Persujen eli kirjakielellä perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra on omituinen ihminen. Toisaalta kaikki tuntemani persut ovat omituisia. Heidän kohdallaan voitaisiin jopa puhua takavuosien ”omituisten otusten kerhosta”. No, tiedän, tiedän. Ei ole kauniisti sanottu, mutta enpä muuta sanaakaan. Niin paljon skeidaa nämä omituiset otukset ovat heittäneet silmilleni vuosien aikana etenkin facebookissa. Siellä, kun voi sanoa sellaista, mitä ei voi tai ei uskalla lausua face to face -tilanteessa. Usein tuo haukkuminen on tapahtunut anonyymisti valeprofiilin tai hyvin piilotetun henkilöllisyyden suojassa. Kyse on siis erinomaisesta laumasta selkään puukottajien profiilin omaavia kandidaatteja.
Nyt nämä persut, suomalainen äärioikeistopuolue, on toiseksi suurin ryhmä maamme parlamentissa. Se ei ole kunniaksi Suomelle, mutta minkä sille mahtaa, että näin suuri osa kansalaisista antaa mandaatin fasisteja lähellä olevalle puolueelle. Minä häpeän tilannetta! Olen kehittänyt siihen yhden mahdollisen selitystavan: Suomalaiset ovat pieni populaatio ja useinkin pariutuminen on tapahtunut, varsinkin persujen kannatusalueella. satojen vuosien ajan liki sukurutsaisesti. Ehkä tästä perinteestä johtuen persut suhtautuvatkin äärimmäisen kielteisesti maahanmuuttoon, vaikka siihen sisältyisi mahdollisuus uusintaa tätä kotimaista, ummehtunutta geeniperimää.
Jostain syystä muutamat tapaamani persut pitävät kuitenkin maahanmuuttoa suomalaisen rodun heikentämisenä! Ihan rehellisesti sanoen juuri näiden kyseisten tyyppien habitus ei kyllä ole antanut pienintäkään mahdollisuutta nähdä heitä minään niin sanotun arjalaisen rodun valioyksilön kuviteltuna ideaalina. Ei siis ulkonäön, mutta vielä vähemmän henkisten ominaisuuksien näkökulmasta. Tiedän senkin, että pohjanmaalaista geeniperintöä edustava ”yhteiskunta- ja rotufilosofi” Jussi Halla-aho on jyrkästi eri mieltä, sen verran tarkkaan olen hänen taannoisia hengentuotteitaan lukenut. Lukemani perusteella uskallan epäillä, että sillä aholla halla on saattanut ehkä pannut jotain muutakin kuin pellonkasvua.
Palataksemme puheenjohtaja Riikka Purraan, mediatietojen mukaan arvoisa rouva on verrannut itseään ja luonnettaan mesimäyrään. Kun nyt lukaisin, minkälainen otus tämä mesimäyrä eli kolmannella kotimaisella kielellä sanottuna honey badger on, pidän minäkin tätä otusta hänen voimaieläimenään. Se minua ihmetyttää, ettei rouva ole löytänyt näin kotimaista geenistöä arvostavana henkilönä mitään Suomessa elävää otusta kuvaamaan itseään. Mutta tietenkin, jos ihminen haluaa kerrankin olla edes itselleen täysin rehellinen, hän valitsee sitten vaikka eksoottisenkin eläimen, kun kotimaasta ei löydy riittävän kuvaavaa.
Luulen, että puheenjohtaja Purralta ovat eläintieteen opiskelut jääneet vähäisiksi, kuten muuten minullakin. Tarkempi tutustuminen mesimäyrään olisi kenties hillinnyt rouvaa leimaamasta itseään juuri tällä eläimellä. Ymmärrän, että häntä kiehtovat sellaiset mesimäyrään liittyvät ominaisuudet kuin pelottomuus ja sitkeys. Äärioikeistolaisena hän saattaa olla viehättynyt sellaisistakin mesimäyrään liitetyistä kuvauksista kuin armottomuus ja julmuus. Riikkahan on julkisesti kertonut, ettei politiikkaan kuulu empaattisuus. Se on paljon sanottu puoluejohtajalta, joka ratsastaa juuri sorrettujen ja solvattujen asialla. Harvoille tuo tieto on kuitenkaan uusi juuri persuihin sovellettuna. Itsekin voin todistaa, että kokemani hyökkäykset ovat olleet julmia, valheellisia ja armottomia. Juuri armottomuus on äärioikeistoa tyypittävä ominaisuus kautta maailman. Vai onko joku eri mieltä esimerkiksi jenkkien tukemista Chilen. Argentiinan, Brasillian jne. fasisteista? Menemättä nyt ajallisesti kauemmaksi.
Mesimyyrällä on yksi muukin vähemmän viehättävä ominaisuus, jota Riikka-rouva tuskin liiemmälti mainostaa – se haisee todella pahalle. En, luojan kiitos, ole joutunut haistelemaan persujen puheenjohtajaa, mutta oletan, ettei hän lemua miltään pahalta. Päinvastoin, kuin monet tapaamani persut, joiden vähäisiin vahvuuksiin ei ole kuulunut omasta hygieniastaan huolehtiminen. Sen sijaan rouva Purran markkinoima ideologia lemuaa pahalta. Sen katkussa on vivahteita taannoisista armottomuuksista niin meillä kuin keski-Euroopassa. On tietenkin luonnollista, että noita lemuja pyritään peittämään näennäisyyksillä ja valheellisella populismilla. Toisaalta Riikka Purra tällä mesimyyrä vertauksellaan hieroo, kuin petoeläin, itseensä hajuja Atlantin takaa, jenkkiläisestä äärioikeistosta. On ilmeistä, että koko honey badger juttu on Steve Bannonin, tuon Donald Trumpin rikostuomion saaneen neuvonantajan, poliittista peesausta. Siinä missä petoeläin yrittää piilottaa oman hajunsa, vaikkapa saaliseläimen lantaan, Riikka Purra rypee jenkkiläisessä äärioikeistolaisuudessa saadakseen lisää pahuuden lemua voimaeläimensä raivokkaampaan purentaan.
Edellä viitaten, on paikallaan kysyä, mikä on Riikka Purran poliittinen haju! En nyt tarkoita esim. hajuvettäi Chanel No.5 tai vastaavaa. Vaan pikemminkin hänen jatkuvasti tuottamien aivopierujen tuoksua, jotka nyt, kun persut ovat tulevana hallitusmahtina heidän äänestäjiensä haisteltavissa. Luulenpa, että lemut ovat ankarat tavalliselle rahvaalle. Juuri sille, josta suuri osa on iljennyt antaa viime vaaleissa äänensä tälle äärioikeistolaiselle klikille . Oletettavasti sitä lemua haistellessa mesimäyränkin hajurauhasten tuotos tuntuu kielojen tuoksulta. Mutta sitä saa mitä tilaa!
