Tämän sunnuntain (05.02.1947) Aamulehden yksi pääjutuista on Pirkanmaan kansanedustajien ylioppilastodistusten arvosanat.  Juttua voi helposti pitää juorutoimittajan pieraisemana ilmaa kevyempänä turinana ellei kurkista sen julkaisemisen taakse ja ymmärrä mitkä poliittiset tavoitteet ja arvot ovat jutun takana. 

Poliittisesti hoksaavainen lukija tajuaa nopeasti, kuinka Aamulehden jutussa premissit ovat päin Etelärantaa ja Kaivopuistoa (ovat sattumalta Helsingissä samalla suunnallakin).  Kyseinen kirjoitushan sisältää implisiittisen väitteen, että kansanedustajan painoarvo on sitä kovempi mitä parempi ylioppilastodistus hänellä on. Siten jutun arvot ja poliittiset tarkoitusperät toistavat sitä yli satavuotista harhaa, että yhteiskunnassamme on olemassa vain yksi etu ja siten myös vain yksi totuus oikeasta politiikasta ja tuon politiikan oikeista tulkitsijoista.  Tähän teesiin perustuu myös väite, että tuota totuutta heijastaa vain yksi yhteiskuntaluokka, porvaristo ja etenkin sen rikkain promille.  Kyseistä virttä on Aamulehtikin veisannut jo pitkälti yli sata vuotta eikä tuolle ulinalle näytä loppua tulevan. 

Soittaessaan poliittisella veivigrmofonillaan rahisevaa porvari-ideologiaansa Aamulehti haistattaa pitkät länsimaiselle demokratialle. Sen syvin olemus, perustuessaan yhtäläiseen ja yleiseen äänioikeuteen, merkitsee sitä, että kaikkien yhteiskuntakerrosten etujen tulisi olla pohjana parlamentin päätöksen teossa.  Toistaessaan vuodesta, vuosikymmenestä ja jopa nyt vuosisadasta toiseen ajatusta, kuinka vain oppineilla ihmisillä tulisi olla oikeus päättää oppimattomienkin (lue: tyhmempien) puolesta lehti paljastaa syvän taantumuksellisuutensa.  Kysymys on siis pohjiltaan aivan aidosta ja alkuperäisestä luokkataistelusta. Aamulehdelle kelpaavat vain yhden luokan edut ja sielläkin vielä valikoiden.

Tuo em. näkökulma kuulostaa äkkiseltään jopa uskottavalta.  Tarkempaa tarkastelua se ei kestä, koska jos se hyväksytään, ajatus demokratialta ja tasa-arvolta, jotka ovat tasavaltamme kivijalat, putoaa pohja pois.  Suomi on edelleen luokkayhteiskunta ja sitä se on kasvavassa määrin tulevaisuudessakin. Näin etenkin mikäli kehitys jatkuu sillä linjalla, jonka puolesta Aamulehti, Sanoma Oy ja koko valtamedia ovat taistelleet.  Koska näin on, meidän luokkayhteiskunnassa on kiistämättömiä ristiriitoja, joiden peittämiseen osallistuu niin kokoomuspuolue kuin perussuomalaiset kuuden ällän ylioppilaineen. 

Peittämiseen osallistuu, eivät vain puolueet vaan myös valtamedia ja sen mukana myös Aamulehti.  Tällä kertaa se laittoi asialle ”tytön”, jonka käsitys yhteiskunnasta, sen perusteista ja toiminnasta ei näytä ylettyvän juorutoimittajan ymmärrystä ylemmäksi.  Edellä sanottu on ymmärtäväisin arvioni hänen sanallisesta rutistuksestaan. On olemassa toki toinenkin, vähemmän mairitteleva…

 Maassamme on ollut vuodesta 1906 lähtien yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuva tapa valita kansaa edustavat delegaatit valtiopäiville.  Lakimme kansanedustuslaitoksesta nojaa siihen, että Suomen kansalaisella on oikeus asettua tarjolle vaaleihin määräiän täytettyään.  Oikeastaan muita rajoituksia ei ole eikä voi ollakaan, jos maa on tasavalta, niin kuin perustuslakimme kertoo sen olevan.

1900- luvun alusta lähtien poliittinen oikeistomme on tarmokkaasti halveksinut tuota periaatetta.  Jo ensimmäiset eduskuntavaalit tuottivat tuolle kuppikunnalle turhauttavan pettymyksen. He näkivät kauhuissaan, kuinka parlamenttiin valui etenkin sosiaalidemokraattien ja maalaisliiton kautta väkeä, jonka ”oppimattomuudelle” ja tapojen puutteelle fiinimpi väki nyrpisteli nenäänsä. Ja pui taskussa nyrkkiään.  Inhottavinta oli näet se, että he ajoivat häikäilemättömästi työväestön ja maalaiskansan etuja. Tästä seurasi porvariston oletus, että eduskuntaan on saatava ”kansakunnan älyllinen parhaimmisto”. Siis sellaiset oikeistolaiset nerot ylioppilastodistuksineen kuin edesmennyt Ilkka Kanerva ja advokaatti-presidenttimme Sauli Niinistö.

Aamulehden asenne on näyttänyt hiipivän puolueisiinkin.  Niin vasemmistopuolueisiin kuin keskustaan.  On tietysti luonnollista, että niiden piiristä nousee ”alaluokistakin” lähtöisin olevia, koska em. puolueet veivät taistellen läpi peruskoulu-uudistuksen, jota etenkin kokoomus vastusti kynsin ja hampain. Irvailipa sille vielä pitkään hyväksymisensä jälkeenkin.  Kuitenkin tuon taistelun lopputulos, peruskoulu, mahdollisti laajemman koulutustason työlläisten ja maalaisväestön jälkikasvulle. Kun sitten koulujärjestelmämme ihailu maailmalla nousi korkeuksiin, on kokoomus aidon huijarin lailla rinta kaarella ja tissit pystyssä (siis molemmin sukupuolin) ominut vastustamansa uudistuksen nimiinsä. Jokainen voi pohtia, minkä vuoksi nämä taantumukselliset poliittiset voimat ovat aina vastustaneet suuria kansanjoukkojen hyvinvointia parantavia uudistuksi. Ja saaneet tuohon taisteluunsa valtamedian tuen. Sitä kannattaa miettiä etenkin vaaliuurnilla käynnin yhteydessä.

Reino Seppänen