Tänään (27. tammikuuta 2024)  vietetään vainojen uhrien muistopäivää.  Nimestään huolimatta se on yleensä ”pyhitetty” holokaustin uhreille.  Mutta kuten arvoisa eduskuntamme herra puhemies, Jussi Halla-aho on ansiokkaasti eräässä Scripta-kirjoituksessaan todennut, holokausti ei ole lajissaan ainoa.  Sen hän kyllä unohti mainita, että se on kuitenkin suurin joukkovaino ihmiskunnan historiassa.  Tosin se, mikä natsien juutalaistuhossa tahtoo unohtua, juutalaiset eivät olleet ainoa kansa / rotu, jonka natsismin ideologia halusi tuhota.  Myös muiden kansojen antama uhri oli samaa luokkaa.  Siksi puhe vainojen uhreista on käsitteenä parempi.

On paikallaan syytä korostaa, että Jussi Halla-aho vähät välittää tästä kuusi miljoonaa ihmistä tuhonneesta hirmutekojen sarjasta. Hän pitää sen muistelua ”holo-hölönä”. Kauhistuin aikoinaan tuota kyseistä kirjoitusta, missä pyrittiin vähättelemään kuuden miljoonan juutalaisen hengen vaatinutta systemaattista joukkotuhontaa.  Kirjoituksen henki oli ”näitähän nyt tapahtuu”. 

Minulle holokausti on sen suunnitelmallisuuden ja teollisen toteuttamistavan vuoksi paljon hirvittävämpää kuin monet muut suurvainot.  Johonkin samanlaiseen pystyi nykyajassa stalinistinen kommunismi.  Holokaustia ei voida sanoa vain historiaan kuuluvaksi, koska niin meillä kuin muualla Eurooppaa saatanalliset voimat palvovat edelleen fasismia, tuota  holokaustin takana lymyävää hirmuaatetta. Tosin jostain syystä nämä nykyajan fasistit hyvin usein  ujostelevat tunnustautua fasistiksi tai jopa kieltävät asian.  Ja rumimmat ajatuksensa he kätkevät visusti piiloon.  Liikutaan samoilla vesillä, mutta luihusti totuutta salaten. 

Presidenttiehdokkaamme Jussi-puhemies, vähätteli holokaustia vedoten muihin suuriin vainoihin. Minulle toinen Suuri vaino on läheisempi sen kahden perheeseemme liittyvän uhrin vuoksi. Neuvostoliitossa Stalinin valtakauden vainoissa kuoli arvioiden mukaan satoja tuhansia, mahdollisesti miljooniakin ihmisiä.  Niihin uhreihin lukeutuu oma äidinpuoleinen isoisäni ja äitini nuori veli.  Kumpaakaan en ymmärrettävistä syistä ole tavannut, mutta äitini puheissa he tulivat minulle läheisiksi.  Vielä vähän ennen kuolemaa, dementian jo hiipiessä kirkasta ajattelua sotkemaan, hän oli näkevinään veljensä Kaukon lähellä kotiaan.  Se kertoo siitä, kuinka suuret ja kauaskantoiset jäljet nuo psykopaattisten julmureiden jäljet ihmisiin jättävät.

Vaikka eduskuntamme nykyinen puhemies onkin pitääkin suurien vainojen muistelua holo-hölönä, on hyvin tärkeää, että me pienet ihmiset muistelemme noita hirveyksiä.  Miellyttävää se ei ole, mutta nämä uudet fasistit ja stalinistit niin hyvin mielellään haluavat unohtaa moiset holo-hölöt, koska ne sotkevat heidän omia suunnitelmiaan.  Holokausti kielletään ja sitä vähätellään, mutta myös Stalinin vainojen muistamistakaan ei haluta.  Sen muistoa vääristellään nyky-Venäjällä ja pyritään kieltämään sen tutkiminen.  Järjestöt, kuten Memorial, on luokiteltu maassa ”ulkomaisiksi agentiksi”. 

Meillä Suomessakin on ihmisiä ja jotka vähättelevät, kieltävät tai kiusaantuvat näistä historiallisista tosiasioista ja niiden käsittelystä.  He ovat tässä suhteessa kuin kaksi marjaa, nuo fasismin ja stalinismin vainojen kieltäjät.  Natsit vaikenevat tai kieltävät holokaustin ja saman tekevät stalinistit toisen suuren joukkotuhon kohdalla.  Juuri tästä syystä meidän on muistutettava niistä kansaa.  Silläkin uhalla, että nämä halla-ahot ja vastaavat loukkaantuvat.   

Valokuvia Jussi Halla-ahon mainitsemasta Holo-Hölöstä

Nordhausenin keskitysleirin kuolleita vapautuksen jälkeen.

Juutalaiia saapumassa keskitysleirille

Orjatyötä Dachaun keskitysleirillää.