Suomen perustuslaissa (6. § 2. momentti) todetaan: ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Kansamme valtaosa hyväksyy tuon perustuslain kohdan itsestään selvyytenä. Muutamat tekevät sen pitkin hampain, lisäten mielessään siihen joitakin ehtoja. Pieni vähemmistö sitä ei hyväksy, vaan kieltää kokonaan ihmisten yhdenvertaisuuden ja jopa ihmisoikeudet. Erikoista on se, että yksi näistä kieltäjistä on maamme toiseksi suurimman puolueen, perussuomalaisten puheenjohtaja. On, ellei ole sitten tämä Mestari Jussi Halla-aho ole perunut aikaisempia puheitaan ja kirjoituksiaan eli kääntänyt niin sanotusti takkiaan.
Halla-aholla on toki oikeus tuohon mielipiteeseen. Tässä demokraattisessa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassamme sekin sallitaan. Oletan, että Mestari Halla-ahon ihannevaltion perustuslain vastaiset mielipiteet johtaisivat toisinajattelijan hyvin, hyvin ikäviin seurauksiin? Olen nimittäin omissa pohdinnoissani päätynyt siihen, ettei Mestari Halla-aho voi olla muu kuin jonkin totalitäärisen järjestelmän kannattaja. Vaihtoehtoja ei ole tarjolla kovin montaa. Äärioikeistolainen hän on muistaakseni eräässä yhteydessä kieltänyt olevansa. Mutta minun mielestäni ihmisarvon ja tasa-arvon kieltäjä ei voi olla muu kuin fasisti tai kommunisti. Koska Mestari on kertonut vihaavansa kommunismia, päättelyni mukaan ei jäljelle jää kuin yksi vaihtoehto. Olenko oikeassa?
Moni pitääkin Mestaria fasistina. Tuota olettamaa tukee moni asia. Mestari Halla-aho on oleillut ja seurustellut julkifasistien kanssa. Erityisesti huomio kiinnittyy hänen opiskeluunsa pienessä porukassa, jota vastustajat ovat leikkisästi kutsuneet joskus . ”Suomen Sisu akatemiaksi”. Siellä muutama ihan fiksu tyyppi on perehtynyt rotuoppien ja natsien ”puoluefilosofin” Alfred Rosenbergin ääriajatteluun. Opetussuunnitelmaan on toki kuulunut myös eräiden muidenkin sekopäiden viisauksiin syventyminen. Tuo innostus ilmeisesti johti siihen, että Halla-aho laittoi 2000-luvun alussa linkin suomensisulaisen ystävänsä ja natsismin ilosanomaa julistaneen Sampsa Rydmanin nettisivuille. Kyseinen Rydman on sittemmin valittu perussuomalaisten Helsingin piirin puheenjohtajaksi (kääntyikö takki, vaihtuiko aate?). Tämä Rydmanien sivistyssuvun vesa on säveltäjä Kari Rydmanin poika ja kokoomuksen kansanedustaja Wille Rydmanin setä.
Sinänsä ei fasistiksi julistautuvassa ihmisessä ole muuta kuin sääliteltävää ja pohtimista mahdollisen hoidon tarpeellisuudesta. Mutta tässä tapauksessa on muukin ongelma. Kyseessä on perussuomalaiset-nimisen puolueen puheenjohtaja. Puolue on ohjelmallisesti konservatiivinen ja demokraattinen. Tässä on se ristiriita, joka ainakin häiritsee minua. Pitäisi kyllä häiritä julmetun paljon useampiakin, koska kyseessä on todella Suomen toiseksi suurin puolue!
Eräässä yhteydessä, tasa-arvoa kyseenalaistaessaan, Mestari Halla-aho toteaa: ”Egalitaristinen höpinä johtuu siitä, että meillä on liikaa ihmisiä, joilla on paljon energiaa mutta ei mitään järkevää tekemistä. Mainitaan nyt suomalaisina esimerkkeinä, vaikka Karmela Liebkind, Rosa Meriläinen tai Mikko Puumalainen”. Tuo ”egalitaristinen höpinä” tarkoittaa puhetta tasa-arvosta. Mestari Halla-aho käyttää hyvin mielellään sivistyssanoja, mutta jättää visusti kertomatta niiden merkityksen. Voi vain arvailla onko kyse briljeerailusta vai oman sanoman hämärtämisestä. Mielestäni ns. sivistyssanan käyttö on perusteltua silloin, kun se kuvaa paremmin ja yksinkertaisemmin jonkin asian, kuin jos joutuisi käyttämään useampia suomen kielen sanoja tai aivan vastaavaa sanaa ei meillä olisi. Tasa-arvo on mielestäni hyvä ja selkeä suomen kielen sana. Kauniskin.
Sanamukaisesti egilitaristinen höpinän voi kääntää höpinäksi tasa-arvosta. Kuinkahan moni Mestaria ihaileva todellakaan tietää, mistä on kyse, kun tämä puhuu egilatarismista. ”Varmaankin vain jostain hullua”, he saattavat ajatella. Olen muuten testannut asiaa kahden tavallisen persuksi tunnustautuvan kanssa. No, tietämättähän sen sanan merkitys jäi. Kun sitten olen kysynyt, onko tasa-arvo yhteiskunnassa sellainen hyvä tavoite, johon kannattaa pyrkiä, olen saanut molemmilla kerroilla myöntävän vastauksen. Mitähän tästä pitäisi ajatella?
Sana egalitaarinen tarkaoittaa siis tasa-arvoista. Se on tullut tunnetuksi Ranskan porvarillisen vallankumouksen, ns. suuren vallankumouksen, uljaasta sloganista ”Liberté, Égalité, Fraternité” eli vapaus, tasa-arvo, veljeys. Sanat ovat siis toisessa järjestyksessä mitä me käytämme sujuvuuden ja iskevyyden vuoksi – vapaus, veljeys, tasa-arvoisuus. Niissä kolmessa sanassa on ollutvapaan ja tasa-arvoon pyrkivän yhteiskunnan alku.
Miksi Mestari Halla-aho vihaa tuota 231 vuotta vanhaa upeaa slogania? Ehkä selitys sille on hänen hyvin kapeaksi jäänyt valtiotieteiden ja -filosofian opiskelu? Ehkä on jotain muutakin? Rosenbergin ”puoluefilosofia” ja jo aikoja siten ontoksi osoittautuneet rotuteoriat eivät ainakaan taatusti tuo ymmärrystä sen paremmin tasa-arvon kuin demokratiankaan sisäistämiselle, hyväksymisestä puhumatta. Mestarille ja muillekin ymmärtämättömille kerrottakoon, että tasa-arvon merkityksen voi tarkistaa maamme perustuslaista (kyseinen kohta löytyy tuolla jutun alusta). Tarkistaminen kannattaa, koska se kertoo, että isänmaamme on tasavalta!
Rotuteoreetikolle ja eriarvoisuutta korostavan maailmankatsomuksen omaavalle tasa-arvo on sietämätön teesi. Se on myös kyseiset lähtökohdat omaavalle poliittiselle ideologialle ja liikkeelle kestämätön juttu kannatuksen saavuttamisen kannalta. Harva järkevä ihminen haluaa, että hänen ihmisarvonsa riistetään ja oikeus tasavertaiseen kohteluun estetään. Siksi esimerkiksi IKL ei koskaan saanut maassamme mitään suurta massakannatusta. Miten tämä ongelma voitaisiin kiertää ja ohittaa? Ehkäpä siten, että salataan liikkeen oikeat päämäärät ja arvot. Annetaan totuutta massoille vähän kerrallaan, tipottain, kasvavan sietokyvyn mukaan. Fasistin mielestä tasa-arvo ja demokratia ovat sairauksia, johon lääkkeenä ovat jyrkkä hierarkisuus, eriarvoisuus, hirsipuut, kaasukammiot, ruoskat, patukat ja nikottelevien yksilöiden häpäisyt.
Mestari Halla-aho heittäytyy eräässä yhteydessä syvämietteiseksi ja kertoo: ”Kaikkien aikakausien ihmisten tavoin olemme myös sokeita sille, että olemme ajatuksinemme hetkellinen ja kohta katoava väläys ajan loputtomassa virrassa. Tulevat polvet sylkevät haudoillemme ja päästävät itsestäänselvyyksillemme räkänaurun ja kurapierun. Ei ole mitään syytä olla uskomatta, että ”tasa-arvo”, ”suvaitsevaisuus” ynnä muu meille juuri nyt tärkeä päätyy menneen maailman älyttömyyksien pitkään listaan maata kiertävän auringon, paavin erehtymättömyyden, naisen sieluttomuuden ja itsetyydytyksen aiheuttaman likinäköisyyden seuraksi.”
Mielenkiintoinen näkemys, jota tietenkään ei voi kieltää yhtä vähän kuin Mestari itse voi väittää sen toteutuvan. On valitettavaa, jos jälkipolvemme päästävät natsisikojen kaltaisia räkänauruja ja kurapieruja ylevämmälle asialle, mitä ihmiskunta on ajattelullaan saavuttanut. Kyse näet on siitä jumalallisesta evoluutiosta, jolla homo sapiens lajina on kasvamassa ulos eläimellisestä alkuperästään, hävittämässä itsestään pedon. Minä haluan olla edistämässä sitä asiaa ja että jälkeemme tulevat polvet voivat olla ylpeitä meistä, sivistyksen ja vapauden tulen kantajina. Sivistys on asia, jota menneen maailman mielettömyyksiin; natsismiin, okkultismiin, mystiikkaan, epäjumalien palvontaan jne. tukeutuvat eivät koskaan ole ymmärtäneet eivätkä ymmärrä. Kyse on valinnasta: haluammeko valoa pimeyteen vai piiloudummeko uudelleen ikipimeyteen alkuihmisten lailla.