  Koko projekti nimettiin suureksi virheeksi ja metron laajennus pantiin jäihin.  Nyt on kyllä toinen ääni käkikellossa,  kun liikenteen kasvu noudatti juuri sitä visiota,  jonka sosiaalidemokraatit jo 60-luvulla esittivät.  Olimme silloinkin aikaamme edellä ja oikeassa.  Sama oikeassa olon tunne on meillä sosialisteilla tässä uusliberalismin romahduksessakin.  Siinäkin pää tuli vetävän käteen.

 

Suomen väestörakenteen kehitys on sekin kulkenut pitkälti niitä linjoja myöten,  jotka sosiaalidemokraatit hahmottivat jo 1960-luvulla.  Hyvästä muistista on paljon iloa.  Muistan näet hyvin senkin, kuinka sosiaalidemokraattiseen tulevaisuuden suunnitteluun osallistunut Työven akatemian rehtori, Väinö Liukkonen, aikoinaan totesi, että jo 2000 -luvun alussa Suomen väestökeskittymä tulee muistuttamaan Kustaa Vaasan aikaista Suomea.  Tällä hetkellä enemmistö suomalaisista asuu jo noiden rajojen puitteissa.

 

Kaupungistuminen ja hyvinvointi käyvät käsi kädessä.  Tätä totuutta on turha kieltää.  Perinteisellä maataloudella on vain alle kahden prosentin osuus bruttokansantuotteestamme.  Näistä tosiasioista ei kuitenkaan seuraa sitä,  että kaikkien suomalaisten täytyisi asua kehä kolmosen sisäpuolella.  Suomi on järkevää pitää asuttuna koko laajuudeltaan.  Siihen on olemassa myös edellytykset luonnonvarojen hyödyntämisen ja matkailupalvelujen kehittämisen kautta.

 

Kaikenlaiset markkinapellet ja läänitysherrojen voudeiksi aikovat ovat kyllä valmiit myymään isänmaamme edut eniten maksavalle.  Puuvarat, selluloosamassa ja maaperän kaivannaiset kannattaa kyllä hyödyntää paikan päällä ja mieluummin kotimaisella pääomalla.  Jos yksityistä pääomaa ei siihen riitä, niin sitten vain valtion varat kehiin.  Ja tuntuupa tuota hyvää löytyvän myös eläkerahastoista.  Siitä vaan säätämään lakeja,  joilla voidaan tukea pääomien ja taloudellisen päätösvallan pysymistä koti-Suomessa.  Se on sitä aitoa ja oikeaa isänmaallisuutta.

 

Aikoinaan Britanniassa säädettiin laki,  joka mahdollisti kuolemanrangaistukset koneiden rikkomisista.  Niinpä mm. vuonna 1813 teloitettiin Yorkissa 18 tekoihin syyllistynyttä luddistia.  Olisikin mielenkiintoista tietää,  onko toimittaja Tanelimme miettinyt asioita jo näin pitkälle pohtiessaan keinoja millä saattaa pääministeri Vanhanen ja muut kepulaiset,  nämä ”nykyajan luddistit”, aisoihin.  Tiedän, että Tanelin tukijoukon  suunnalta löytyy kyllä perinteitä ja tietotaitoa tähänkin ratkaisuun.

 

Reino Seppänen          24.01. 2009