Olen malttanut olla antamatta ohjeita meneillään olevan pandemian aikana niin maan hallitukselle kuin terveysviranomaisille. Syy on hyvin yksinkertainen – minulla ei ole minkäänlaista kompetenssia asiaan. Noudatan siis tiukasti niiden opettajaisieni – ja äitieni ohjeita, jotka korostivat korostamasta päästyään, ettei ole mielekästä puuttua asioihin, joista ei mitään tiedä. Ja että kannattaa aina yrittää kuunnella asiantuntemuksen ääntä. Erityisesti on jäänyt mieleen rehtori Väinö Liukkosen neuvo muinoisesta nuoruudestani: ”Jos väittelet, ei kannata eksyä alueelle, jossa vastapuolesi on sinua tietävämpi”.
Minua onkin ihmetyttänyt, kuinka paljon meidän maassamme onkaan viisaita ihmisiä, joilla on runsaasti annettavana ohjeita niin maan hallitukselle kuin terveysviranomaisille. Heidän osaamistaan ja äärimmäisen suurta tietoviisauttaan ei voi kuin ihailla. Asiassa on vain se ikävä puoli, että tuo valtava ohjeiden, neuvojen ja tietämyksen aarrearkku on täynnä keskenään ristiriitaisia väitteitä. Pahinta on, että suurimmat helmet ovat jopa terveen järjen ja loogisen päättelykyvyn vastaisia. Se on kyllä vakava este tuon tietovaraston hyödyntämiselle. Mutta sen pahempi juttu logiikalle ja terveelle järjelle.
Logiikasta puheen ollen; näyttää siltä, ettei maamme hallitus, joka on noudattanut johtavien terveysviranomaistemme suosituksia, ole kovin pahasti voinut mennä metsään opposition jatkuvasta marmatuksesta ja narinasta huolimatta. Mielestäni tämän johtopäätöksen voi tehdä väliaikatilanteen tulkinnan perusteella. Suomi on maa, jossa pandemiaan kuolleisuus on Euroopan pienimpiä. Kuolleisuus on jopa niin pientä, että se monen tietoviisaan mielestä aivan liian pientä ja pitäisi saada paljon suuremmaksi. Tämän päätelmän taas voi tehdä niistä viisauden turskahduksista, joita jotkut asiantuntijoiksi kutsutut ja erityisesti kansan syvistä riveistä kumpuava osaaminen on nyt nostanut esiin.
Jäin miettimään tätä ongelmaa, koska uutiset tässä taannoin kertoivat, kuinka kaksi gerintologia paheksui sitä, että hallitus on määräyksillään estänyt meitä vanhuksia tapaamasta läheisiään ja ystäviään. Myönsin itsekin, että on tosi huono juttu, kun ei päästä! Etenkin yksinäisille ihmisille ja hoitolaitoksille oleville se on todella ikävä asia. Kun toinen näistä asiantuntijoista vielä kertoi, kuinka kuoleminen koronavirukseen olisi monelle parempi vaihtoehto, jouduin jo toppuuttelemaan omaa myötäilyäni tällaiselle puheelle.
Se, mitä minä olen lukenut ja kuullut koronaan sairastumisesta ja siihen kuolemisesta, ei kyllä tue näiden tietoviisaiden väitteitä! Mutta ehkä he sitten tietävät paremmin tämänkin asian kuin THL:n asiantuntijat ja sairaudesta selvinneet, joiden puheisiin minä olen uskonut? Jos kuitenkin valita saa, minä valitsen kyllä hallituksen ohjeiden ja suositusten noudattamisen. Niistähän tässä on ollut koko ajan kysymys. Ei siis mistään määräyksistä.
Kun nyt mm. Facebookiin on tullut koko joukko vastaavia mielipiteitä, vieläpä aivan järkevinä pitimiltä ihmisiltä, olen joutunut miettimään, mikä ajattelussani on väärää. Pidän näet edelleenkin hallituksemme valitsemaa toimintalinjaa oikeana. En siis noudata tässäkään tapauksessa sokeasti ohjeita, vaan vertaan niitä muualta tulevaan tietoon ja etenkin muiden maiden tilanteeseen. Siinä on kivijalka, johon oman ajatteluni ja toimintani pohjaan.
On selvää, että poikkeustilanteesta on päästävä eroon mahdollisimman nopeasti, mutta myös mahdollisimman pienin kärsimyksin ja uhriluvuin. Onko sekin vääri?