Äskeisen Berliinissä käyntini aikana oli Suomessa kasvanut tavaton kohu kansanedustajaksi valitun Hussein al-Taeen vanhoista nettikirjoituksista. Valtamedian paisuttamana asia nousi aivan kohtuuttomiin sfääreihin. Törmäsin kohun seurauksiin heti ensimmäisenä kotiinpaluun jälkeisenä aamuna koiraa ulkoiluttaessani. Samaa tehtävää suorittava tuttuni, jonka tiesin perussuomalaisia äänestäväksi, katsoi aiheelliseksi ottaa tavatessamme asian oitis puheeksi. Matkani ei häntä kiinnostanut, vaan Hussein al-Taeen kirjoitukset ja niihin liittyvä toiminta. Näppärästi, etten sanoisi goebbelsimäisellä ketteryydellä kiihkoisa kusettajakollegani kytki ”rikoksen” sos.dem. puolueeseen.
Kyseessä oli tyyppi, joka aikoinaan oli äärimmäisen närkästynyt Jussi Halla-ahon vanhoista, oman kohunsa nostaneista nettisepustuksista. Oli pakko kysyä, miten hän nyt suhtautuu Halla-ahon taannoiseen kirjoitteluun. Tapausten kesken kun näytti löytyvän jonkinlaista analogiaa, mutta ei kylläkään hänen suhtautumisesta niihin. Ristiriidasta muistuttaminen aiheutti ilmiselvää kiusaantumista kusettajakolleegassa. Niinpä ääni käkikellossa muuttui kuten puheenaihekin.
Ystäväni persukusettaja (siis koiran pissauttaja) ei suinkaan ollut ainoa, joka pyhän närkästyksen vallassa on ottanut kantaa al-Taeen kirjoitteluun. Kun olen puhtaasta tietämättömyydestä tiedustellut konkreettisia näyttöjä näiden kirjoitusten sisällöstä, kukaan ei niitä pystynyt yksilöimään. Eikä ihme, ettei pystynyt. Se kävi selväksi, kun päätin tutustua asiaan lähemmin. Selattuani netin juttuja, niiden sisältö on ollut valtaosiltaan yksilöimättömiä väitteitä juutalaisten, homojen, sunnimuslimien ja somalien loukkaamisesta. Tietysti tuollaisten väitteiden esittäminen hätkähdytti minua.
Kaipasin kuitenkin ihan konkreettisia esimerkkejä kirjoituksista, voidakseni arvioida loukkausten laatua ja mahdollista rangaistavuutta. Takana oli toki myös syvä epäluottamus suomalaiseen mediaan ja erityisesti sen ottamaan poliittiseen lähetystehtävään. Omaan kohtalaisen hyvän median lukutaidon, johon tämä epäluottamus vahvasti ankkuroituu. Enkä ihan väärässä ollutkaan!
Sitkeä selailuni netissä tuotti joukon löytöjä. Ensimmäiset konkreettiset kuvat Hussein al-Taeen höpinöistä löysin persujen Suomen Uutisista huhtikuun 29. päivä. Lehden paheksuntaa lietsova otsikko kuului: ”Valheet siivittivät Hussein al-Taeen eduskuntaan”. Otsikko huvitti ja hetken jouduin pohtimaan, nouseeko lehden närkästynyt asenne siitä, että jotkut muutkin kuin perussuomalaiset pääsevät valehtelulla eduskuntaan?
Löytyi myös ensimmäinen teksti, jota voidaan tarkastella kansanryhmää vastaan kiihottamisen rikoslain pykälän näkökulmasta: ”Jew doing what a jew does best. Fucks up evrybody to gain everything”. Lause sisältää eittämättä yksioikoisuudessaan halveksuntaa juutalaisia kohtaan kansana. Se antaa natsimaisesti (tai persumaisesti) ymmärtää, että kaikki juutalaiset ovat omaa voittoa tavoittelevia kusettajia. Tällaista en minä voi hyväksyä.
Sen sijaan en pidä lainkaan kansanryhmää vastaan kiihottamisena sitä, että Hussein al-Taee toteaa eräässä blogissaan Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun sotarikolliseksi. Tähän arvioon yhdyn itsekin. Netanjahu on itse kiihkoinen rasisti ja suuri este lähi-idän rauhalle. Kyseessä on yksittäisen poliitikon arvostelu, eikä sellainen ole tietenkään kiellettyä juutalaisestakaan. Sama koskee myös al-Taeen viittauksia Mark Zuckerbergin.
Suuresti kunnioittamani Simon Wiesenthal perusti järjestön, jonka tehtävänä oli kerätä todistusaineistoa natsirikollisista ja saada heidät oikeuden eteen vastaamaan teoistaan. Sittemmin Wiesenthalin organisaatio joutui äärikansallisten ja äärioikeistolaisten sionistien käsiin. Sen tehtäväksi on noussut israelilaisen nationalismin, voisi perustellusti sanoa, jopa fasismin, vartiointi. Pieninkin kritiikki Israelin noudattamasta rikollisesta ja palestiinalaisia sortavasta politiikasta koetaan antisemitisminä. Kuitenkin tuota samaa kritiikkiä nousee järkevien ja oikeamielisten israelilaisten omastakin piiristä.
Oikeistolaisella jenkkirahoituksella toimiva Wiesenthal-keskus Jerusalemissa rientää aina tarvittaessa oikeistolaisen paukkupolitiikan apuun. Niinpä nytkin sen johtaja Efraim Zuroff otti (tilauksesta?) kantaa tähän al-Taeen nostattamaan jupakkaan. Hänellä oli jopa otsaa vaatia al-Taeen eroa kansanedustajan tehtävistä! Hävytön vaatimus ja osoittaa paitsi syvää länsimausen demokratian halveksuntaa niin megalomaanista käsitystä omasta vaikutusvallasta. Suomi ei sentään ole mikään Yhdysvallat, jossa raha ja vaikutusvaltainen sionistilobby mellastavat mielensä mukaan.
Efraim Zuroff nimitti myös, mikä huvittavaa, al-Taeeta ”antisemiitiksi”. Tähän nimittelyyn tarrautuivat lukuisat suomalaisetkin. Kukaan näistä kiihkon sumentamista ei vain sattunut huomaamaan, että al-Taeen on itsekin lähtöisin seemiläisestä kansasta! Häntä voisi kutsua ehkä antijuutalaiseksi, antisionistiksi, mutta antisemiitti…
Monet kuvakaappaukset todistavat Hussein al-Taeen kirjoitukset räikeiksi ja harkitsemattomiksi. Erityisesti jäin ihmettelemään, miten tällainen henkilö on voinut päässyt Martti Ahtisaaren perustamaan rauhanjärjestöön (CMI) töihin! Kovin hyviä taustaselvityksiä ei ilmeisesti hänestä tehty. Mutta totuuden sanoakseni nuo lukemani tekstit eivät kuitenkaan ole läheskään pahemmasta päästä netin höyryilyä. Eivät ne kylläkään ole minkään viileän tutkijan objektiivisia arviointeja.
Valtakunnansyyttäjävirasto antanut poliisin tehtäväksi selvittää, onko Hussein al-Taeen syyllistynyt rikokseen. Päätös on outo siinä mielessä, että hänen viimeisimmät kuvakaapatut kirjoitukset ovat vuodelta 2015 eli vuodelta, jolloin al-Taeen aloitti työt CMI:ssä. Ainakaan minä en nähnyt näissä tuoreissa viesteissä ainesta syytteen nostoon. Pahimmat kirjoitukset ajoittuvat vuosilla 2011 ja 2012 ja niissä joissakin olisi todella tutkintaan kannustavia piirteitä. Mutta niiden syyteoikeus on jo vanhentunut, koska syyteoikeus kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vanhenee neljässä vuodessa. Siinä rikoslajissa ankarin rangaistus on neljä vuotta ja lievin sakkoa.
Jos halutaan ajatella myönteisesti, valtakunnansyyttäjävirasto on tehnyt tuon tutkintapyynnön puhdistaakseen pöydän ja varmistaakseen taustansa. Oletettavasti siellä lieneen katsottu nuo al-Taeen kirjoitukset? Minulle on kuitenkin jäänyt vahva epäily siitä, että maamme oikeistoeliitin haluna on painostaa vaalit voittaneita sosialidemokraatteja, roikottaa demareita löysässä hirressä ja luoda puolueesta kielteistä mielikuvaa. Tässä se on ainakin onnistunut hyvin, kiitos eliitin käsikassarana toimivan valtamedian. Jonkinlaisesta eliitin omista tanssikuvioista tässä taatusti on kysymys. Ainakin minua askarruttaa onko koreografiaa sovitettu myös oikeuslaitoksen ja poliisin taidoks paritanssi, jossa orkesterin virkaa hoitaa median paviaanien orkesteri?
Nähtäväksi jää mitkä ovat ne todelliset vaikuttimet valtakunnansyyttäjävirastolla ratkaisuunsa. Samalla selviää, mikä kyky suomalaisella poliisilla on hoitaa tehtäviään laillisuusvaltion tavoin. Nythän tuo kokoomuslaisia ja perusuja kukkuroillaan oleva organisaatio näyttäisi liki systemaattisesti jättäneen tutkimatta fasistiset ja persustiset vihapuheet, uhkailut ja organisoidut vainokampanjat. Mitenkä mieleeni pulpahtaakaan nuo 30-luvun lapualaisajat?