Kokoomus ei arvannut minkälaisen miinan se viritti itselleen ottaessaan vaaliaseekseen hoitoalan matalapalkat. Puolueen ilmeisenä strategiana oli vyöryttää vastuu tasa-arvotupon epäonnistumisesta ammattiyhdistysliikkeen ja poliittisen vasemmiston kontolle. Kun siltä suunnalta ei ajatuksen teilaajia löytynytkään, vaan ehdotus otettiin ilahtuneena vastaan, on puolueen johto nyt hätää kärsimässä. Ensimmäinen reaktio sillä taholla oli isyyden kieltäminen kaikkiin annettuihin lupaulsiin. Näyttö oli kuitenkin siksi vahva, että puoluejohto on joutunut pakon edessä tunnustamaan tosiasiat. Kokoomuksen on ollut pakko etsiä tässä uudessa tilanteessa keinoja, joilla irtautua kiusalliseksi muodostuneesta tilanteesta. Kiukkuinen kommentointi puolueen antamien lupausten pettämisestä on lisääntynyt myös päähallituspuolue keskustan taholta. Hätäpäissään kokoomus yrittää palata alkuperäiseen strategiaansa eli vastuun siirtämiseen vasemmiston harteille. Viimeinen yritys tästä taktiikasta nähtiin vappuna, kun puolustusministeri Jyri Häkämies huusi apuun ammattiyhdistysliikettä ja vasemmistopuolueita.
Häkämiehen Kotkassa pitämässä puheessa syyllistettiin edellinen hallitus. Samalla väitettiin miesten ja naisten välisten palkkaerojen kaventamisen olevan vasemmisto-oppositiolle myrkkyä. Miksi se olisi myrkkyä, sen Häkämies jätti armollisesti vastaamatta. Armollisesti itselleen, koska selityksen keksiminen moiselle väitteelle ylittää jo ovelankin kokoomuspolitiikon mielikuvituksen. Häkämies unohti myös mainita puheessaan sen tosiasian, että kokoomus, puhuessaan tasa-arvotuposta ja hoitoalasta, tarkoittaa vain sairaanhoitajia. Siis sitä ammattiliittoa, jonka johdossa ovat huseeranneet nimenomaa kokoomuslaiset ”edunvalvojat”. Tämä taas tuskin sopii muulle ammattiyhdistysväelle ja vasemmistopuolueille. Kyseessä on paljon laajempi naisvaltaisten alojen jälkeenjääneisyys.
Kun puhutaan naisten palkkojen jälkeenjääneisyydestä, puhutaan tärkeääkin tärkeämmästä asiasta. Sen myös todistaa mm. tuore tilastokeskuksen tutkimus. Hiljattain julkistetun tutkimuksen mukaan naisten euro on vain 81 senttiä! Tilanne on pysynyt ennallaan koko 2000 luvun, joten jo on aika saada epäkohdan korjaamiseen vauhtia. Kyseinen tilastokeskuksen tutkimus kertoo kaikkien kokoaikaisten palkansaajien keskimääräisen kuukausiansio olleen vuoden 2005 viimeisellä neljänneksellä 2 555 euroa. Miehet ansaitsivat 2 813 euroa ja naiset 2 275 euroa. Vuonna 2005 naisten ansiot olivat miesten ansioista 80,9 prosenttia. Vuonna 2001 vastaava luku oli 80,2 prosenttia. Oleellista kehitystä palkkaerojen tasaantumisen suhteen ei siis ole tapahtunut. Näihin tosiasioihin suhteutettuna kokoomuksen vaalilupauksilla ratsastaminen ja niiden pettäminen on suorastaan törkeää.
Tehyn puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola on aateveljensä Häkämiehen tavoin vaatinut hoitajien palkankorotusten taakse opposition tukea. Vaatimus on outo, koska tuki on itsestään selvyys. Miksi oppositio vastustaisi näitä korotuksia? Outo se on myös siksi, että koko ongelman ratkaisu on kokoomuslaisen värisuoran käsissä. Näin se tapahtuu: valtiovarainministeri Katainen esittää rahat oikaisuun, kunta-alan työmarkkinajohtaja Markku Jalonen neuvottelee vääryydet oikaisevan sopimuksen puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesolan kanssa. SAK:n ja STTK:n liitot hoitavat oman tonttinsa eli omat matalapalkkaisensa. Mihin tässä oppositiota tarvitaan? Ei muuhun kuin aploodien antamiseen.
Sosiaalidemokraattien taholta on monella suulla todettu puolueen olevan valmis tukemaan tulopoliittista kokonaisratkaisua, jossa toteutuu myös solidaarinen ja tasa-arvoa edistävä palkkapolitiikka. Hallituksen kannattaisikin pyrkiä käyttämään niitä hyväksi todettuja suhteitaan työnantajapuoleen tupo aikaan saamiseksi. Siis siihen tahoon, joka hyvin nopeasti ja intoa osoittaen ampui ennenaikaisesti tulopoliittisen ratkaisun upoksiin. Vai oliko ehkä niin, että työnantajaliitto joutui pakon edessä ottamaan sen roolin, joka käsikirjoituksessa oli varattu SAK:n ja STTK:n osalle? Tähän antaa viitteitä Kataisen, Häkämiehen ja Laitinen-Pesolan käyttämät puheenvuorot.