Hiljattain tuli tieto Valkeakosken entisen kaupunginsihteerin Olavi Syrjäsen lähdöstä ajasta ikuisuuteen. Tieto pysähdytti, vaikka yhteyteni häneen on jo kaukainen asia ja suhteellisen lyhytkestoinenkin. Jäin miettimään, miksi juuri hänen poismenonsa vaikutti näin syvästi. Tähän ikään näitä lähtöjä on joutunut kokemaan jo melkoisen määrän. On vain joitakin lajitovereita, ei välttämättä edes kovin läheisiä, jotka ovat jättäneet elonpolulla ohi mennessään syvemmän mielikuvan ja tunnejäljen. Ilmeisesti Olavi Syrjänen on minulle eräs näistä ihmisistä.
Olavi Syrjänen tuli Valkeakosken kaupunginsihteeriksi vuonna 1965. Joitakin aikoja myöhemmin pääsin isäni ansiosta töihin Hämeen Kansan Valkeakosken aluetoimistoon. Hyvin pian jouduin tekemään ensin pieniä juttuja ja ottamaan valokuvia. Olavi oli ensimmäinen, josta hänen työpöytänsä ääressä ottamani kuva pääsi Hämeen Kansan valokuva-arkistoon. Vielä tuossa tilanteessa kosketuspinta jäi välillämme perin lyhyeksi. Myöhemmin tapaamisia tuli paljonkin, johtuen pitkälti hänen asemastaan kaupungin hallinnossa.
Syrjänen oli sosialidemokraatti ja virka-asemaansa Valkeakoskella hän pääsi paljolti sen vuoksi. Virat olivat tuolloin läänitetty puolueittain, mikä etenkin johtavissa asemissa oli järkevää ja hallintoa sujuvoittavaa. Nykyään tällaista kauhistellaan, mikä yhtäältä on ymmärrettävää, mutta toisaalta suljetaan silmät käytännön hyviltä puolilta. Olavi Syrjäsen kohdalla ei voi väittää, että valinta olisi ollut väärä.
Erilaisissa tapaamisissa, haastatteluissa ja keskusteluyhteyksissä minulle jäi hänestä äärimmäisen myönteinen mielikuva. Mies oli asiallinen ja rauhallinen sekä kunnallisen alan varsinainen tietopankki, jonka puoleen oli tarvittaessa helppo kääntyä. Minunlaiseen noviisiinkin hän suhtautui luontevasti ilman oman persoonansa alleviivausta. Hänen esiintymistään ammatillisessa asemassaan alleviivasi korrektius ja ehkä jopa ylikorostunutkin asiallisuus. Mutta hieman epävirallisemmissa hetkissä hänestä löytyi sellaista leppoisuutta ja luontevaa suhtautumista keskustelukumppaniin, jota ei välttämättä tuolloisista Koskin viranhaltijoista liiemmälti löytynyt.
Jossain tällaisessa pienessä ja epävirallisessa sananvaihdossa minulle selvisi, että Olavikin oli ollut joitakin aikoja sanomalehtityössä. Tuolloin asia minua hämmästytti kovastikin – juristi lehtimiehenä, mutta eipä tullut tarkennettua miksi ja missä lehdessä. Ehkä tuo aika, joka ajoittui hänenkin nuoruuteensa ja opiskeluaikoihin antoi ymmärrystä toimittajien työhön. Valkeakosken kaupunki oli jo tuohon aikaan avoin ja tiedotusmyönteinen kumppani toimittajille.
Kaupunginsihteerinä Olavi Syrjänen sai kiittäviä arvioita lehtimiehiltä. Hieman yllättävää minusta oli sekin, että häntä arvostivat kaupungin muut viranhaltijat väriin katsomatta. Oletettavasti se johtui hänen tavastaan toimia vähäeleisesti, mutta päättäväisesti ja tietysti kunnallisen juridiikan Kiistattomasta hallinnasta. Kuulin aikoinani muutamalta paikalliselta demarivaikuttajalta tapauksista, joissa Olavi oli tullut väliin niin sanotusti viime tingassa tai joihin hän oli kysyttäessä löytänyt uusia mahdollisuuksia lakikirjasta. Minun muistiin hän jäi ihmisenä, joka on ollut eräs lähimpänä demokraattisen yhteiskunnan viranhaltijan ihannetta – luotettava, tasapuolinen ja lojaali niin lainkirjaimelle kuin sen hengelle.
Olavi Syrjänen lähti Valkeakoskelta hänen tultua valituksi Tampereen kaupunginsihteeriksi. Siinä toimessa hän oli kuusi, seitsemän vuotta. Olen joskus ollut pahoillani, etten koskaan päässyt kysymään Syrjäseltä, miten hän koki ne toimintakulttuurilliset erot Valkeakosken ja Tampereen kunnallishallinnossa. Ne oletettavasti kävivät hänelle selviksi Tampereella viettämänään aikana.
Sittemmin Olavi Syrjäsellä oli nousujohteinen ja monipuolinen ura julkishallinnossa. Sen huippuna oli liki kymmenvuotinen työ asuntohallituksen pääjohtajana. Asuntohallituksen lakkauttamisen jälkeen hän jatkoi lakitieteen opintojaan ja toimi tutkijana. Tuona aikana hän julkaisi myös kirjan ”Byrokratiasta businekseen: Hallinnon uudistuksen oikeudellisia ongelmia”, Kirja mittasi ajan pulssia sillä olivathan valtionhallinnon virastojen ja laitosten yhtiöittäminen vahvana osoituksena uusliberalismin voittokulusta Suomessakin. Vuonna 1999 Syrjänen väitteli oikeustieteen tohtoriksi Helsingin yliopistossa. Hänen väitöskirjansa kösitteli kaupunkisuunnittelua. Se julkaistiin myös kirjana nimellä ” Harkintavalta kaavoituksessa ja rakentamisessa”.
Olavi Syrjänen kuoli 13. päivä helmikuuta 2023 Helsingissä 87-vuotiaana. Hän oli syntynyt Tampereella helmikuun toinen päivä 1936.
Reino Seppänen