Italian matkallamme marraskuussa 2022 kävimme Vesuviuksen tulivuorenpurkauksen kuuluisaksi tekemässä Pompeijissa.  Kokemus oli vaikuttava monellakin tapaa.  Tulivuoren aiheuttamat tuhot olivat hirvittävät eikä ainoastaan Pompeijissa.  Myöhempien aikojen historiantutkimuksen näkökulmasta taas oli onnekasta se, että noiden tuhojen ansiosta käsityksemme muinaisesta Rooman valtakunnasta on paljon rikkaampi ja yksityiskohtaisempi.  Tuhka ja hohkakivet säilöivät liki kahdeksi tuhanneksi vuodeksi paljon materiaalia esiinkaivettavaksi, vaikka paljon myös tuhoutui.  Nykyisin vaarana taas on tuo esiin kaivu.  Ilma ja säiden vaihtelut haurastuttavat etenkin rakennuksia ja niiden maalauksia.  Suuri osa mm. freskoista onkin pelastettu museoihin.

Pompeijin kaupunki peittyi Vesuviuksen syöksemään tuhkan ja hohkakivien massaan.  Kyseinen purkaus tuhosi myös muinaiset roomalaiskaupungit Herculaneumin, Stabiaen, Oplontisin ja Boscorealen.  Purkaus tapahtui keisari Tituksen hallintokaudella ja sitä oli edeltänyt vuonna 62 eKr. Vesuviuksen aiheuttama maanjäristys.  Osa sen tuhoamista rakennuksista oli ehditty jo korjata tai rakentaa uudelleen. 

Pompeiji sijaitsee nykyisen Campanian hallintoalueella, jonka pääkaupunki on Napoli.  Tuolla Vesuviuksen rinteillä sijaitsevalla kaupungilla on pitkä muinaishistoria.  Ennen roomalaisten esimmäiseltä vuosisadalta eKr. tekemää valtausta siellä asuivat oskaanit ja myöhemmin sen valloittivat samnilaiset.  Pompeiji oli vilkas kauppakaupunki päinvastoin kuin Herculaneum, joka taas oli enemmänkin lomakaupunki.

 

Tuhka ja hohkakivet  olivat eräänlainen peite, jonka ansiosta kaupunki on säilynyt vuosisatojen ajan huonolta säältä ja ihmiskäden tuhoilta.  Herculaneum löydettiin 1738 ja Pompeji 10 vuotta myöhemmin. Sen ensimmäiset kaivaukset tehtiin jo 1700-luvulla, jolloin argeologisista menetelmistä ei vielä tiedetty mitään.  Kaivauksia motivoi enemmänkin muinaisaarteiden ryöstely kuin aito historiallinen tai tieteellinen kiinnostus niistä.  Nykyään 66 hehtaaria käsittävästä Pompeijin alueesta on kaivettu esille 45 hehtaaria ja työ jatkuu edelleen.

 

 

Purkaus

Pompeijin tuhonnut päivä oli sattumalta Vulcanalia, jolloin vietettiin tulen jumalan juhlaa.  Tuo juhla oli täällä kertaa tulisempi mitä kukaan saattoi ajatella.  Purkaus alkoi räjähdyksellä.  Tulivuori syyti ainakin sata miljoonaa tonnia tuhkaa ja hohkakiveä ilmaan arviolta jopa 15 kilometrin korkeuteen.  Aurinko peittyi näkyvistä.  Luoteistuuli levitti materiaalia ja myrkyllisiä kaasuja kohti vuoren eteläpuolella sijainnutta Pompejia.  Se hautautui jopa viiden metrin hohkakivi- ja tuhkakerroksen alle.  Ilmeisesti purkaus muutti myös tulivuoren muotoa.

 

Purkauksessa menehtyi noin 2 000, mahdollisesti jopa 3 000 ihmistä.  Osa asukkaista pakeni, mutta osa taas jäi odottamaan parempia aikoja.  Niitä ei kuitenkaan pompeijilaisille enää suotu.  Ihmiset eivät näet olleet tietoisia Vesuviuksen luonteesta tai edes siitä, mikä tulivuori on, joten purkaukseen ei osattu varautua.  Vesuvius oli oireillut jo pitemmän aikaa, ja maanjäristyksiä oli esiintynyt, mutta merkkejä ei osattu tulkita oikein.  Eräs roomalaisten yleisistä selityksistä tulivuorille ja niihin liittyville maanjäristyksille oli tulivuorien alle haudatut jättiläiset.  Näiden rauhattomuus muka aiheutti lähialueiden maanjäristykset.  Sata vuotta myöhemmin Cassius Dio kirjoittikin, että ennen Vesuviuksen purkausta jättiläishavainnot olivat lisääntyneet. Tuolloin uudenaikaisimman selityksen ilmiölle esitti Seneca.  Hän oli jo muutamia vuosia ennen purkausta arvioinut, että maanjäristyksillä oli tekemistä myrskyjen kanssa, ja että maailman eri osat olivat jotenkin yhteydessä toisiinsa.  Näidenkään näkemysten pohjalta purkauksen ennustaminen oli mahdotonta.

 

 

 

 

 

Purkauksesta on säilynyt yksi silminnäkijäkuvaus kuululta kirjailijalta Plinius nuoremmalta.  Hänen enonsa, luonnontutkija ja laivastokomentaja Plinius vanhempi kuoli purkauksessa lähdettyään evakuoimaan asukkaita Vesuviuksen läheisyydestä.  Hän kuoli todennäköisesti hiilidioksidimyrkytykseen. Plinius nuorempi kirjoitti asiasta kirjeen kuuluisalle historioitsija Tacitukselle, joka muuten on tehnyt ensimmäisen kirjallisen maininnan suomalaisistakin.

Purkaus kesti yhteensä yli vuorokauden.  Pompeji oli kauempana kuin Herculaneum, joka peittyi saman tien mudan ja laavan sekoitukseen.  Pompejista alkuvaiheessa paenneet ihmiset pystyivät vielä pelastautumaan, sillä satanut tuhka ja hohkakivi ovat suhteellisen kevyttä materiaalia ja ulkona liikkuminen oli mahdollista.  Useat asukkaat eivät kuitenkaan ymmärtäneet paeta tai he pelkäsivät omaisuutensa tulevan ryöstetyksi heidän poissa ollessaan.  Osa paenneista jopa palasi kaupunkiin kesken purkauksen.  Näin teki mm. edellä mainittu Plinius nuorempi, joka äitinsä vastustuksesta huolimatta halusi palata.  Hän huomasi onnekseen, että jääminen Pompeijiin oli todella vaarallista.

Vesuviuksen purkaus oli valtava katastrofi myös Roomalle taloudellisessakin mielessä.  Toisin kuin aikaisemmin maanjäristysten jälkeen, kaupunkeja ei enää rakennettu uudelleen.  Roomalaiset kuitenkin suorittivat paikalla myöhemmin tunnelikaivauksia, joiden yhteydessä ryöstettiin arvokkaita esineitä. V uoren pohjoispuoli toipui paljon paremmin. Napolinlahti kokonaisuutena taantui kuitenkin hyvin pitkäksi aikaa.

 

Reino Seppänen