Pillipiiparien paluu 3.
Perussuomalaisten puheenjohtaja on mielenkiintoinen ja outo persoona. Hän on älykäs ja taitava kirjoittaja, hämärä julistaja, jonka ajatukset ja mielipiteet ovat pelottavia. Olen lukenut Halla-ahon tekstejä koko joukon ja ajoittain ihaillut hänen terävää reagointia ja iskevyyttä. Valitettavan usein tekstin argumentointi horjuu pahasti. Olen jäänyt ihmettelemään, johtuuko se Halla-ahon kapeasta yleissivistyksestä, jossa näyttävät loistavan poissaolollaan etenkin sosiologia, valtiotieteet ja -filosofia. Tämä olisi anteeksi antamaton puute ihmiselle, joka niin mielellään arvostelee yhteiskuntarakenteita ja länsimaista ihmiskäsitystä sekä oikeusvaltiota.
Olen mielessäni päätynyt johtopäätökseen, että Jussi Halla-ahon sanankäytön takana on hyvin kapea näkemys niin ihmisestä kuin hänen luomastaan kulttuurista yhteiskuntarakenteineen. Hänen ajattelunsa nojautuu ankaraan käsitykseen ihmiseläimestä, jonka kaiken käyttäytymisen takana ovat vaistot ja laumaeläimen tapa toimia ja järjestäytyä. Oma näkemyksenikin lähtee paljolti tuosta lajimme laumaluonteesta, mutta sitten näkemyksemme Halla-ahon kanssa eroavatkin. Siinä missä hän pysähtyy näkemyksissään liki alkuihmisen asteelle, minä näen valtavan kulttuurillisen kehityksen, sivilisaatioiden nousun, kehityksen ja tuhon sekä viime kädessä ihmisen vahvan, jatkuvan pyrkimyksen ymmärtää itseään ja ympäröivää maailmaa.
Minun yhteiskunnalliseen ajatteluuni kuuluvat antiikin Kreikan ja Rooman perinne, valistusajan ajattelijat, Ranskan suuren vallankumouksen perinne, Virginian valtiosääntö, Yhdysvaltain vapausjulistus ja perustuslaki, brittiläisen parlamentarismin kehitys, utopisti sosialistit, Marx ja Engels, demokraattinen sosialismi. Ne ovat asioita, joita minä haluan puolustaa ja sillä nousen mitä ilmeisemmin puoluejohtaja Jussi Halla-ahoa ja hänen kannattajiaan vastaan. En ole heitä vastassa yksin, vaan takana on lukemattoman monia muita humanismin puolustajia demokratian eri leireistä.
Oletettavasti Halla-ahon innostus rotuteorioihin on hänen näkemystensä lähtökohta. Siltä nousee hänen pelkonsa vierasta kohtaan ja myös intonsa julistaa länsimaiden tuhoa. Onko tuo huuto uhkasta aitoa ”hätää” vai ainoastaan keino markkinoida fasismia, sitä on mahdotonta sanoa, koska historiasta tiedämme, ettei fasisti puhu koskaan totta. Siinä onkin yksi syy, miksi fasismin kanssa flirttailevat yleensä joutuvat petetyksi ja häviölle. Vaikka Halla-ahon ja hänen kannattajiensa möly maastamuutosta on julmettua ja ylimitoitettua, en ainakaan minä ole varma siitä, haluavatko he todella korjausta asiaan. Epäilen sitä siksi, että muutos veisi heiltä niin sanotusti syömähampaan. Sääntelemättömän maahanmuuton kritiikki on minustakin kyllä perusteltua, mutta Halla-ahon mölykuoroon en kyllä ryhdy sen fasistisuuden vuoksi.
Hirveintä Halla-ahon yhteiskunnallisessa ajattelussa on sen lähtökohta: käsitys ihmisestä ja ihmiskunnasta. Törmäsin aikoinani hänen blogiinsa ”Ihmisarvosta” (Scripta 13.4.2005). Se oli täyttä puppua, jota ei kukaan humanismin ja valistuksen perillinen voi ottaa vakavasti. Sain Halla-ahosta kirjoituksen perusteella kuvan löyhäpäisestä fasistista, joka yrittää epätoivoisesti todistaa olevansa oikeassa naurettavilla väitteillään. Väitteillä, joilla ei ole kovinkaan paljon yhteistä todellisuuden kanssa. Sittemmin olen kyllä joutunut täsmentämään tuota minulle tullutta kuvaa herra Halla-ahosta. Niinpä poistin sanojen joukosta yhden, löyhäpäisyyden. Halla-aho on terävä ja älykäs mies ja siksi vaarallinen.
Halla-aho kirjoittaa ihmisarvosta aksioomana, jonka kieltäminen koetaan yleisesti epäkorrektina. Hän toteaa, että jos kaikki olisivat samanarvoisia, siitä seuraisi, että ihmisen arvo tunnetaan ja että sitä voitaisiin mitata! Hei, haloo, herra Halla-aho! Miksi siitä pitäisi seurata vaatimus mitattavuudesta? Filosofiassa aksiooma on perusolettamus ja sen piirissä tietysti voidaan tästäkin asiasta saivarrella. Mutta oikeudellisesti ja etenkin kansainvälisen oikeuden kannalta ihmisarvo on yleisinhimillinen oikeus, joka on lakisääteinen (vrt. mm. Suomen perustuslaki) ja kansainvälisin sopimuksin hyväksytty (mm. Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus). Lähtökohta on siten selkeä, ihmisarvo ei tarvitse mittausta eikä punnitusta, kun se on niin päätetty. Vain fasisti tarvitsee eriarvoisuuden julistamiselleen todisteita ihmisarvosta mittauksin ja punnituksin.
Halla-aho kirjoittaa blogissaan: ”Mikään ulkoa (taivaasta) tuleva ominaisuus ihmisarvo ei voi olla, tai ainakaan sitä ei voida sellaiseksi osoittaa, koska sitä ei ole kirjoitettu tähtiin, vesiin eikä kallioihin.” Onko kukaan väittänytkään, että se olisi? Se on ihmiskunnan ja eri kansojen enemmistön ymmärrys siitä, että ihmiselämä on ainutkertaista ja kaikilla on oikeus siihen lähtökohdistaan huolimatta. Nürnbergin oikeudenkäyntien jälkeen tuo näkemys vahvistui, mutta aika ajoin ilmestyy yksilöitä, jotka rotan lailla haluavat kalvaa tuon lain ja sopimuksen arvovaltaa ja olemassaolon oikeutta.
Halla-aho on omissa kieroutuneissa pohdinnoissaan päätynyt siihen, että ainoa mitattava ja kiistaton ihmisarvo on yksilön instrumentaalinen arvo! Hän siis väittää, että ihmisarvo voi olla vain välineellistä. Sanoisin, että typerä ja halpahintainen silmänkääntötemppu! Ongelmaksi tässäkin tapauksessa nousee näet kysymys, kuka sitten määrää tuon ”instrumentaalisen” arvon? Eihän sitäkään ole taivaasta annettu tai kallioihin hakattu. Kas, kas. Blogia lukiessa tämäkin asia selviää. Sehän on itse mestari Halla-aho, joka kertoo jumalan asemesta, kuka on kelvollinen elämään, kun tulee aika pohtia, keitä veneestä on pudotettava. Tosin hän yrittää heivata todistustaakan jonkin mystisen pakon, katastrofin tms. jälkeisen ajan harteille. Sieltä sitten löytyy jonkinlainen ”arvon määrittelijä”, ilmeisesti Führer tai Mestari, joka sanelee eloonjäämisjärjestyksen.
Halla-aho toteaa, että ”Yksilöt voidaan perustellusti asettaa arvohierarkiaan sen mukaan, miten paljon heidän kykyjensä tai osaamisensa poistaminen yhteisön käytöstä heikentäisi yhteisöä.” No, tässähän kohtaamme selvääkin selvemmän fasistisen arvopohjan. Lukija painakoon tämän mieleen ja pohtikoon, mikä olisi hänen oma ”instrumentaalinen arvonsa”, mikäli siirtyisimme yhteiskuntaan, jossa oikeus elämään pohjautuisi näin kivikautiseen ajatteluun.
” Maanviljelijä, syötävien eläinten kasvattaja ja rakennusinsinööri ovat arvokkaampia kuin muut, koska ilman heitä yhteisö kuolisi nälkään ja kylmään. Toisaalta he selviytyisivät hengissä, vaikka kaikki muu osaaminen poistettaisiin. Asetta käyttävä yksilö on seuraavaksi arvokkain, koska hän suojelee ruokalaaria ja asumusta pedoilta ja vihollisilta sekä estää yhteisön jäseniä toteuttamasta primitiivisempiä viettejään ja tuhoamasta toisiaan.” Tuota tekstiä lukiessa tulee miettineeksi, että mitä aikaa tohtori Halla-aho oikein luulee elävänsä. Ja mikä olisi se tilanne, jossa jouduttaisiin pohtimaan tällaistakin asiaa? Perussuomalaisten vallankumousko? Olisihan sekin valtava katastrofi! Maanviljelijä ja ehkä eläintenkin kasvattaja saattaisi kyllä tuottaa itselleen ja perheelleen elannon oloissa, joissa ”ylimääräiset ihmiset ovat yli laidan heitettäviä, jos vene alkaa vuotaa”. Mikä sellainen vuototilanne olisi? Sen Halla-aho jättää visusti kertomatta. Kuten myös sen, ettei maanviljelijäkään kauaa ajelisi traktorillaan ja leikkuupuimurillaan, kun koneita tekevät ja korjaavat duunarit on pudotettu purresta laitteisiin polttoaineita tuottavien työntekijöiden tavoin.
Uskallan epäillä, ettei tohtori Halla-aholla löydy sellaista kompetenssia, jolla hän pystyisi pätevästi arvioimaan minkään ajan henkilöstötarvetta. Rohkenen olettaa, ettei sellaista osaamisaluetta hänelle kehittynyt ainakaan yliopisto-opiskelujen ansiosta. Mene ja tiedä, kasvoiko pätevyys Suomen Sisun siinä opiskeluryhmässä, jossa perehdyttiin mm. Alfred Rosenbergin teoksiin. Sillä suunnalla toki löytyy niksejä ja osaamista siitä, kuinka ”veneestä pudotetaan tarpeettomat ja epäkelvot ihmiset”.
Vaikka epäilenkin Halla-ahon kykyä arvioimaan ”tarpeellisten” eli veneeseen jäävien ihmisten valintaa, hän kuitenkin jatkaa po. blogissaan tuota ”tarpeellisten henkilöiden” tai oikeastaan ammattien listaa. Käsityöläinen, lääkäri ja tietysti sotilas kelpuutetaan. Jostain syystä Halla-aho rakastaa rakennusinsinööriä, koska mainitsee sen toisenkin kerran, mutta rakennusmiehistä hän ei puhu halaistua sanaa. Minun ja monen muun mielestä rakennusinsinöörin voisi myös kipata veneestä, ellei Halla-aho suostu ottamaan arkkiinsa myös rakennusmiehiä…
Olen keskustellut tässä ajan vieriessä muutaman viisaan ihmisen kanssa, mikä on se Halla-ahon visio lopunajoista tai lähes lopunajoista, joita varten hän näitä ideoitaan kehittää. Osa katsoo, että hänen ajatuksissaan kyse on todellakin jostain suuresta katastrofista tulevaisuudessa. Näitä viimeiseen taistoon valmistautuvia oikeistolaisia on Yhdysvalloissa ties, kuinka paljon. Jotkut taas sanovat, että Halla-aho vain rakentelee rotuteorioittensa jatkoksi mallia ihanneyhteiskunnalleen.
Olkoon miten tahansa, niin Halla-ahon näkemykset ovat raa´an anti-humanistisia, suoraan sanoen fasistisia. Oletan kuitenkin hänen olevan ylpeä niistä. Vai sanotaanko salaylpeä, koska hän ei ilmeisestä halustaan huolimatta tahdo enää julistaa niitä julkisesti ja kovaan ääneen. Halla-ahosta onkin tullut eräänlainen poliittinen nuorallatanssija sen jälkeen, kun perussuomalaisten kannatus on noussut maassamme yllättävän suureksi ja miehestä itsestään tullut suosittu puoluejohtaja. Tähän ristiriitaan saattaa rakentua puolueen ja liikkeen romahdus tulevaisuudessa. Populistis-fasistinen rakennelma sisältää näet oman tuhonsa siemenen. Perussuomalaiset koostuvat äärimmäisen monivivahteisesta porukasta, jossa törmäävät toisiinsa erilaiset tavoitteet, näkemykset ja röyhkeät vallanhimoiset johtajatyypit sekä laaja tylsämielisten rasistien joukko. Ei unohdeta kuitenkaan niitä aivan tavallisia suomalaisia, jotka ihastelevat mestari Halla-ahoa, sivistynyttä tohtorismiestä, jonka kaikkia sivistyssanoja he eivät edes ymmärrä. Jos ymmärtäisivät esimerkiksi mitä egalitaristinen höpinä tarkoittaa ja missä yhteydessä sitä mestari käyttää, ihastus ei ehkä olisikaan kovin suurta?
Olen ihmetellyt jo pitkään, miksi Halla-ahon kirjoituksiin ei ole puututtu tehokkaammin poliittisten vastustajien toimesta. Siis ennen kaikkea demokraattisten puolueiden johtajien ja poliittisen eliittimme nokkaihmisten. Onhan käsittämätöntä, että maamme toiseksi suurimman puolueen johdossa on henkilö, joka ei hyväksy ihmisarvoa ja tasa-arvoa! Elämmehän sentään tasavallassa, johon käsitteeseen jo itsessään sisältyy ihmisoikeudet ja tasa-arvon ajatus.
Reino Seppänen
Seuraavassa jutussa palaan lähemmin tähän tasa-arvoon ja sen kieltämisen seurauksiin.
——————————————————————————————————————————
Tämän Jussi Halla-aho jätti blogissaan kertomatta
Mielestäni on oikein näyttää mitä seuraa siitä, kun kaikilla ei ihmisarvo olekaan sama:
