Suomen rikkain promille on hyvin, hyvin vihainen, kuin Nasse-setä aikoinaan. Siksi se on komentanut valtamedian ja oikeistopuolueet kampittamaan hallitusta, joka näkee tarpeelliseksi pitää huolta yhteiskuntamme heikommistakin.
”Kuolkoot pois”, oli erään Rikkain promille – kirjaan haastatellun kommentti ihmisistä, jotka tarvitsevat yhteiskunnan turvaa. Samaa mieltä ovat monet persuiksi netissä julistautuvat riemuidiootit. Ja lisäävät, että demarit ovat näin toimiessaan ”käsi muiden taskussa”. Tuo ”käsi taskussa” aihetta on tarjoiltu minulle Facebookissa monissa vastakommenteissa, joihin en ole katsonut tarpeelliseksi vastata. Pari riemuidioottia on käynyt katsomassa profiiliani ja sen perusteella tuominnut minut sosiaalityötä tekevänä tarpeettomaksi ihmiseksi.
No, tein vastavuoroisen vierailun heidän sivuilleen. Toinen hyypiö oli ilmeisesti feikki salakyttä, koska hänellä ei ollut mitään tietoja kerrottavana itsestään. Siis varsinainen reptiili, jos halutaan käyttää Mestari Halla-ahon nimittelyissään käyttämää käsitettä. Toinen taas oli jonkinlainen kuppilan pitäjä, oletettavasti yksi näistä kotipaikkansa räkälöiden pitäjistä. Mies varmaankin tunsi olevansa Suuri Yrittäjäpersoona, jos ei nyt aivan isänmaamme selkäranka niin jotakin sinnepäin. Tuo suuri yrittäjä ei ymmärrä edes tulonsiirtojen vaikutusta omaan bisnekseensä. Kuten ei ymmärrä suuri osa palvelusektorin omistajista ja pomoista.
Jos verottajankäsi ei olisi meidän veronmaksajien taskussa edes tällä tavoin, jäisi kotkalaisen räkälänpitäjänkin tehtäväksi kitua pelastusarmeijan soppajonossa. Niin ja täyttää rikkaimman promillen suurin toive – kuolla joutilaana elämänä täältä pois menestyvää promillea häiritsemästä. Tätä meidän suuri yrittäjäpersoonamme ei voi tietenkään tunnustaa, kun tuntee olevansa Kone-Herliinien ja muiden vientiteollisuuden taitajien kanssa samassa porukassa elättämässä ”tarpeettomia ihmisiä” – sairaita, rampoja, eläkeläisiä… Niin ja sosiaalityöntekijöitä.
En osaa sanoa miehen yrittäjäosaamisesta mitään enkä edes välitä tietää. Se kuitenkin kävi selväksi, että hänen ymmärrys kansantaloudesta ja tiedot yhteiskunnasta olivat olemattomat. En voi lakata ihmettelemästä, kuinka niin vähäisellä tietämyksellä ja ajattelukyvyllä varustetut ihmiset katsovat olevansa päteviä sanomaan ”totuuksia” vaikka mistä. Näitä pepusta repäistyjä käsityksiä ei tietenkään saa missään nimessä arvostella tai kyseenalaistaa. Sellainen aiheuttaa välittömästi primitiivireaktioita nimittelyjen, väheksymisen ja aggressioiden muodossa. Tästä syystä pyrin jättämään johdonmukaisesti nämä tapaukset oman arvoonsa.
Oleellisempaa onkin pohtia sitä, mistä nämä riemuidiootit imevät itseensä potaskaa, joka muuttuu ontossa päässä valheelliseksi varmuudeksi siitä, että muka tietäisi jotain. Kysehän on samasta asiasta kuin ns. Trump-ilmiö. Suomessakin asiaa on tongittu jonkin verran mm. perussuomalaisia tutkimalla. Tämä on vahvistanut ymmärrystä siitä, että kyseinen porukka on vähemmän koulutettua, suhtautuu tieteeseen ja tutkittuun tietoon epäilevästi ja on keskivertoa aggressiivisempaa sekä helpommin ohjailtavissa.
Kyseessä on kuitenkin paljon laajempi asia kuin pelkät persut. Ilmeisesti elämme eräänlaista tylsistymisen aikakautta, missä kansan suuren osan mielenkiinto kohdistuu epäolennaisuuksiin itsensä viihdyttämisen merkeissä. Tässä taas on massamedialla ja sen tarjonnalla keskeinen osa. Yksilön tajunnan täyttäminen epäolennaisuuksilla ja tylsistyttävällä viihteellä ei ole pelkkää helppon rahan tekemistä. Sillä on myös keskeinen ja äärettömän tärkeä poliittinen ulottuvuus. Tuolla kulttuurisella ja henkisellä roskalla voidaan turruttaa monen yksilön tietoisuus omista eduista ja saada hänet reagoimaan jopa niitä vastaan.
En voinut olla nauramatta, kun eräs tuntemani toimeentulotuen turvin elelevä käytti tuota yllä kerrottua ”käsi yrittäjän taskussa” -klisettä. Hän ei nähnyt ristiriitaa puheidensa ja oman tilanteensa välillä. Siis yhdistämään verotusta, tuota tulonjakomekanismia, hyvinvointiyhteiskunnan edellytyksenä ja sen mahdollistajana Tällainen sokeus näyttää vaivaavan monia muitakin samassa tilanteessa tai sen uhkan alla eläviä lajitovereita.
On toisaalta väärin syyllistää yksin näitä, itseään polveen ampuvia onnettomia. Yleensä heidän lähtökohdat ovat jo syntyessä sellaiset, ettei niistä ponnistaminen parempaan onnistuisi kovin monelta muultakaan. Valokeila pitää sen sijaan kohdistaa näihin median ja puolueiden prostituoituihin; politiikkoihin ja toimittajiin sekä heidän esimiehiinsä, jotka tietoisesti ohjailevat tiedotuksen virtaa, hallinnoivat totuutta ja syöttävät teemoja iskusanoineen riemuidioottien toisteltavaksi.
Elämme aikaa, jossa rikkain promille ja suomalainen taantumus laittavat toiveensa nyt kokoomukseen ja perussuomalaisiin rakentuvasta hallituksesta. Herra meitä siitä varjelkoon! Sellainen olisi kylmää kyytiä palkansaajille, työttämille, eläkeläisille ja köyhille.