Päivän Aamulehti kertoi suruviestin. Ystäväni ja FB-kaverini Ahti Heinonen on siirtynyt ajasta iäisyyteen huhtikuun 18. päivä 2013. Ahti on syntynyt Lopella 16.02.1947 ja siten edusti omaa ikäluokkaani sitä kaikkien aikojen suurinta ja parasta.
Tutustuin Ahtiin 1990-luvulla toimiessani sivutoimisena tuntiopettajana tuolloisessa sosiaalialan oppilaitoksessa. Ahti oli talon vakituista henkilökuntaa, yhteiskuntatiedon opettaja, aina siihen asti, kunnes hänet kalvettiin ulos työpaikastaan parin uskovaisen hihhulin johtamassa operaatiossa. Oma yhteistyöni sujui hyvin Ahtin kanssa mm. integroitujen opetuspäivien merkeissä. Tuttavuutemme syveni reilut pari vuotta kestäneen opettajakoulutuksen aikana. Hankimmenimittäin keskiasteen opettajapätevyyden mielenkiintoisessa monen toimijan yhteisessä koulutusprojektissa.
Pian tavattuamme, kävi selville, että Ahtikin oli Työväen Akatemian kasvatteja. Hän suoritti Akatemian I ja II -vuosikurssit vuosina 1972-1973. Ahtin tie kulki myös Akatemian jälkeen Tampereen yliopistoon, josta hän valmistui sosionomiksi ja myöhemmin maisteriksi pääaineenaan kansantaloustiede. Sen teeman parissa vietimme monta intensiivistä keskustelua. Lainasimme myös muutaman kirjan toisillemme. Viimeinen Ahtin minulta lainaama kirja oli David Ricardon ”Kansantalouden ja verotuksen periaatteet”. Arvokas piirre Ahtissa oli hänen erinomainen kykynsä sitoa kansantalous intressinäkökulmaan ja yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen. Siitä tietysti johtui, että hän oli johdonmukainen sosialisti, joka uskalsi rohkeasti kertoa oman näkemyksensä ja arvostella puolueen korkeita tovereita ja heidän tekemiään ratkaisuja. Siitä joutui toki maksamaan kalliin hinnan. Totuudenpuhujalle kun ei löydy aina sijaa sosialidemokratiankaan majatalossa.
Ahtin oli vanhalta ammatiltaan puuseppä ja työpaikkana Sotkan tehtaat Hämeenlinnassa. Ahti oli niitä miehiä, jotka muistivat juurensa. Hän säilytti sosialidemokraattisen maailmankatsomuksensa kaikissa elämänkäänteissä, rankoissa ja rassaavissakin. Kansantaloustiedettä Ahti harrasti loppuun asti, säilyttäen näkemyksissään alan klassiseen suuntaukseen perustuvat lähtökohdat. Siten kansantalouden tuli hänen mielestään palvella yhteiskuntaa ja kansaa eikä pientä saalistavaa ahnetijoiden joukkoa.
Keskustelumme taloudesta ja yhteiskuntapolitiikasta olivat aina virkistäviä ja ylösnostavia kokemuksia. J oka kerta hänellä oli kerrottavanaan yhden tai useamamman luetun teoksen sisältö. Teosten, jotka luotasivat kriittisesti nykyistä elämänmenoa ja yhteiskuntaa. Tapasimme Ahtin kanssa viimeisinä aikoina säännöllisesti ainakin kahdesti vuodessa, nimittäin vappuna ja Valkeakosken Työväen musiikkitapahtumassa. Molemmat tiesivät etsiä tilaisuuksissa toisiaan. Etenkin Kirjaslammen monet yölaulajaiset ovat syöpyneet mieleeni. Monesti kävimme yhdessä myös Työväen Akatemian toveripäivillä ja vuosijuhlissa. Yleensä Ahti oli se, joka lähtöä niihin ehdotti. Ahti ei näet koskaan unohtanut Työväen Akatemian osuutta omassa inhimillisessä kasvussaan.
Nyt viime vappunakin katseeni etsi Ahtia Keskustorin vappujuhlissa. Hänen puuttumisensa ihmetytti minua ja lausuin tuon oudoksuntani ääneen vaimollenikin. Nyt siis syy poissaoloon selvisi. Kevyet mullat arkullesi, toveri! Säilyt muistoissani viimeiseen askeleeseen asti.
Reino Seppänen