Eräät lajitoverit ovat uransa alkuvaiheissa oman alansa lupauksia, suuria tai vähemän suuria. Kuitenkin kiinnostavia, koska ovat saaneet päkistettyä ilmoille jotain hyvää tai mielenkiintoista. Historiatieteen alalla yksi tällainen henkilö oli Teemu Keskisarja. Puhun siis imperfektissä eli menneessä aikamuodossa. Minulle näet Keskisarja jäikin lupaukseksi. Hänen Helsingin yliopistossa hyväksytty väitöskirjansa Suomen historiassa käsitteli eläimiin sekaantumista 1700-luvulla (Secoituxesta järjettömäin luondocappalden canssa”: Perversiot, oikeuselämä ja kansankulttuuri 1700-luvun Suomessa. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2006.) Sittemmin Keskisarjan tutkimuskohteet ovat virkistävästi olleet erilaisia, mutta tuotannon laatu hyvinkin vaihtelevaista ja tutkijan otteessa sekä moraalissa o ollut hyvinkin paljon toivomisen varaa.
Ensimmäinen kosketukseni Keskisarjaan sain, kun kävin ystäväni kanssa kuuntelemassa hänen alustustaan Mäntässä joskus 2010-luvun alkupuolella. Aiheena oli Gustaf Adolf Serlachius, tuo Mäntän paperiteollisuuden isä ja sukuyhtiön perustaja. Sittemmin luin Keskisarjan kirjankin aiheesta eli Vihreän kullan kirous: G.A. Serlachiuksen elämä ja afäärit. Helsinki: Siltala, 2010. Tämän aiheen parissa Keskisarja oli tehnyt huolellista tutkimustyötä. Lopputulos oli uskottavaa ja jopa nautittavaa historiaa meille suomalaisille tärkeästä aiheesta. Toinen minua miellyttänyt Keskisarjan kirja oli Raaka tie Raatteeseen: Suurtaistelun ihmisten historia. Helsinki: Siltala, 2012. Vielä tässä vaiheessa valoin kiitoksen sanoja tekijästä, mutta sittemmin olen joutunut tarkistamaan käsityksiäni Keskisarjasta historioitsijana ja tutkijana. Tämä muuttunut asenteeni on näkynyt niin keskusteluiden kirjoituksienikin kommentoinneissa.
Nyt tapaus Keskisarja nousi ajankohtaiseksi, koska olen lyhyen ajan sisällä käynyt hänestä neljäkin eri keskustelua. Erään tuttuni sain jopa suuttumaan sinänsä asiapitoisilla ja viileillä kommenteillani Teemu Kesksarjasta. Kyseinen henkilö, kuten eräs toinenkin ystäväni olivat viehättyneitä miehen televisioesiintymisistä, mutta hänen kirjallinen tuotantonsa oli kylläkin jäänyt lukematta. Muutenkin käsitys historiasta kyseisillä henkilöillä on hyvin ohutta, joten argumentointi jää paljolti ”musta se oli niin hyvä” -tasolle. Niin kuin se muutenkin tahtoo yleisesti ihmisillä jäädäkin. Monille on näet vaikeaa ymmärtää historiaa itseään täydentävänä tieteenä. Se mitä koulussa on aikoinaan luettu ja opetettu on eräänlainen ehdoton totuus, joka vertautuu mielissä matematiikan ”lainalaisuuksiin”.
On kiertämätöntä, että Keskisarjan televisioesiintymiset ovat viehättäneet jopa lumonneet ihmisiä. Sen ymmärtää esillä olevien tapausten ja henkilöiden popularisoinnin ansiosta. Näyttää siltä, että kyseessä on tehokeino suosion saavuttamiseksi. Joka tapauksessa yksinkertaistaminen ja asenteellisuus ovat menneet yli kohtuuden. Erityisen ärtynyt olen ollut Keskisarjan esiintymisestä eräännlaisena rikollisuuden asiantuntijana, jossa moraalisointi korvaa sosiologian, psykologian ja kriminologian tuntemuksen. Niinpä olen jo taannoin jättänyt hänen ohjelmiensa seuraamisen.
Minusta on ollut äärimmäisen ikävää seurata Keskisarjan kehittymisen alamäkeä. Sellaisena sen olen kokenut tuosta Mäntän tilaisuudesta lähtien. Se on ollut matkaa tässä ajassa ja yhteiskunnassa yhä syvemmälle yhteiskunnallisen taantumuksen varjoihin. Siten minulle ei tullut suoranaisena yllätyksenä hänen ilmoittautumisensa fasismin kanssa flirttilevien perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaaksi. Yhteiskunnallisten näkemysten yksipuisuus ja arvojen kovuus kuuluivat ikään kuin taudinkuvaan. Hänen läpimenonsakin kansanedustajaksi ymmärrän juuri tältä pohjalta. Onhan Keskisarja saanut suurta näkyvyyttä juuri televisio-ohjelmiensa kautta ja lehtijuttujen ansiosta. Aika on ollut otollinen ja vastaanottava.
Näillä kotisivuillani on muutama juttu Teemu Keskisarjaan liittyen. Suosittelen niistä luettavaksi ainakin jutun ”Köyhät keskuudessamme myös tunneköyhät”. Suosittelen sitä siksi, että olen mielestäni osannut siinä ennakoida Keskisarjan kehityksen suuntaa. Perussuomalaiseksi ryhtyminenhän kertoo hänen matkansa saavuttaneen kohta pimeyden ytimen. Sinne on enää vain kukonaskel. Arvioitavaksi jää mikä on tuon tavoitteen motiivi?
Köyhät keskuudessamme – myös tunneköyhät
