YLE eli Yleisradio Oy on yhteisillä verovaroilla eli ns. Yle-verolla yläpidettävä viestintäyhtiö.  Se toimii lain mukaan eduskunnan alaisuudessa.  Tai sanotaanko, että pitäisi toimia.  Todellisuudessa Yle toimii Suomen rikkaimman promillen alaisuudessa, jota edustavat EK eli elinkeinoelämän keskusliitto, Suomen yrittäjät ry, kokoomuspuolue ja erilaiset hämäräjärjestöt mm. vapaamuurarit ja monet rekisteröimättömät kuppikunnat.  Näiden tahojen palveluksessa on joukko Ylen johdossa toimivia bulvaaneja, jotka komentavat taas ohjeistuksellaan omia alaisiaan eli varsinaista toimitustyötä tekeviä.  Jokainen voi halutessaan itse tarkistaa pitääkö tämä komentoketjun esittely paikkaansa.  Toki se vaatii työstä ja siksi onkin helpompi tuudittautua uskoon, että Ylen toiminta on puolueetonta ja valonkestävää.  Vaan kun se ei ole sitä!

 

Ylen ajankohtaisohjelmat mukaan lukien uutiset suodatetaan poliittisen seulan läpi.  Seulaa valvovat luotettavat pesunkestävät porvarit, tiedotusmafian lahtarikaartin parhaat lotta-tytöt ja suojeluskuntapojat.  Tältä osin Yle liittyy muuhun massamediaan, joka harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta käyttää samaa suodatinmenetelmää, joka on tuttua lukemattomista muista yhteyksistä.

Asenteellisesti ja teknisesti käytäntö on sama, jota toteutetaan mm. Venäjällä sikäläisen eliitin valvomana ja etuja ajavana.  Suomalaisella medialla, Yle mukaan lukien, on kuitenkin otsaa tuomita tuo napalanko venäläinen tapa hoitaa ”tiedonjako”.  Silti ero on vain siinä, että meillä keinot ovat hienovaraisempia. Ja väkivallattomampia, vielä toistaiseksi.  Mutta asenteellista valmiutta tuntuu koviinkin otteisiin olevan ainakin rikkaimman promillen haastattelujen perusteella.

Otetaanpa esimerkiksi nyt aivan viime päivinä esiin noussut tapaus ”Ansiosidonnainen työttömyysturva”.  On selvää, että maamme eliitin peukalon alla oleva massamedia uutisoi tätäkin asiaa totuutta vääristellen.   Se on hyväksytty ns. sananvapauden piiriin kuuluvana.  Niinpä liekanarunsa pituuden sisäistäneet toimittajat tekevät juttunsa näistä lähtökohdista.   Tekevät, vaikka yliopistossa on tiedotusopin tai muun viestintätieteen opetussisältöjen mukaan opetettu ihan muuta.  Ainakin minulle opetettiin se vähä, mikä aikoinaan tiedotusopin approon ja vähän muuhunkin kuului.  Mutta toimittajien syyllistäminen on turhaa.  Annettakoon heidän puolustautua kuuluisalla sanonnalla , tosin eri yhteydessä tutuksi tulleella sanonnalla ”minä tottelin vain käskyjä”.

Mutta Ylen kohdalla me viestinnänkuluttajat voimme vaatia ihan jotain muuta.  Meillä on oikeus vaatia puolueetonta tiedonvälitystä.  Siis mm. uutisia ja ajankohtaisohjelmia, joissa näkökulma on laaja sekä vapaa kaikenlaiselta manipuloinnilta.  Tuo manipulointi tarkoittaa mm. esimerkkijutussamme sitä, että Ylen toimittajat ovat orientoituneet jo ennakolta kotimaisen eliitin, rikkaimman promillen poliittisten etujen puolustajina.

Tuo orientoituminen rävähti silmille Ylen perjantaipäivän kaikkien uutislähetysten sisällöistä.  Esiin nostettiin työttömyysturvan ansiosidonnaisuuden ”epäkohta”, jonka todistajaksi oli hankittu keskuskauppakamarin pääekonomisti Mauri Kotamäki mielipiteineen.  Siten ei ollut sattuma, että Maurin puhe liippasi läheltä kyseisen asian politisoineen ajatuspaja Liberan suurimman seireenin Elina Lepomäen kantaa.  Kas kummaa, kun tämä oli jäänyt päteviltä toimittajilta huomaamatta.

Sattumoisin kuuntelin useatkin radiouutiset ja juttu oli niissä aina pääuutisten joukossa.  Kuten se oli illan television pääuutisissakin, mutta tällä kertaa Maurin yhteys sylttytehtaalle eli keskuskauppakamariin oli hämärretty ja sananselittäjä oli silattu ”tutkijan” arvonimellä.  No, tutkimustahan on monenlaista, kuten tiedetään, mutta itse asia ei siitä muuksi muutu.  Mauri näet tutkii ja tonkii rikkaimman promillen leirissä minä taas kuulun suureen kansan köyhimpään kolmeneljäsosaa edustavaan  leiriin, jota Yle on jatkuvasti potkimassa päähän ja munille.

Yleltä jäi siis taas kertomatta, että pääekonomisti Mauri on yhteiskuntaamme kahtia jakavan rintamalinjan toisen eli rikkaimman promillen asearsenaaliin kuuluvaa kalustoa.  Siis käskyläinen, joka laulaa annettujen nuottien mukaisesti ja ellei laula Mauri on tehnyt tehtävänsä ja Mauri saa mennä.  Vaikkapa siirtyä välittömästi ”nauttimaan” ansiosidonnaista työttömyysturvaa, jos on ollut kaukaa viisas ja liittynyt ammattiliittoon tahi kassan jäseneksi.

Kysyt nyt, arvoisa lukija, varmaankin ja vieläpä irvaillen, miten tuollainen uutinen tulisi siis kertoa?  Kysymys on paikallaan ja siksi vastaan:  Toimittajan tulisi ensiksikin nähdä, että asia on äärimmäisen poliittinen ja liittyy kapitalistisen yhteiskunnan keskeisempään asiaan työn ja pääoman väliseen yhteiskunnalliseen ristiriitaan.  Ristiriitaan jota Yle muun median tavoin pyrkii piilottelemaan, koska se on rikkaimman promillen etujen mukaista. Marxilaisittain kyse on luokkataistelusta eli siitä, onko muillakin oikeus hyvään elämään kuin rikkaimmalla promillella ja heidän pyllynnuolijoillaan.

Olisi tietysti erinomainen asia, jos toimittaja tietäisi tai edes ottaisi selvää, kuinka tämä ansiosidonnaisen työttömyysturvan synty ja kehitys on tapahtunut.  Sitä ei todellakaan ole pieraistu suoraan eduskunnasta, vaan asia on ollut vuosikymmeniä työmarkkinajärjestöjen kädenväännön siis luokkataistelun kohteena.  Asia, jonka uusliberalismin seireeni, vai sanoisinko sumusireeni, Lepomäki suvaitsee unohtaa ja hänen esimerkkiään noudattaen pääekonomisti, ”tutkija” Mauri ynnä Ylen toimittajat ja koko joukko muita ”tottelin vain käskyjä” -toimittajia.

Itse olisin ottanut uutisen johdantoon jonkin työeläkejärjestelmän oikean asiantuntijan, joita olisi olemassa melkoinen liuta yliopistoihmisistä eläkelaitosten työntekijöihin. Uutiseen on tietenkin aivan oikeutettua ottaa ”tutkija” Maurinkin näkemys ja sen rinnalle palkansaajapuolen edustajan.  Kertoisin myös oikeasti, miten ansiosidonnainen työttömyysturva rakentuu.  Toteaisin, että työttömyyskassanjäsen maksaa itse osan turvastaan ja valtio saman peruspäivärahan, jonka kassaan kuulumaton saa.  Selvittäisin myös työttömyysrahaston osuuden ja mitentuo rahasto on syntynyt osana luokkataistelua eli meidän demokraattisen yhteiskuntamme poliittisen väännön tuloksena.  Minulle tuo olisi useaa toimittajaa helpompi homma, koska työttömyysturvan osaaminen kuuluu niin sosiaalityöntekijän koulutukseen kuin käytännön työhön.   Nyt uutisen rustannut Ylen toimittaja olisi voinut saada oikean orientaation juttuunsa googlaamalla Wikipediaa (tarkistin itse asian), joten selittäjä virheelliseen uutiseen ei voi olla tiedonpuute.

Jos kyse olisi jostain yksittäisestä toimittajan mokasta, tämäkin juttu olisi jäänyt kirjoittamatta.  Mutta, kun kyse on systemaattisesta toiminnasta, linjasta joka häpäisee meidän demokratiamme periaatteita ja kansalaisten oikeutta tasavertaisuuteen sekä vastinetta maksamalleen pakkoverolle.  Kyllä nämä toimittajia ohjeisavat atet, joukot, merjat, marjot, sannikat ja kaikenlaiset p-kannikat on saatava kuriin.  Kalossinkuva heidän leveisiin takamuksiinsa, mikäli linjaa ei saada oikaistua.

Kysymys on tietenkin paljon laajemmasta asiasta kuin yhdestä jutusta tai Ylen harjoittamasta luokkasidonnaisesta tiedottamisesta.  Yhteiskuntaamme on muodostunut mediavalta, jossa kaikenlaiset pellet asemoivat itsensä, useimmiten perusteettomasti, mediaosaajiksi.  Jätän joidenkin suurempien ”osaajien” nimet armollisesti mainitsematta. Heidän tärkein tehtävä on sopeuttaa kansa ja sen sorrettu osa nykyiseen ”mediatodellisuuteen”.  Tämä sopeutuminen on tuhon tie, jonka pää on nähtävissä mm. Yhdysvalloissa, missä presidenttikin valehtelee häpeämättömästi. Ja meilläkin taitaa jo harjoitella sitä taitoa?

Itse haluan nostaa esiin vanhan sosialidemokraattisen taistelusloganin  –  JO RIITTÄÄ!  Jo riittää kokoomusjohtoinen pakkosyöttö verovaroin kustannetussa Ylessä, valehtelu, puolitotuudet ja rikkaimman promillen poliittisen linjan edustaminen!

 

Reino Seppänen