Eduskuntavaalien alla kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen ilmaisi huolensa kansalaisten luottamuksen rapautumisesta politiikkaan ja politiikkoihin. Tämä oli hänen mukaansa seurausta muun muassa euroalueen kriisistä tukipaketteineen. Hän lupasi tuolloin, että kokoomus lähtisi vaaleihin palauttaakseen kansalaisten luottamuksen.
Sittemmin vaalien lopputulos osoitti Kataisen olleen oikeassa, kansalaisten luottamus oli pitälti kadonnut ja turvaa oli etsitty politiikkamarkkinoiden klovneista, perussuomalaisista. Ilmiö on vanha ja monissa maissa koettu aina silloin, kun politiikot eivät kuuntele niin sanottua kansan ääntä, vaan touhuavat omiaa. Usein se on tarkoittanut rahan äänen kuulemista herkin korvin.
Kokoomuksen lupaama luottamuksen palautus ei juuri tällä hetkellä näytä kovin uskottavalta. Kantainen on tosin hiljaa, mutta monet kansanedustajat, tamperelainen Kimmo Sasi, etunenässä askaroi innokkaasti vetääkseen mattoa demareiden, hallituskumppaniensa, alta. Löylytyksen kohteena on valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ja tämän ansiokas toiminta Kreikan takuiden saamisessa. Takuiden takana on kansalaisten vankka tuki, vaan ei Sasin ja kumppanien tukea. Heidän takanaan seisoo taas kerran, hyvin epäjohdomukaiseti, niin sanottu valtamedia.
Tuo epäpyhä allianssi on operoinut yhdessä vuosikymmeniä ja usein ollut isoissakin asioissa väärässä. Meidät demarit on ristiinnaulittu ajamiemme tavoitteiden vuoksi ja porvarit ovat keränneet poliittiset irtopisteet. Otetaanpa pari esimerkkiä, joita monet, varsinkin nuoempi väki ei tunne lainkaan.
Peruskoulu-uudistus oli aikoinaan sosiaalidemokraattien yksi suurista projekteista. Eräs meidän merkittävistä kansanvalistajistamme, R.H. Oittinen oli junailemassa hanketta läpi. Kokoomus ja sen perässä osa valtamediaa heitti kapuloita hankkeen rattaisiin. Onneksi he eivät kyenneet torpeedoimaan sitä. Peruskoulu oli kuulemma tasapäistävä, tyhmentävä ja ties mitä muuta. Mainituilta tahoilta sitä vastustettiin kynsin ja hampain. Jos joku tuota vastustusta epäilee, voi kirjastossa käydä lukemassa vaikkapa tuon ajan Aamulehtiä. Meillä on näet onneksi Suomessa upea kirjastolaitos. Ainakin toistaiseksi, niin kauan, kun eivät omatekoisen kartanonherran Björn ”Nalle” Wahlroosin opit ole vielä voittaneet.
Jokainen voi nykyään itse todeta, johtiko peruskoulu suomalaisen koululaitoksen ja kulttuurin perikatoon. Päinvastoin! Suomalaista koululaitosta ihaillaan nyt maailmalla eikä vähiten täällä Euroopassa. PISA-arvioissa suomalaiset ovat saaneet ainakin kolme kertaa huipputulokset. PISA on OECD:n joka kolmantena vuonna tekemä 15-vuotiaiden koulutaitoja mittaava tutkimus. Tutkimuksessa selvitetään myös oppimista tukevia opiskeluasenteita ja -taitoja.
Toinen esimerkki sosiaalidemokraattien kaukonäköisestä politiikasta, jonka vastustajamme ovat aikoinaan murjoneet maanrakoon kansalaisten vahingoksi, olkoon Helsingin metro. Koska itse asuin 1980-luvun alussa Helsingissä, tuli asiaa seurattua hyvinkin läheltä. Koko metrohanke maalattiin likipitäen rikolliseksi. Liisa Kulhia –niminen naishenkilö, nyt jo autuaasti vaineeseen vaipunut, nostettiin kunnian kukkuloille hänen osoittamasta kyvystä vastustaa pääkaupunkiseudun sujuvaa joukkoliikennettä ja tulevaisuuden liikenneongelmien vähentäjää.
Ansioistaan kansalaisaktivisti Kulhia sai vuonna 1978 Naistoimittajien yhdistyksen Vuoden kellokas –palkinnon. Seuraavana vuonna Aleksis Kiven Seura myönsi Eskon puumerkki –nimisen kunnianosoituksen. Eikä tässä vielä kaikki. Kiitolliset helsinkiläiset valitsivat Kulhian eduskuntaan, muistaakseni keskustan listoilta. Kuten usein tällaisten henkilöiden kohdalla, sopu oman eduskuntaryhmän kanssa ei onnistunut, vaan rouva perusti ikioman yhdenhengen ryhmän. Kulhian eduskuntaura jäi yhteen nelivuotiskauteen.
Helsingin metron tarvetta harva enää uskaltaa kyseenalaistaa. Tarvittiin siis 30 vuotta ennen kuin niin sanotun kolmannen valtiomahdin arvovaltaiset voimat pääsivät samaan ymmärrykseen mitä helsingin sosiaalidemokraatit jo 40 vuotta aiemmin. Vasta nyt, yli 30 vuotta metron valmistumisen jälkeen sen laajennus hyväksytään, metrohan jäi Kulhian ja muiden kansalaisaktivistien ponnistelujen ansiosta aikoinaan torsoksi. Sitä teilaamassa olleiden kansalaisaktivistien joukossa oli mm. silloisia vihreitä. Nyt tuo De Gröna –porukka on metrolinjoilla, mistä heille kunnia.
Arvatkaapa, onko epäeettinen media, kokoomuslaiset, eräät kansalaisaktiivit tai vihreät koskaan esittäneet katumusta vanhoista synneistään? Ainakaan minä en ole sellaista lukenut, kuullut tai nähnyt. On kyllä maireasti otettu vastaan kansainväliset kiitokset ja silitelty myötäkarvaan asioita, joita umpiluisesti aikoinaan vastustettiin. Se kertoo karulla tavalla kyseisten tahojen moraalisesta asenteesta. Vaan mitäpä kertoo vanha suomalainen sananlasku: ”Kyllä on oksan ottajaa, jos on kuusen kaatajaa”.