Näyttää siltä, että Suomessa on paljon tahoja, jotka eivät ole tyytyväisiä isänmaamme selviämiseen näinkin hyvin pandemiasta. Olemme nähneet monenlaista yritystä kampittaa hallitus ja hallituksen käyttämät asiantuntijat sekä aiheuttaa epätietoisuutta kansalaisten keskuudessa. Toistaiseksi mikään narutus ei ole onnistunut. Itse tulkitsen epäonnistumisten johtuvan siitä, että meillä tauti on pystytty pitämään aisoissa. Siitä suurin kiitos kuuluu kansalaisille, joista valtaosa on ollut lojaalia sille linjalle, jonka maan johto on omaksunut.
Tuon linjan kannatuksen vahvuus ei liity niinkään pääministeri Sanna Marinin persoonaan tai naisvetoisen hallituksen imagoon. Linjan vahvin tuki kumpuaa siitä, kuinka kansalaiset ovat omin silmin nähneet sen tuloksellisuuden. Naapurimaamme Ruotsi valitsi toisen linjan ja maassa oli tartuntoja 25 265 ja koronaan kuolleita 3 175 henkeä. Suomessa koronakuolemia oli eilen, torstaina 07.05. kaikkiaan 260 ja tartuntoja 5 738. Yhden päivän aikana Ruotsissa korona vei eilen 99 ihmisen hengen, joka on reilu kolmannes Suomen koko tähänastisesta uhriluvusta.
Joidenkin mielestä tämä on väärin. Minun mielestäni ei ole ja samalla kannalla näyttää olevan myös valtava osa Suomen kansaa. Kaikkia tämä pandemian patoaminen ja onnistunut hallinta ei miellytä. Tuon tyytymättömyyden motiivit ovat valtaosaltaan poliittisia, mutta myös taloudellisia. Vastustajien mielestä tulipaloa on sammuttamassa ollut väärä palokunta! Itse taas oman maailmankatsomukseni ja arvomaailmani pohjalta en moiseen kykenisi. Jos kansamme ja isänmaamme elää hätätilasss, niin minkälainen on ihminen, jonka mieleen tulee ensimmäisenä poliittinen motiivi ryhtyä horjuttamaan yhteishenkeä ja kalvamaan maan johdon auktoriteettia?
Aamulehti lienee ilmeisesti aivan toisella kannalla kuin Suomen kansa? Ainakin se on antanut kolumnistilleen Minna Ala-Heikkilälle tilaa pääkirjoitussivultaan eli arvovaltaisemmalta paikalta, jolla yleensä ilmaistaan lehden oma kanta asioihin. Onkohan tämän Minnan päätarkoitus ollut kylvää epäluuloa valitusta linjasta periaatteella – ”entäpä jos”. Tekstinsä alussa hän hyvän propagandistin tavoin kuvaa tilannetta realistisesti ja pissaa kyllä siinä ohessa hunajaa Suomen Yrittäjien ja Elinkeinoelämän valtuuskunnalle (???) näiden maltillisuudesta, vaikka ”rajoitustoimet aiheuttavat valtavat vauriot taloudelle ja työllisyydelle”.
Kolumnin loppu onkin sitten tuota spekulointia ja väärien tietojen jakamista. ”Virus ei kuitenkaan hävinnyt, sillä että yhteiskunta lähes suljettiin ja ihmiset vetäytyivät kotiin.” On paikallaan kysyä toimittaja Minnalta, kuka sellaista on edes väittänyt? Eihän rajoituksia tehty oletuksella, että saadaan virus katoamaan. ”Väestöön ei ole syntynyt kattavaa vastustuskykyä”, on seuraava väite. Jos Minna olisi rehellinen tai oikean toimittajan tapaan perehtynyt asiaan, mihin ottaa kantaa, hänelle olisi ehkä selvinnyt, ettei sellaistakaan ole oletettu. Ja ehkä olisi samalla selvinnyt myös se, minkä vuoksi meillä Suomessa ei ole sellaisia hirvittäviä koronan tuottamia kuolleiden määrää kuin Ruotisissa (pitkälti yli 10 % tautiin sairastuneista). Lyhyesti todettuna; kaikki nuo toimenpiteet säästivät ihmishenkiä!
Vasta nyt ollaan tuota vastustuskyvykkäiden määrää kasvattamassa pitämällä yllä kuitenkin varotoimia, kuten riskiryhmiä koskevia suosituksia yllä. Vaan sekään ei ole hyvä tietyille tyypeille. Joidenkin mielestä kivulias sairastuminen ja kuolema on parempi vaihtoehto kuin pitää edelleenkin yllä varovaisuutta ulkopuolisissa kontakteissa. Siksi tietyt rajoitustoimet ovat edelleenkin välttämättömiä, vaikka oppositiohenkinen ulvonta ja parku niitä vastaan vain lisääntyy.
| Kirjoituksen loppupuolella alan päästä vihdoin selville, mihin Minna Ala-Heikkilä ja ilmeisesti myös Aamulehti tähtäävät. Se käy selville, kun toimittaja kysyy provokatiivisesti, ”Mitäpä jos Suomen ja Ruotsin uhrien määrä ei lopulta mainittavasti poikkeakaan toisistaan? Jos ero onkin vain tahdissa, jolla uhrit syntyvät?” Mitään vihjettä siitä, miksi näin kävisi, hän ei kuitenkaan anna. Epidemiologit yleensä kertovat, ettei tilanne enää tässä vaiheessa muutu katastrofiksi, mikäli rajoituksista pidetään kiinni. Näiden spekulaatioiden ja ”mitäpä jos” -kysymysten esittäjillä ei näytä olevan mitään faktaa uhkien ja epävarmuuden lietsomisensa perusteiksi. Kysymykset jo sinällään kertovat senkin, ettei kirjoittajalla ole todellakaan ymmärrystä asiasta, josta on esittämässä kauhuskenaarioitaan. Jos on, toinen vaihtoehto onkin vielä hurjempi ja siksi jätänkin sen mainitsematta.
Oleellista tässä blogijutussa onkin se, että siinä spekuloi kautta kirjoituksen asioilla, joiden toteutuminen on enemmän kuin kyseenalaista. Miksi Minna Ala-Heikkilä niin tekee, kysyin juttua lukiessani itseltäni? En keksinyt sille mitään muuta perustetta kuin tuon poliittisen motiivin. Sen paljastuu muun muassa hänen vihjailustaan Ruotsin valitsemasta linjasta ja siitä kuinka meilläkin uhrien lukumäärä voi nousta samalle tasolle. Miksi ja millä edellytyksillä se nousisi Ruotsin tasolle? Kas sitä oleellista asiaa Minna ei meille kerro.
Hän siis jättää asian avoimeksi ja”mitäpä jos” -kysymyksen tasolle. Näin Minna voi spekuloida ja todistaa, että sellaisessa tapauksessa Ruotsin nousu pandemian aiheuttamasta taantumasta olisi paljon nopeampi. Tässäkö on tavoite, jonka toimittaja Minna haluaa kertoa rivien välistä, kun ei muuten uskalla sitä julkituoda? Paskat uhrien määrästä, kunhan vain bisnekset pyörivät? Valtaosahan heistä olisi meitä vanhuksia, sairaita ja köyhiä. Juuri sitä rupusakkia, joilla ei, jos puhun nyt sillä äänenpainolla, joka käy seville kirjasta ”Huipputuloiset — Suomen rikkain promille ”, ole oikeutta elääkään. He ovat vain painolastina promillen porukan tehokkaammalle rikastumiselle.
Vihjailujen lopuksi heitetään peliin uusi epätotuus: ”Suomi taas jarruttaa rajuin rajoituksin viruksen leviämistä, mutta ei pääse siitä eroon. Olisipa onnetonta, jos Suomelle koituisi suhteessa yhtä paljon uhreja kuin Ruotsille, mutta maamme yritykset, talous ja työllisyys raunioituisivat”. Kysyn ovatko rajoitukset ”rajuja” muiden kuin näiden minnojen ja heidän taustavoimiensa mielestä? Yleinen käsitys on kuitenkin toinen, mutta paskat siitä, kun tavoitteena on hämmentää yhteiskuntahuttua sekaisin sen rikkaimman promillen kunniaksi.
Blogi päättyy itsestään selvyyden toteamiseen: ”Vasta jälkikäteen tiedämme, mikä oli viisasta.” Niinpä tiedämme ja voimme arvioida arvioiden silloin senkin, oliko tämä blogi ”Toivottavasti Suomi valitsi taistelussa oikein”, viisaan ja harkitsevan ihmisen kirjoittama. Siksi liitänkin sen sarjaan, johon olen kerännyt muutaman muun jutun, mm. Tapio Sadeojan, tuon entisen päätoimittajan henkilökohtaise hyökkäyksen Mika Salmista vastaan.
Mielenkiintoista nähdä, kuka oli oikeassa ja kuka vähemmän oikeassa. Siis. mikäli koronasta hengissä selvitään.
Reino Seppänen |
