Sanotaan, että unohtaminen on inhimillistä. Niinpä onkin. Se on inhimillistä niin vahingossa kuin tarkoituksellisestikin tuotettuna. Tasavallan nykyisen hallituksen ministerit ”unohtavat” tämän tästämilloin mitäkin ja pyytelevät sitten vuolaasti anteeksi. Kehittyneimmissä poliittisissa kulttuureissa seurauksena olisi tosin virasta eroaminen, mutta ei meillä. Vaan on sitä osattu unohtaa muuallakin. Tarina kertoo taannoiselta 1960-luvulta, kuinka Saksan liittotasavallan liittopresidentti Heinrich Lübke unohti vuorosanansa ottaessaan vastaan lentokentällä Intian tuolloista presidenttiä Sarvepalli Radhakrishnanaa. Lübken piti tervehtiä presidenttiä kysymällä englanniksi ”How are you?” (”Kuinka voitte?”). Lübke, joka oli tunnettu munauksistaan, kysyikin ”Who are you?” (Kuka olette?) Sarvepalli Radhakrishna vastasi totuuden mukaisesti olevansa Intian presidentti. Saatan vieläkin aistia Saksan liittotasavallan ulkoministeriön protokollapäällikön tunteet.
Vuonna 1972 kuollut Heinrich Lübke ei ollut Saksan liittotasavallan politiikkopenaalin terävimpiä kyniä, mutta syystä tai toisesta pärjäsi kyvyistään huolimatta tuolloisessa maan politiikassa suhteellisen hyvin. Monesti se on tylsimpien kynien kohtalo, kompromissina olo, kun terävimmät taistelevat vallasta. Asiaa saattoi auttaa sekin, että Lübke istui natsikaudella jonkin aikaa vankilassa ja työskenteli sittemmin rakennustyöläisenä.
Zbigniew Brzezinskiä (Taivas mikä konsonanttien kokoelma!) ei sen sijaan voida syyttää tyhmyydestä. Mies on mielestäni yksi aikamme suurimpia oman alansa neroja. Brzezinski on ollut Yhdysvaltain ulkopolitiikan suurten, strategisten linjojen pääarkkitehti. Hän on ollut maan konservatiivisen ja aggressiivisen politiikan luojana niin amerikkalaisen kuin eurooppalaisen vasemmiston pitkäaikainen inhokki. Miestä on vähätelty maailmanlaajuisesti aina siitä lähtien, kun tämä konservatiivi toimi demokraattisen presidentin Jimmy Carterin ulkopoliittisena neuvonantajana. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että Brzezinski on omaa luokkaansa omalla osaamisalueellaan eli geostrategiassa. Hän jatkoi uraansa myös rebuplikaanisten presidenttien kaudella. Ja todettakoon, että myös nykyinen, eroamassa oleva presidentti Barack Obama on jatkanut piiruntarkasti Brzezinskin luomaa geopoliittista linjaa. Kannattaa myös mainita, että puolalaisista sukujuuristaan huolimatta, mies on syntynyt Varsovassa vuonna 1928, Brzezinski on isänmaallinen amerikkalainen. Häntä kannustaa varmastikin aito maan edun ajaminen.
Mutta miten Zbigniew Brzezinskiä liittyy unohtamiseen? Kyllä vain, kyllä hän liittyy tähän yhteen poliitkan taitolajiin. Brzezinski ja hänen geopoliittiset asettamuksensa ovat näet osa meidän tiedotusvälineiden suurta unohdusta. Miksi se sitä on? Juuri siksi, että Brzezinskin luoman amerikkalaisen geostrategian ja siihen sisältyvän Euraasia-osion unohtamalla voidaan syyllistää yksipuolisesti toista imperialistista suurvalataa, Venäjää, ja sen poliittista johtoa, joksi virheellisesti käsitetään vain Vladimir Putin.
Brzezinski määrittelee kirjassaan ”The Grand Chessboard: American Primacy and Its Geostrategic Imperativws” geopolitiikan ”geopoliittisten intressien hallinnaksi”. Tältä pohjalta hän toteaa Yhdysvaltojen olevan, aivan oikein, maailmanpolitiikan shakkilaudan kuningas. Sellaisena Brzezinski haluaa maan myös säilyttää. Tälle tavoitteelle alistuu myös kaikki muu; sotilaallisten toimien ja uhkan käyttäminen politiikan välineenä, ihmisoikeuksien kunnioittamisen unohtaminen tarvittaessa, interventiot kulloistenkin tarpeiden mukaan, salaiset operaatiot jne. Tämä on suurvaltapolitiikkaa, joka on tuttua myös muille suurvalloille niin Venäjälle kuin Kiinalle ja suurvallaksi yrittäville sekä entisen loistonsa hiilloksilla eläville.
Brzezinskin kirjoituksia ja puheita tutkiessa ei voi olle havaitsematta (puhun nyt kriittisestä ja objektiivisuuteen pyrkivästä havainnoijasta) miten hyvin hän on osannut ”ennustaa” tulevia tapahtumia. Tosin monet Brzezinskin vastustajat eivät puhu ennustamisesta, vaan hänen luomansa politiikan toteuttamisesta. Siitä minunkin mielestä on kyse. Brzezinski osasi kertoa etukäteen islamin nousun ja terrorismin kasvun. Molemmat olivat Yhdysvalloille ”hyviä vihollisia” Neuvostoimperialismin romahtamisen jälkeen. Irakin sodat käytiin Brzezinskin ajatusten pohjalta ja nyt piiritetään Venäjää valtaamalla ”lännelle” entistä maan etupiiriä Euraasia-politiikan merkeissä.
Suomessakin monet poliittiset pölvästit – toimittajat, UPI:n ”analyytikoot” ja politiikot – ovat kertoneet useaan otteeseen geopolitiikan ”etupiireineen” kadonneen Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Tosiasiassa se ei ole minnekään kadonnut, vaan elänyt mm. Brzezinskin muotoilemana kaiken aikaa. Nyt Yhdysvaltain ulkopolitiikan muututtua selvästi Venäjälle uhkaksi, geopolitiikka on jälleen nousemassa laajemminkin parrasvaloihin. Nousemassa, koska Venäjä on haastanut Yhdysvaltoja ja sen vasalleja (lue: Natoa) puolustaessaan omaa etupiiriään. Venäjällä on omat brzezinskinsä, joista ainakin yhtä tiedeakateemikko Vladimir Maksimenkoa jenkkien nöyristelijät ovat muokanneet pitkällä juoksulla poliittiseksi variksenpelättimeksi, siinä missä venäläiset puolestaan Brzezinskiä. Eittämättä isänmaallinen mies tämä Maksimenkokin.
Brzezinski on 88-vuotias, mutta vielä hiljattain, vuonna 2014, hän opasti Ukrainaa noudattamaan ulkopolitiikassaan Suomen linjaa. Siis pitämään hyvät suhteet Venäjään niin ulko- kuin kauppapolitiikassaan. Kuinka totuudenmukainen tuo toivomus oli, sitä on syytä kyllä miettiä. Vaikka Brzezinski onkin ikääntynyt, Yhdysvallat noudattaa vieläkin tunnontarkasti hänen ”Euraasia”-strategiaansa. Siihen kuuluu alueen toiseksi voimakkaamman valtion alistaminen tai kukistaminen (tuttu käytäntö Britannian vuosisataisesta manner-Eurooppa-politiikasta) ja tunnistaa muut mahdolliset aktiiviset valtiot, jotka voivat aiheutta Yhdysvaltojen eduille haittaa. Tässä geostrategiassa on oleellista, että ”kuninkaan” vasallit pysyvät yhtenäisinä ja hoitavat velvoitteensa isäntää kohtaan. Tässä siis löytyy merkitys nykyiselle Natolle, jonka olemassa ololta putosi pohja pois Neuvostoliiton ja Varsovan liiton hajotessa. Tähän läntisen imperialismin käsikassaraan halutaan Suomenkin liittyvän miekan kärjeksi, miekan, joka uhkaisi Venäjän toiseksi suurinta kaupunkia Pietaria ja Muurmanskin alueen valtavaa sotilaallista keskittymää sekä näiden välisiä yhteyksiä. Tämän tosiasian monet toivovat unohdettavan, kun meillä ”keskustellaan” Natosta. Suomelle se on kuitenkin elämän ja kuoleman kysymys.
Jutun alussa mainittu Intian presidentti Sarvepalli Radhakrishnan oli taustaltaan sitoutumaton eikä siis lähtenyt maan vaikutusvaltaisesta kongressipuolueesta, kuten maan useimmat johtajat. Hän seurasi maan pitkäaikaista presidenttiä Rajendra Prasadia. Radhakrishna oli mielenkiintoinen persoona, koska oli taustaltaan filosofi ja uskontotieteilijä. Hän oli toiminut professorina Kalkutan ja Oxfordin yliopistoissa sekä kanslerina myöhäisemmällä iällään Delhin yliopistossa. Yliopistomiehet eivät niinkään ole harvinaisia valtakuntien poliittisessa johdossa, mutta filosofit kylläkin. Valitettavasti.