Tämä kuluva vuosi tuli aloitettua tipattomasti. Otimme sitä vastaan parin tuttavapariskunnan kanssa. Hetkellinen raittiuteni ei johtunut mistään suuremmasta periaatteesta, vaan ihan siitä, että olin autolla liikkeellä. Hauskaa oli meillä kaikilla, joten iloa voi olla ilman viinaakin. Raketteja emme enää ampuneet, mutta perinteinen keskustelu kyllä maittoi ja virkisti.
Ystäväni Markku lainasi tuona aattoiltana joululahjaksi saamansa kirjan ”Raaka tie Raatteeseen”. Aloitin sen lukemisen seuraavana päivänä enkä malttanut oikein laskea opusta käsistäni. Tuon Teemu Keskisarjan teoksen lukukokemus oli upea. Oli samalla pakko tehdä vertailua pariinkin kertaan aiemmin lukemani Hjalmar Siilasvuon ”Suomussalmen taistelujen” kanssa. Sen kartat olivat Keskisarjan kirjaa paremmat, joten tapahtumien seuraaminen terävöityi.
Keskisarjan kirja on mainio esimerkki hyvästä sotahistorian popularisoinnista. Hänen näkökulmansa nousee ruohonjuuritasolta eikä suurten sotapäälikköjen aivotuksista. Tätä tutkija itse alleviivasi Suomussalmen taisteluja koskevassa alustuksessaan, jota kävimme kirjan lainanneen kaverini kanssa kuuntelemassa Mäntässä. Hän luennoi aiheesta Gustaf-museossa G.A. Serlachius-yhtiön entisessä pääkonttorissa, jota paikkakuntalaiset kutsuvat ”Valkoiseksi taloksi”. Talon kellarissa sijainneessa tutkijakammiossaan Keskisarja sai idean Raatteentien teokseensa.
Keskisarja kertoi tutustuneensa tutkimusta tehdessään nyt jo edesmenneen mänttäläisen Kunto Ruokolaisen keräämään aineistoon paikkakunnan kaatuneista. Ruokolainen keräsi tiedot kaikista mänttäläisistä kaatuneista kansalaissodasta, talvisodasta ja jatkosodasta. Tätä aineistoa kertyi arkistoon 25 mapillista. Keskisarja oli tuolloin kirjoittamassa tehtäväksi saaneena G.A. Serlachiuksen elämänkertaa. Se julkaisiin vuonna 2010 nimellä ”Vihreän kullan kirous. G.A. Serlachiuksen elämä ja afäärit.” Tutustumisen arvoinen nopus sekin.
Kunto Ruokolaisen, mänttäläisen sosialidemokraatin, suurtyö sai tutkija Keskisarjalta vuolasta kiitosta. Eikä turhan tuo teko on omassa lajissaan uroteko siinä missä Raatteen sankareiden omassa. Ruokolaisen kokoelma käsittää 25 mapillista tavaraa ja siitä on Keskisarjan mukaan hyödynnettävää lukemattomille tutkijoille tulevaisuudessakin. Hän itse on parhaillaan kirjoittamassa kirjaa Tolvajärven taisteluista, joihin juuri mänttäläisiä osallistui lukumääräisesti paljon enemmän kuin Suomussalmen ja Kuhmon taisteluihin. Niinpä myös kaatuneita oli enemmän.
Keskisarja avaa kirjansa lopussa myös Suomussalmen sankarin Siilasvuon persoonaa tavalla, joka monelle lukijalle saattaa olla aivan uutta tietoa. Laajemmin on toki tunnettu Siilasvuon ja Paavo Susitaipaleen keskinäinen kauna ja epäsopu. Keskisarja ei unohda korostaa Susitaipaleen äärioikeistolaisuutta, mutta jättää silti kertomatta alkutaisteluissa möhlineen ja myöhemmin parikin kertaa romahtaneen everstiluutnantti Leo Kyanderin ”sankariteot” vuoden 1918 kansalaissodassa. Niihin haluan palata tuonnempana, jotta tämänkin sankarin kuva kirkastuisi. Kyander osasi kyllä osoittaa urheutta vangittujen punaisten ja yhden valkoisenkin teloituksessa, mutta oikeassa sotatilanteessa kaverilta menikin vetelät housuihin. Sen sijaan aito fasisti everstiluutnantti Paavo Susitaival oli mies paikallaan vaikeassa tilanteessa.
Suosittelen Keskisarjan kirjaa niiden luettavaksi, jotka ovat kiinnostuneet historiasta ja talvisodastamme.