Joskus 90-luvun lopulla istuskelin Laukontorilla autossani ja odottelin ostoksiltaan palaavaksi joukko-osastomme rouva ylivääpeliä. Katseeni kiintyi kolmen hengen puuhakkaaseen ryhmään, joista yksi oli vanha asiakkaani vuosien takaa. Joukon parhaiten pukeutunein, kiersi torin varrella olevissa liikkeissä. Eräistä niistä palattuaan, hän meni kahden kaverinsa luo, joilla oli matkassaan ämpärit ja ikkunanpesulastat. Eikä aikaakaan, kun tarmokas työrupeama alkoi ja kohta liikkeen ikkunat kiilsivät kirkkauttaan.
Erityisen mieltä hivelevää oli tuon työnantajan huolenpito alaisistaan. Se lämmitti vanhan sosiaalityöntekijän mieltä monestakin syystä. Eiköä vähiten siksi, että olen kotoisin Valkeakoskelta, paikkakunnalta, missä patruunahenki kukoisti edesmenneen Juuso Waldenin ansiosta. Toki oli niin, ettei tämän Laukontorin työnantajan tyky-toiminta ollut vuorineuvos Waldenin veroista, mutta olipa yritysten koollakin eroa. Tässä tapauksessa työntekijöiden sosiaalinen huolto rajoittui huikkiin Sorbus-pullosta.
Tapaus palautui mieleen, kun valiomedia kertoi tuhansien pienyrittäjien joutuneen turvautumaan toimeentuloturvaan. Kovin suuri skuuppi juttu ei voi olla, koska ay-liike ja eräät tutkijat ovat pitäneet asiaa esillä jo vuosikausia. Syystä tai toisesta se ei ole ylittänyt valtamedian uutiskynnystä. Nyt ylitti, eräissä tiedotusvälineissä…
Itse arvostan kovasti aitoa yrittämistä. Olen saanut nuoruudessani kaupallisen peruskoulutuksen ja toiminut itsekin muutaman vuoden yrittäjänä. Tältä pohjalta uskallan kiteyttää aidon, omaehtoisen yrittäjyyden kolmeen tunnusmerkii: Ensinnäkin siihen liittyy yrittäjäriski, joka kohdistuu yrittäjän pääomaan ja eräissä tapauksissa muuhunkin omaisuuteen. Toiseksi aitoon yrittämiseen liittyy itsenäisyys, jota jotkut kutsuvat myös vapaudeksi. Omaehtoinen yrittäjä tekee itse kaikki taloudelliset ja toiminnalliset ratkaisunsa. Hänen yläpuolellaan ei ole ketään, joka yksipuolisesti määrää brändin ja tuotteen tai palvelun hinnan. Kolmanneksi toiminta ei nojaa yhteen toimeksiantajaan.
Monet ammattiliitot ovat protestoineet sellaista yritystoimintaa vastaan, jonka tarkoituksena on vain kiertää työsuhteeseen liittyviä määräyksiä ja repiä irti ylimääräisiä tehoja ihmisistä teettämällä työ muka itsenäisellä yrittäjällä. Takavuosina moinen toiminta ei ollut mahdollista. Sen esti verottajan linjaukset. Varsinaiselle toimeksiantajalle mätkäistiin maksettavaksi niin verot kuin muut työnantajavelvoitteet vieläpä korotuksin maustettuna. Nykyään tuo ei ole enää mahdollista, koska porvaripolitiikka ja erilaiset talouselämän järjestöt ovat lobanneet ja rakentaneet maahan oikean kusetusjärjestelmän. Sen tahon fariseukset ja lainoppineet nyt, asian noustessa julkisuuteen, repivät partaansa ja viittaansa ikään kuin olisivat itse syyttömiä tilanteeseen.
Tällaisen toiminnan kohdalla ay-liike puhuu vastentahtoisesta yrittäjyydestä. Tutkijat taas käyttävät termiä näennäisyrittäjyys. Nimitetään tuota isoisten ahneutta sitten miksi tahansa, kyse on aina samasta, ihmisen hädänalaisen tilanteen hyväksikäyttämisestä. Vahvempaa osapuolta kannustaa hommaan säästämistavoite ja kiertämistavoite, näin kertovat tutkijat. Säästetään palkkakuluissa, kun yksipuolisesti määrätään toisen osapuolen saama korvaus. Samalla kierretään kaikki työnantajan velvoitteet ja myös vastuu työn tai palvelun laadusta, sekin kaatuu ”alihankkijalle”. Bonuksena syysteemin kehittäjät saavat vielä puolelleen poliittisen myötätuulen. Vasemmistoa ja ammttityhdistysliikettä syyllistetään ”yrittäjävihamielisyydestä”, kun pienyrittäjien on mentävä sosiaalitoimen luukulle pystyäkseen elämään.
Tämän porvarien synnyttämän mätäpaiseen puhkaiseminen on välttämätöntä. Se tehdään parhaiten palaamalla takaisin järjestelmään, joka vaikeuttaa tai tekee mahdottomaksi näennäisyrittäjyyden. Tämä on myös aitojen yrittäjien etu. Näennäisyrittäjyys franchising-toimintoineen vaikeuttaa ja tuhoaa oikeaa, vastuullista yrittäjyyttä. Se edistää erilaisten ketjujen ja suurfirmojen asiaa, tekee tilaa monikansallisille yrityksille, mikä saattaa olla myös yksi tämän kupletin juonia.
Vasemmistolle, varsinkin sosiaalidemokraateille aidon yrittäjyyden asian ajaminen olisi jo perinteiden vuoksi tärkeää. Kyllä meidän juuremme perustuvat yhtä hyvin pienyrittäjien, suutareiden, räätäleiden, seppien ja pikkukauppiaiden heimoon kuin teollisuustyöväkeen ja torppareihin. Ay-liike on tämän jo osittain ymmärtänyt ja hyväksyy siksi jäsenikseen myös pienyrittäjiä.