Maatamme uhkaa kuulmma kaamea vaara. Tuskin yksikään kansalainen on välttynyt siltä tiedolta. Koko propaganda- ja palturikoneisto on valjastettu julistamaan tämän uhkan kavaluutta ja suuruutta. Tiedoksi on saatettu, että yhteiskuntamme ydintä ja rakenteita jäytää tauti, joka kantaa nimeä ”kestävyysvaje”. Ilmiö, jolle nimensä antoi eräässä Etlan seminaarissa vuonna 2006 tuolloin valtiovarainministeriön valtiosihteerinä toiminut Raimo Sailas.
Hiljattain jopa tasavaltamme presidentti valjastettiin sekunda-göbbelsinä julistamaan ilmiön vaaraa. Puhe upposi valtakunnan eliittiin ja medioihin kuin kuuma veitsi voihin. Ikävän särön tähän liki ”talvisodan yksimielisyyteen” toivat aitojen asiantuntijoiden oikaisut ja muutaman toisinajattelijan jupina. Presidentti Sauli Niinistö näet puhui muunnteltua totuutta kansalleen Suomen teollisuuden tulevaisuutta pohtivassa ”Selkärankaseminaarissa”. Seminaarissa, jonka kokoonkutsujana oli presidentin puoluekaveri kokoomuslainen elinkeinoministeri Jan Vapaavuori. Vastaavaan suoritukseen ei pystynyt yksikään hänen kolmesta edeltäjästään. Tiedä sitten, johtuneeko siitä, että he olivat taustaltaan sosialidemokraatteja.
Kansalaisen ennakko-oletus, presidenttiään kuunnellessa, on sanoman edes likimääräinen totuudenmukaisuus. Niinistö teki tässä suhteessa uskomattoman rimanalituksen eikä tämän suositun käkkäräpään korvat edes heiluneet. Tosin otsarypyt olivat syvät ja katse tuikea. Puheessaan presidentti väitti maamme julkisen sektorin osuuden olevan bruttokansantuotteestamme peräti 58 prosenttia. Epäili jopa sen olevan enemmän kuin missään muualla maailmassa. Samaan syssyyn hän tirautti pari retoorista krokodiilinkyyneltä työelämämme jäykkyydestä.
Näistä kahdesta aiheesta onkin helppo päätellä, mistä epätotuuksien käsikirjoitus on lähtöisin. Veikkaisin EK:ta eli Elinkeinoelämän keskusliittoa tai ajatushautomo Liberaa lähellä olevia tahoja. Olipa sylttytehdas sitten mikä tahansa, luulisi presidentin tasoisen instanssin kyseessä ollen tarkistettavan sanoman todenperäisyys. Pitäisihän toki miehen itsensäkin siihen pystyä, sillä olihan Sauli Niinistö aikoinaan jopa valtiovarainministeri.
On tietysti sekin vaihtoehto, että puheen osa- ja epätotuudet ovatkin tarkoitushakuisia. Tahot, jotka nyt vaahtoavat ylikierroksilla ”kesätvyysvajeesta”, ovat ehkä toivoneet veljellistä apua tältä keulakuvalta. Kuinka riemumielellä tuota apua on sitten annettu, jäänee salaisuudeksi. Ainakin tapaus näyttää sen, miten suuren painoarvon hyvinvoitivaltiomme romuttamiseen pyrkivät uusliberalistit hankkeelleen antavat.
Presidentin väite julkisyhteistöjen kokonaismenoista ymmärrettiin lähes täydellisesti väärin, mikä lienee ollut alkuperäinen tarkoituskin. Ihmiset olettivat enimmäkseen sen tarkoittavan sitä, että julkinen sektori kuluttaisi kyseisen osuuden bruttokansantuotteesta. Tämä virhe ja täydellinen tietämättömyys yhteiskuntatalouden alkeistakin, räjäytti netin blokkaajien ja ”mielipidenkirjoittajien” ääliömäisyydet uusiin sfääreihin. Hyvin oudolta näyttää sekin, että vieläkin asiaa vatvotaan tältä samalta pohjalta. Viimeeksi eilen (torstaina 6. helmikuuta) television A-talkin osallistuja meidän tamperelaisten ”yleisnero” Kimmo Sasi herkesi vaatimaan välillisten verojen nostamista ja sosiaalietuuksien karsimista eli ”kestävyysvajeen” sälyttämistä maamme vähävaraisten harteille.
Presidentin höpinöitä jouduttiin oikomaan heti tuoreeltaan. Samoin mm. niitä lehtien pääkirjoituksia, joissa tuohtuneena arvosteltiin tilanteen syntymistä ja syyllistettiin niin hallitus kuin etenkin ammattiyhdistysliikettä. Samalla manattiin maan rakoon julkisen sektorin toimijat. Näitä oikaisuja ilmestyi sen jälkeen, kun tilastokeskuksen pääjohtaja Marjo Bruunin kumosi väiteen julkisten menojen 58 prosentin osuudesta bruttokansantuotteesta vääräräksi. Häntä tuki saman laitoksen yliaktuaarin Olli Savela. Tämän mukaan Suomessa julkisen sektorin menoihin kirjataan niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla tehdystä työstä maksetut eläkkeet, kuten muuten myös eräät etuisuudet esim. lapsilisät. Jo näistä syistä kyseinen luku pienenisi 13:lla prosenttiyksiköllä. Niinistön kertoma ei siten ole myöskään verteilukelpoinen muiden EU-maiden kanssa. Pieleen meni siis presidenttimme epäily tuon vääräksi todistetun luvun ennätyksellisyydestä.
Mitä lukuja poliittisten villisikojen raadeltavaksi heitettiin? Joku voisi kertoa arvoisalle presidentille, että bruttokansantuote koostuu yksityisen ja julkisen sektorin arvonlisäyksestä. Siis Suomen yhteiskuntataloudessa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden arvosta. Nyt esiteltiin julkisen sektorin menojen osuutta bruttokansantuotteeseen. Sanomatta jäi se, että yksityisen sektorin menot ovat liki kolme kertaa suuremat kuin julkisen eli yli 160 prosenttia bruttokansantuotteesta. Sektorien summa ei ole siis 100 prosenttia. Siten se ei voi kuvata julkisen sektorin menojen osuutta tuosta bruttokansantuotteesta.
Mielestäni olisi oleellisempaa puhua julkisen velan osuudesta bruttokansantuotteesta. Sikälikin tämä on paikallaan, koska EU on asettanut 60 prosentin rajan tähän kyseiseen suhteeseen. Onko raja edes järkevää suuruusluokkaa, on myös aiheellinen kysymys. Niinpä Saksalla, jolla Suomen lailla on reittauslaitosten korkein eli kolmen AAA-luottoluokitus, tuo luku oli vuonna 81,9 prosenttia. Samaan aikaan Suomen julkisen velan osuus bruttokansantuotteesta oli 53 prosenttia. Nyt se on luonnollisesti suurempi, koska elämme matalasuhdanteessa.
Miksi tämä kaikki huijaus ja melu ”kestävyysvajeesta? Vastaus löytyy esimerkiksi seuraamalla EK:n, eräiden oikeistopolitiikkojen ja ajatushautomoiden julistuksia. Ne ovat kasvaneet sitä mukaa, kun käsite ”kestävyysvaje” on omaksuttu ja pelko yhteiskunnassamme lisääntynyt. Tuota pelkoa on kasvatettu koko talouselämän läpäisevällä irtisanomiskampanjalla. Samalla on kasvaneet herrojen ja narrien arviot ”kestävyysvajeen” euromääristä. Nyt jo puhutaan yhdeksän miljardin suuruusluokasta, kun se vielä joku aika sitten oli EK:n ns. laskelmien mukaan kolme miljardia. Yksinkertaisesti kyse on halusta toteuttaa pohjoismaisen hyvinvointivaltion muuttaminen uusliberalistiseksi talousdiktatuuriksi. Ei sen vähemmästä. Elämme veitsi kurkulla. Se veitsi on ahneen ja tunteettoman uusliberalistin kourassa. Varokaa ihmiset ennen kuin on liian myöhäistä!