Uudessa testamentissa ylipappi Kaifas liittoutuu roomalaisten vallanpitäjien kanssa saadakseen raivattua tieltään erään Nasaretin kaupungista kotoisin olevan Jeesus-nimisen kapinallisen. Hankkeen merkeissä solmittiin salaliitto ja laadittiin suunnitelma valtaapitävien uhkan poistamiseksi. Tämäkin tarina on ikiaikainen ja sovitettavissa vaikkapa tähän nykyhetkeen. Kokeilkaamme toimiiko se tässä maassamme meneillään olevassa poliittisessa tilanteessa. Tilanteessa missä työmarkkinat ovat nousseet kuumentuneen taistelun keskiöön. Jos tuon taistelun haluaa sijoittaa parin tuhannen vuoden takaiseen Palestiinan pääsiäiseen, on oltava joustava. Kohtalokkaana tarinana sille varmaankin kävisi klassisen oopperan muoto. Katsotaan sopiiko Uuden testamentin roolitus tähän nyt elettävään hetkeen.
Juutalaisuuden ideologia, joka pääsiäiskertomuksessa on keskeistä, muuttuu tässä ajassa tietysti uusliberalismiksi. Uuden testamentin ylipappi Kaifaan roolin minä antaisin tälle meidän poliittisen porvarikuoron tenorille. Oopperoissahan tenori on yleensä aina sankarin roolissa. Vaikka tässä tapauksessa sankari on kyllä enemmän henkari kuin oikea ”laulaja”, niin annetaanpa rooli kuitenkin hänelle.
Pääsiäiskertomuksen roomalaisiksi nimittäisin kyllä työnantajapuolen baritonit ja bassot. Kyseiset äänialathan yleensä hoitavat oopperoissa nuo konnien roolit. Myös Pontius Pilatuksen tulee tietenkin olla basso, mutta hänen rooliin saa jokainen sijoittaa kenet haluaa. Minulla on oma ajatukseni, mutta jätän sen kertomatta.Viimeisen ehtoollisen opetuslapsosetkin ovat vapaasti minun puolesta jokaisen nimettävissä. Itselläni on näet se vaikeus, että tässä näytelmässä on mielestäni enemmän kuin yksi Judas Iskariot, joten jätän itse myös sen roolin armollisesti täyttämättä enkä mainitse Paavaleista enkä Pietareistakaan edes puolta sanaa.Viimeinen ehtoollinen jää tässä meidän oopperassa kesken, kun Jeesus yritetään myrkyttää ja puukottaa illallisen ääreen. Niinpä riennämme rohkeasti eteenpäin, sillä niin oopperan kuin television jatkosarjojen ei tarvitse olla johdonmukaisia. Siirrymmekin oitis Getsemanen puutarhaan ja siellä nukkuvien luo. Koska heitä on itse asiassa koko porukka. joudumme tekemään muutoksia 2000-vuotiseen tarinaan. Tämän tarinan Jeesus vetelee nokosia yhdessä opetuslapsostensa kanssa. Mutta sallikaamme hänen nukkua, sillä ohjaaja voi aina muuttaa ja parannella alkuperäistä tekstiä. Pilattiinhan tässä taannoin Hannu Salaman Juhannustanssitkin arvostelijoiden kehujen saattelemana.Uudelleen pitää kirjoittaa myös suutelokohtaus Getsemanen puutarhassa. Meidän on sijoitettava siihen yhden sijasta kokonainen rivi juudaksia. He tulevat herättelemään Jeesusta ja antamaan hänelle kuolemaan johtavat pusut. Sopisikohan meidän herättää uniltaan jopa Pietari tahi Paavali yhdeksi pussaajaksi?Tässä tarinassa Jeesuksen tuomitseminen onkin oopperamme oikea kohokohta. Oikea Grande Finale, vaikka sitä käsitettä ei saisi käyttää oopperasta puhuttaessa. Mutta toisaalta tämähän on itseasiassa täyttä sirkusta pelleineen ja helvetin huonoine laulajineen. Tähän mahtavaan spektaakkeliiin Ylipappi Kaifas ja Pontius Pilatus ovat hankkineet tilaisuuden vaatimat kansankiihottajia. Heidän rooleihin istuu äärimmäisen hyvin maamme ”arvovapaa ja objektiivinen” media. Siellä kulkevat sankassa yleisömassassa Sanoma osakeyhtiön, Lännenmedian, Ylen ynnä muiden loanheittäjien toimittajat kehottamassa kansaa huutamaan ”Ristiinnaulitkaa, ristiinnaulitkaa!” Erityisen ahkerina asialla hyörivät lta-Sanomien ja Iltalehden kiihottajat. Kas, eikös tuolla yhtenä suurimmilla äänillä huutavista olekin setä Arimeasta vai oliko se nyt Arkadiasta?Riemumiellä Pontius Pilatus, tuo promillen patriisien etuja ajava prokuraattori, julistaa tuomionsa ja pesee likaisessa työssä kakkaantuneet kätensä kullitetussa vadissa. Ylipappi Kaifaan, fariseusten ja osakekirjan oppineitten riemu on suurta. Siihen iloon yhtyvät tietysti kansankiihottajat ja juudakset, tietäen saavansa isänniltään runsaskätiset muistamiset uurastustensa palkaksi.Tässä modernissa versiossa ei yksikään juudaksista tunne sydämessään pistosta, koska ovat modernin maailman omaatuntoa vailla olevia sosio- ja psykopaatteja. Heiltä siis jojot jäävät tekemättä ja hopearahoillekin on olemassa parempaa käyttöä.
Sen pituinen se.
Juho Einar Penninpesä
