Vapun kerrotaan olevan työläisten ja ylioppilaiden juhlapäivän. Tuo väite vetää, historiallisesti ajatellen, mutkat suoriksi monessakin mielessä. Vapunvieton perinteet ovat niin Suomessa kuin monissa Euroopan maissa perin pitkät ja ulottuvat aina ”pakana-ajalle” asti, jos sallitaan tällainen kristillinen käsite muinaishistoriassamme. Tähän yhteyteen sopii siten huonosti nuo hihhulien jokavappuiset ”Jeesus-marssit”, joiden tarkoitus on paitsi alleviivata marssijoiden omaa vahvaa oikeassa olemista, niin myös jyrsiä perinteisten vappumarssien kannatusta. Toisinajattelevana kristittynä olen usein tuumannut, että tuskin Mestari itse noihin marsseihin osallistuisi. Mutta niinhän se on, kuten eräs toinen ”toisinajattelija” totesi: ”Jeesus ratsasti aikanaan aasilla. Nyt aasit ratsastavat Jeesuksella. ”
Työläisten juhlapäiväksi vappu nousi Toisen internationaalin päätöksellä Pariisin kokouksessa vuonna 1889. Päätöksen takana oli kolme vuotta aiemmin Chicagossa, USA:ssa tapahtunut ns. Haymarketin verilölyly. Siinä provokaattorin pommin vauhkoonnuttamat poliisit surmasivat kymmeniä kahdeksan tunnin työpäivää vaatineita mielenosoittajia.
Kahakassa kuoli yksi poliisi. Paikallisen ”Aamulehden” lietsoessa vihaa ja vaatiessa ”syyllisiä” edesvastuuseen, tehtiin lukuisia pidätyksiä ja käynnistettiin oikeusjuttu, jossa seitsemän syytöntä työläisjohtajaa tuomittiin kuolemaan. Näiden joukossa ei kuitenkaan ollut etsivätoimiston Pinkertonin pomminheittänyttä asiamiestä eikä provokaation suunnitelleiden tahojen edustajia. Tuomitut hirtettiin kansaninvälisistä vastalauseista huolimatta.
Haymarketin verilöyly ei ollut mitenkään poikkeus jenkkien tavassa hoitaa yhteiskunnalliset konfliktit ja pitää kurissa kasvava ammattiyhdistysliike. Pikemminkin päinvastoin. Provokaatiot, valehtelu, pahoinpitely, uhkailut ja murhat olivat välineitä, joilla maan eliitti alisti oikeuksiaan vaativat. Tuntuuko tutulta? Aivan! Tavat eivät ole siitä yli sadan vuoden aikana sivistyneet. Ratkaisukeinot ovat tuttuja nykyaikanakin. Menestyksellisesti niitä sovelletaan kansainvälisessä politiikassa.
Toisen internationaalin päätös julistaa vappu kansainväliseksi työläisten juhlapäiväksi oli siten vastaveto väkivallan käytölle ja kunnianosoitus Chicagon martyyreille. Jos työläisten juhlan takana ovatkin traagiset tapahtumat, ei sellaisia löydy ”ylioppilaiden juhlasta”. Mutta pientä filunkia silti. Ylioppilaat eivät nimittäin alun alkaen viettäneet kevätjuhlaansa suinkaan toukokuun ensimmäisenä, vaan 13. toukokuuta eli Flooran päivänä. Siis kukanpäivänä. Tätä perinnettä heidän olisi suonut noudattavan jatkossakin, jolloin olisimme vappuna välttyneet näiltä ryyppääviltä, remuavilta ja oksentelevilta teekkarilaumoilta.
Aikanaan, 1800-luvulla, nuo kansakunnan toivot ja epätoivot ottivat tavakseen kokoontua Helsingin Kumpulassa sijainneelle Kumtähden kentälle. Kokoontumiset tulivat jokaisen tulevan koululaisen tietoon historiankirjoista sen jälkeen, kun ruotsinkielisen kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin kirjoittama Maamme-laulu laulaa luikaistiin ensimmäisen kerran ”Hulluna vuonna” 1848. Hänen ylevämielisen runonsa sävelsi saksalainen maahanmuuttaja Fredrik Pacius. No, sävelsi ja sävelsi, kovasti muistuttaa tuo kansallislaulumme sävelkulultaan erästä saksalaista kansanlaulua…
Pieni välihuomautus vielä tähän ”työläisten juhlaaan”. Ei ole syytä unohtaa, että näissä vapunpäivänä punalippujen ja soittokuntien johtamissa juhlakulkueissa, joita marsseiksikin kutsutaan, alkaa enemmistö olla jo jotain muuta väkeä sosiaaliselta taustaltaan kuin sitä perinteistä työväenluokkaa. No, palkansaajia kuitenkin. Akateemiset tutkinnotkaan eivät ole esteenä värin näyttämisellä ja hyvä niin. Pitäisikö sanoa, että Herralle kiitos? Ei kuitenkaan herroille, jotka rahanahneuksissaan vievät meidän työt kaukoitään ja muille halpatyön markkinoille.
Ai niin, kun meinasi unohtua! Yhdysvaltain valtiovalta on pyytänyt anteeksi Haymarketin välikohtausta ja sen jälkiselvittelyjä: ”Hupsista vaan, mitä pääsi tapahtumaan.” Paikalliset Jeesuksella ratsastajat väittävät kuulleensa hirtettyjen haudoilta aploodeja.
Hyvää Vappua, hyvät toverit! Marssilla tavataan!