Kokoomus arveli eduskuntavaalien alla saavansa sukupuolten välisten palkkaerojen kaventamisesta itselleen oivan keppihevosen. Ja myös saikin. Vaaliuurniin ropisi monta Sari Sairaanhoitajan antamaa ääntä. Niitä oli toki tullut vaaleissa puolueelle aikaisemminkin, sillä jostain käsittämättömästä syystä kokoomus on ollut tämän ammattiryhmän suosikkipuolue. Tätä etua puolue eduskuntavaaleissa niin sanotusti hyödynsi, sillä ilmassa leijui tilaus: terveydenhuoltoalan väki oli todella tyytymätön ansiotasoonsa. Oli helppo nostaa sen innostusta asiansa eteenpäin viemisestä. Taistelutahtoa lietsoi myös median yleinen myötämieli, joka näkyi myös galluppien kertomana kansan tukena ammattiryhmän vaatimuksia kohtaan.
Elämä on kuitenkin mutkallista. Sen ovat saaneet tuta myös sairaanhoitajat. Siis, kuten vanha virsi kertoo ”…onni täällä vaihtelee”. Yllättäen näet valtalehtien suhtautuminen sairaanhoitajiin ja heidän tavoitteisiin onkin muuttunut. Monet median rumpalipojat ja –tytöt paukuttavatkin nyt instrumenttejaan työnantajapuolen nuottien tahtiin. Näkyvä muutos, näin paikallisesti, on tapahtunut tässä kotoisessa valtamediassa, Aamulehdessä. Se on taas näkyvästi sitoutunut kokoomuksen pelastusoperaatioon.
Ennen vanhaan duunarit puhuivat työmailla, että Aamulehteä on luettava rukkaset kädessä, koska se muka kirjoittaa niin paljon ruuansulatustoimintojen jätettä eli paskaa. Nyt on hentojen ja vähän tuhdimpienkin valkoisten sisarien ynnä veljien pakko lukea kyseistä tiedotusvälinettä vinyylikäsineet kätösissään. Siksi päättäväisesti Aamulehti on puolensa valinnut. Siis sen vanha tutun: kokoomus- ja työnantajaleirin. Tämän tahon tukemiseksi ei mikään totuus voi olla niin tärkeää, ettei sitä saisi vääristellä. Ei siis ole ihme, kun ammattiyhdistysaktiivit sairaaloissa kiertävät valistamassa kolleegoitaan, että ”älkää lukeko Aamulehteä. Lukekaa Tehyn tiedotteita”. Ilahduttavinta näin demarina on kuulla se, että sen tekevät myös porvarilliset ay-aktiivit. Jotain on liikahtanut tälläkin alalla. Mahtaakohan kyse olla ihan historiallisesta muutoksesta?
Ilmassa leijuu siis muutos. Tai ainakin mahdollisuus muutokseen. Tilanne vaikuttaa jotenkin samanlaiselta kuin aikoinaan 1970-luvun alussa, jolloin tekniset ja STTK kohtasivat heille ulkoapäin piirretyt rajat. Sitäkin porukkaa lyötiin työtaistelutilanteessa kuin vierasta sikaa. Lyöjien joukosta löytyvät ne samat tahot ja medianimet, jotka nyt oksentavat sappeaan sairaanhoitajien päälle. Teknisten väki kesti tuolloin tulikasteensa ja oppi läksynsä. Sitihen samaan toivoisi myös sairaanhoitajien päätyvän.
Erotuksena teknisten taisteluvuosien tilanteeseen, sairaanhoitajien kohdalla on tietenkin se, että liiton johtaja Jaana Laitinen-Pesola on tuhti kokoomuslainen. Hänen vastapuolensa, Kunnallisen työmarkkinalaitoksen johtaja Markku Jalonen on niinikään kokoomuslainen ja entinen kokoomuslainen ay-pomo . Kiistan kannalta keskeiset ministerit Vanhasen hallituksessa ovat valtiovarainministeri, joka on kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen ja peruspalveluministeri Paula Risikko hänkin – yllätys, yllätys- kokoomuslainen. Ei siis ihme, jos ulkopuolisesta tuntuu, että jokin tässä ei nyt täsmää. Eihän tässä nyt kyse ole perheriidasta vaan pikemminkin työmarkkinaerimielisyydestä. Jää ihmettelemään, miksi ei näillä voimilla ongelmaa kyetä ratkaisemaan. Synergiaetuahan tilanteessa pitäisi olla tavattomasti, eikö totta?
Asetelma on siis kuin saippuaoopperasta. Kokoomus vaati ennen eduskuntavaaleja puoluesihteerinsä Taru Tujusen suulla sairaanhoitajille 500 euron korotusta. Puolueen puheenjohtaja Katainen hymisteli vaatimuksille ja suki myötäkarvaan, kunnes vaalivoitto on varmistettu ja puolue hallitusvastuussa. Sitten muuttuikin ääni käkikellossa. Samalla muuttui myötätunto aggressiiviseksi päällekarkaukseksi, jossa likipitäen kaikki keinot ovat luvallisia. Kokoomusta symppaavan sairaanhoitajan päänuppi taitaa olla tämän myllytyksen jälkeen melkoisessa sekamelskassa. Miten sillä taholla toivutaan jää nähtäväksi.
Toivutaan, jos toivutaan, mutta mieluimmin otettaisiin opiksi ja orientoiduttaisiin vastaisuudessa vaaliuurnilla toisin. On nimittäin jo tyhmyyttä, jos näistä kokemuksista ei osata vetää oikeita johtopäätöksiä. Kataisen ja kumppanien vaalienaikaisen paatoksen jälkeen, on härskiä lukea esimerkiksi kokoomuksen Nykypäivää, jossa lehti otsikoi: ”Tehyllä hyvät mahdollisuudet epäonnistua”. Edellisen lehden otsikko oli kunnallisen työnantajan tuottama: ”Tehy siirtää riskin jäsenilleen”. Nyt on todellakin aika Sari Sairaanhoitajan vetää oikeat johtopäätökset.