Olen pitänyt Osmo Soininvaaraa aina viisaana porvarina. Tuossa viisaudessaan hän on vihreänä pääideologina ollut kampeamassa puoluetta vanhakantaisen liberalismin osaksi. Eikä ihme, olihan Soininvaara ennen viherherätyksen saamista ihan oikea liberaali. Mutta jostain syystä, jota Soinivaara ei ole, päinvastoin kuin esimerkiksi minä, pystynyt selittämään, miksi aito liberalismi ei ole ottanut juurtuakseen tähän pohjoiseen kansaamme.
Kotisivujensa blogissa 11.04. 2017 nimellä ”Jungner ja urbaani liberalismi” Soininvaara käsittelee Jungnerin kunnallisvaaleissa saamaa huonoa vaalitulosta. Soininvaaran kiukun takana on silti itse asiassa liberalismin Suomessa saama huono kannatus. Sitä ei ole parantanut sekään, että osa tuosta aatteesta on naamioitunut ”keskustavasemmistolaisuudeksi”. Se on sitä urbaania aatetta se… Itse asiassa Soininvaaran säälin kohde, Mikael Jungner omassa vuodatuksessaan, tunnustaa tuon aatteellisen kotinsa kirjoittaessaan: ”Arvelen että Helsingissä liberaali keskustavasemmistolainen/oikeistolainen vetää oikein hyvin, paitsi jos on demari.” Jää vain ihmettelemään, mitä liberaali porvari tekee sosialidemokraattisessa puolueessa. Ehkä on juuri sen vuoksi, ettei Suomessa ole muuta nostetta antavaa areenaa liberaaliporvarille kuin SDP?
Soininvaara hekumoi ”keskustavasemmistolaisen liberalismin” mahdollisuuksista, kunhan vain vanhat puolueet ensin lakkautettaisiin ja sitten perustettaisiin uudet. Edes mennyt toverini olisi todennut tuohon: ”Jos tädillä olisi munat, se olisi setä”. Itse olen pohtinut paljonkin liberalismin ja sosialismin suhdetta. Juuri niin – sosialismin, koska sosialidemokratia on sosialismin demokraattinen haara. Sosialismi on monessa mielessä poliittisen liberalismin perillinen. Juuri sosialidemokratia pelasti sosialismille poliittisen liberalismin kalleimmat aarteet – kansanvallan, ihmisoikeudet ja vallan kolmijako-opin (viimeeksi mainittua ei kuitenkaan valitettavasti esim. Ranskassa). Mutta tähän tämä liberalismin yhteiselo sosialismin kanssa sitten päättyykin.
Päättyy siksi, että sosialismi nousi vastavoimaksi taloudelliselle liberalismille ja sen tuottamille yhteiskunnallisille karmeuksille, joita aatteen vanhakantaisessa muodossaan vaalitaan vielä kaukoidän hikipajoissa mm. lapsiityövoiman ja 12-tuntisten työpäivien muodossa. Tuota liberalismin käytännön toteutusta en ole kovinkaan monen ”liberaalin” täällä meillä huomannut vastustavan ainakaan näkyvästi. En edes vihreiden ”liberaalien”. Ehkä se on oire aatteen juurtumisen vaikeudesta pohjoiseen kansaan ja kamaraan?
En ole häätämässä ketään sosialidemokraateista, meillä kun on katto korkealla ja seinät leveällä. Mutta olen silti Soininvaaran kanssa samaa mieltä, että Jungner todellakin sopisi hyvin liberalismin henkilögalleriaan ja olisi siellä ainakin tätä nykyä vieläpä edistyksellisemmästä päästä. Siinä olen kuitenkin eri mieltä niin vihreiden liberaalien kuin vähän punertavienkin kanssa, ettei keskustaliberalismi, kallistui se sitten vasemmalle tai oikealle, sovi aatteena palkansaajien leiri. Liberalismin uusin versio – uusliberalismi – on syöksemässä yhdessä tuotannon valtavien muutosten kanssa meidät vanhakantaisen epätasa-arvon syöveriin. Työttömyys on tullut jäädäkseen, jos emme tee hyvin radikaaleja muutoksia työaikaan ja kansalaisten elämisen edellytyksiin. Länsimaisten yhteiskuntien epätasa-arvo on lisääntynyt rajusti, kiitos uusliberalismin. Rikkaiden ahneus on kasvanut uusiin sfääreihin, keskiluokka kutistuu ja lainsäädäntöä rukataan mitä monipuolisemmin rahan harvainvaltaa suosivaksi.
Tätä kehitystäkö vastustettiaisiin muka liberalismilla! Ei todellakaan! Ei sitten minkäänlaisella tai mihin suuntaan tahansa kallistuvalla. Ei siihen pystynyt aikanaan vanhakantainenkaan poliittinen liberalismi. Siihen vaadittiin sosialismia ja toki myös ammattiyhdistysliikettä. Kyllä nämä soininvaarat, jungnerit ja verkkosukissaan kekkaloivat unelmien penääjät elävät aivan eri todellisuudessa, missä yhä kasvava kelkasta putoava kansalaisten joukko. Timo Soini oli kupla-puheissaan siinä mielessä oikeassa, että pääkaupunkiseudulla varsinkin sellainen on todellisuutta. Tuo kupla on kuitenkin väriltään enemmänkin sininen tai musta.
Sanottakoon se vielä selvällä suomen kielellä: ”Urbaani liberalismi” on ihan samaa paskaa eri kääreessä, mitä vanhakantainenkin liberalismi! Jos ei olisi, niin miksi sitten kuljemme yhteiskuntaa jyrkästi eriarvoistavaa tietä ja tuhoamme kiihtyvällä tahdilla hyvinvointiyhteiskuntaa, tuota sosialidemokratian parasta luomusta?