En nähnyt niin sanottuja linnanjuhlia, koska en ole katsonut niitä vuosikausiin.  Oikeastaan vuosikymmeniin.  Rouva kyllä katsoi ja on katsonut.  Minä olen viihtynyt paremmin lukien tai kirjoittaen.  Tässä tapauksessa viihdyin paremmin kuvien korjailun parissa PhotoShopilla ym. ohjelmilla.  Siksi minulle oli yllätys lukea, ettei naapurimaamme Venäjän diplomaatteja kutsuttu tilaisuuteen. 

 

Hetken asiaa mietittyäni ymmärsin kyllä syyn.  Takana on sama moukkamainen, diplomatian vuosisataisia perinteitä rikkova käytös, johon presidentti Niinistö on syyllistynyt aiemminkin ja kasvavassa määrin tämän meneillään olevan Ukrainan konfliktin aikana.   Pitempään asiaa pohdittuani, ymmärsin, että tämän tylyn ratkaisun takanahan on itseasiassa Niinistön persoonallisuus ja sen teiniasteelle jäänyt kehitys.  Niinistön käyttäytymistä on aina säännellyt ilkeily ja tietynlainen kostonhimoisuus satakuntalaiseen luonteenlaatuun käärittynä.  Muistan nämä piirteet hänen poliitikon uraltaan, jolloin mm. Tarja Halosta vastaan käymässä presidenttikisassa hän nälvi avoimesti Halosta ja pyrki väittelyissä repimään auki haavoja aina kansalaissodasta lähtien.

 

Niinistöstä ovat etenkin porvarilliset tahot pyrkineet leipomaan jonkinlaista valtiomiestä.  Siihen on kuitenkin perin vähän aitoja aineksia.  Hänen kultauksensa tässä mielessä on maalattu katinkullalla, toki  valtamedian ja kaikenlaisten mielistelijöiden uutteralla tarmolla sudittuna.  Oikealla valtiomiehellä on kyky  nousta pikkupolitikoinnin ja piikittelyn ulkopuolelle näkemään kansakunnan etu, ei vain hetkellisesti, vaan kauaksi tulevaisuuteen.  Valtiomiehiä Suomen presidenteistä tässä mielessä olivat ennen kaikkea Paasikivi, Kekkonen ja Koivisto.  Siksi Niinistöstä puhuminen heidän yhteydessään on noiden kolmen presidenttimme häpäisyä.

 

Suurimmalle osalle suomalaisista Venäjän hyökkäys Ukrainaan on ollut järkytys.  Ei ole suinkaan väärin, että siihen reagoidaan voimakkaastikin.  Niin näyttää tehneen kansakin, osa ns. hihansa polttaen.  Tavallisilta tallaajilta se on ymmärrettävää, mutta jos kansakunnan johto menettää malttinsa, silloin ollaan hyvin pelottavassa tilanteessa.  Terveen järjen pitäisi kuitenkin kertoa, ettei Suomi olen sentään sodassa osallinen.  Hetkittäin olen aistivinani, että valtiojohtomme näyttää jopa toivovan, että olisimme.  Siitä kertoo myös tämä viimeinen, epädiplomaattinen tölväisy.  Minusta tuntuu nyt siltä, että kaikki rikottavissa olevat naapurisuhteiden ikkunat Venäjän suuntaan ovat nyt tulleet rikottua, ottamatta lukuun varsinaista sodanjulistusta.

 

Reino Seppänen

08.12.2022 Facebook